Syksyn hiljaisuus

Syksyn hiljaisuus blogissa, on tehnyt hyvää. Olen miettinyt paljon tämän kohtaloa. Hiljaista on ollut ennenkin, mutta nyt todella hiljaista. Syksy on ollut kiireinen, muutoksia tuonut mukanaan, mutta hyviä sellaisia. Aika vain ei riitä kaikkeen ja se mistä aikaa ensin karsitaan on tämä. 

Mutta mitä meille sitten on syksyllä oikein tapahtunut. No vaikka ja mitä. Palaset alkavat loksahtelemaan paikoilleen pikkuhiljaa ja elämä alkaa tuntumaan siltä mitä olen mielessäni aina odottanut. Eli elän nyt aikaa mikä ennen oli mielessäni sitten joskus. Mä olen hyvin osannut aina kuvitella monesta asiasta sitten joskus kun.. Mutta nyt tuntu siltä ettei enää tarvitse. Minulla on ihana rakastava perhe ympärilläni sekä ihana lapseni taivaassa suojelemassa meitä. Olemme muuttaneet ihanaan kotiin, minun ensimmäiseen omaan kotiin. Joten syksy on mennyt muuttoa tehdessä ja illat, viikonloput ovat menneet vaatekutsujen parissa. Vaikka välillä on vähän väsyttänyt tai aika paljonkin :D, niin silti olen ollut onnellisempi ja olo on ollut rauhallisempi pitkiin aikoihin. Keväällä tein vielä neuvolantädin kanssa päätöksen ottaa apua vastaan mieleni myllerryksiin. Joten nyt syksyllä täällä on käynyt "täti" juttelemassa minun kanssani. Joka on hyvin paljon auttanut omiin ajatuksiin ja auttanut itseäni ymmärtämään, että voin olla itselleni armollisempi. Tuntuu, että on helpompi hengittää. 

Vielä en tiedä mikä on tämän blogin lopullinen kohtalo. Katsotaan jatkanko vai pitäisikö vain jo osata lopettaa...

Koiramäessä

Me käytiin viime viikolla Tampereella Särkänniemen koiramäessä. Paikka oli tunnelmaltaan mukavan pieni, joskin aika kuuma paikka kesäisenä helteisenä päivänä. Ja erityiskiitos siitä, että paikka oli todella siisti. Meillä pienempi tykkää ihan valtavasti eläimistä ja hihkuen katselikin niitä. Eläimiä olisi saanut halutessaan rapsuttaa kunhan olisi pessyt kädet ennen ja jälkeen. Koiramäessä oli rakennukset tehty mukailemaan Mauri Kunnaksen koiramäki kirjoja ja kirjoista tuttuja pieniä yksityiskohtia oli myös täällä nähtävissä. 

Yhdessä paikkaa sai tehdä taikahiekasta vanhanajanjuustoja, kokeilla lypsäälehmää, keppihevosratakin löytyi, muutama tasapainoharjoitusta tukevia juttuja, sekä isommille lapsille löytyi drakkula jossa oli sitten kaikennäköistä leikkivempainta, meidän lapset olivat liian pienia vielä sinne. Sekä oikeiden lehmien lypsämistä pystyi seuraamaan lehmien kohdalla jos osuu oikeaan aikaan. Alueella oli myös teatteri jossa päivän mittaan oli teatteriesityksiä sekä muualla alueella oli erilaisia pieniä niin sanottuja esityksiä silloin tällöin. Jokaisen eläimen kohdalla oli kerrottu opastauluin eläimistä sekä alueelta löytyi myös hieno yrittitarha. Koiramäestä löytyi myös kiva lossi, jonka kanssa piti vetää itsensä toiselle puolelle lammikkoa (en tiedä miksi tätä vesistöä siellä oikeasti kutsutaan). Ja tietenkin myymälä, josta voi ostaa matkamuistot siellä myytiin kirjoja, pehmoleluja sekä muuta mauri kunnas tuotteita ja karkkeja löytyi vielä joko irtokarkkeina tai sitten ihan valmiita paketteja. 

Meillä oli oikein kiva päivä Koiramäessä ja uskon, että voisimme piipahtaa vielä joskus uudelleenkin siellä.

 

Kerho

Nyt se syksy sitten alkoi ja arki, isomman neidin oma kerho alkoi tänään. Hän käy kolmena päivänä viikossa yksin kerhossa ja on aina kolme tuntia kerrallaan. 

En tiedä kumpaa jännitti aamulla enemmän äitiä vai tyttöä. Tyttö oli valmiina lähtemään kerhoon jo todella aikaisin ja sai kaikki vaatteet päälle nopsaan. Tätä on odotettu jo hetken, mutta kyllä vaan oli äidille vaikea jättää se pieni yksin sinne. Onneksi ollaan käyty perhekerhossa samassa paikassa tytön vauva ajoista saakka, joten paikka ja kerhotäti on tuttu. Kerhossa kaikki oli mennyt oikein hyvin ja huomista odotetaan taas jo innolla. 

Ostin kerhotossut name it:stä jotka on musta ihan hurjan söpöt. Ainut vaan, että jännityksellä odotan kuinka kauan ne kestää käytössä, koska jo ekan kerhopäivän jälkeen niistä on nahkaosista kulunut nahkaa pois.

 Haikeaa kun alkoi syksy ja arjen rutiinit, mutta taas samalla ihanaa kun arkeen tulee takaisin tuttu ja turvallinen rytmi. 

Kukuti

Viime viikolla Turkuun avattiin uusi lastenvaateliike nimeltään Kukuti. Kukuti on mini concept store, ihana pieni puoti jossa paljon laadukkaita lastenvaatteita ja sisustuotteita. Liike itse on sanonut olevansa hassuttelua, rentoa ja kivaa olemista, silti tyylilla ja hyvällä maulla, valikoituja tuotteita - laadusta ja ekologisuudesta tinkimättä, ja sitä se mielestäni onkin.

Kävin liikkeessä avajaispäivänä ja vaikka väkeä olikin, silti liikkeen ihanat työntekijät olivat todella ystävällisiä ja palvelivat jos apua halusi, mukava tunnelma. Liike sijaitsee ihan Turun keskustassa forum korttelissa. Liikkeeltä löytyy myös oma verkkokauppa.

Itse ostin tällä kertaa vanhemmalle tyttärelle Liewoodin kissakassin, johon neiti ihastui ihan täysin. Pienempi neiti sai Dadamoran mustan pannan. Ja tietty kun oli avajaispäivä molemmat tytöt sai ilmapallon.  

Laivat laivat...

Siitä on kyllä jo viikko aikaa, mutta ajattelin silti vielä jotakin turista aiheesta. Nimittänin Tall ships race:t olivat viime viikolla Turussa. Olin jo ajatellut ettei me tälläkään kertaa mennä sinne, että jos sitten seuraavalla kerralla. Mutta sitten saatiin ajatus yhtäkkiä lauantai illalla, että mennään tyttöporukalla laivoja katsomaan. Siispä mä lähdin omien tyttöjen kanssa ja äitini omiensa. :D Eli meitä oli yhteensä viisi. 

Turussa vallitsi kaunis aurinkoinen helteinen päivä ja ihanan rento fiilis. Käveltiin rauhassa jokivartta pitkin, lähdettiin forum marinumin läheltä. Tuolla on muuten ihana putiikki jossa myydään kaikkea meriaiheista, tosi kauniita juttuja. Minun olisi vähän tehnyt mieli majakkamukeja, mutten tällä kertaa vielä raaskinnut ostaa. 

Ihania kojuja oli pystytetty tall shipsien ajaksi aurajoen varrelle. Tosi kivoja juttuja olisi ollut aika monellakin myynnissä. Olin jo aiemmin ajatellut, että Kui desingin jutut olis kiva katsastaa, sisko löysikin sieltä kauniin pienen olkalaukun. Vieressä oli Klo desing tuotteita, joista itse ostinkin pieniä pussukoita. Näiden vieressä oli ihania suomalaista desingnia olevia merkkejä, jotka löytyvät myös Turku desingn Now kaupasta. Ostimme siskon kanssa myös marseille saippuoita, muutama pieni pala, jokainen eri tuoksua. Nyt vaan pitäis alkaa käyttää niitä ihan kaikkeen pesuun. :) 

Käytiin myös syömässä Turun vaakahuoneella. Ruokalista oli pienempi kuin normaalisti, mutta löysimme silti oikein maittavat kanakorit, jotka olivat oikeasti tosi herkulliset. Niin ja vaikka kaikesta muusta olenkin höpötellyt niin oli siellä niitä purjeveneitäkin. Ja oli muuten tosi hienoja, vaikka en niin veneistä ymmärräkkään. Muutama sellainen todella iso, todella mahtavan näköisiä ja hienoa nähdä läheltä livenä. Nähtiin me livenä merirosvokin, rahaa vastaan olisi saanut hänen kanssaan ottaa selfien, mutta jätettiin tällä kertaa väliin.

Rakkauden jättämät jäljet

Minulla on ollut jo pitkään kriisi omasta kropasta ja no niistä ylimääräisistä kiloista... 

Mutta nyt olen yrittänyt ajatella asiaa toiselta kantilta. Minun kropastani löytyy rakkaudesta tulleita jälkiä ja muistoja. Raskauksien tuomat ylimääräiset kilot sekä raskausarvet. Nämä jäljet ainakin nuo kilot eivät ehkä ole maailman kivoimpia, mutta ne kertovat siitä, että olen kantanut sisälläni kolme rakasta lastani. Kiloja minulle tuli jo vähän ennen esikoisen syntymääkin jo, seurausta siitä, että sain verensokerit kuntoon, diebetes kun vaikuttaa monella tapaa, jos haluat verensokerit kuntoon ja siksi otat insuliina enemmän tai ehkä tarpeen mukaan se alkaa lihottaa, kaikki kiloni siis eivät ole syötyjä kiloja. Kaikilla on niin erilainen keho, jotkut ei  liho mistään kun taas toiset lihoavat toisenkin edestä. 

Suru on monella sellainen, että ruokahalu katoaa ja kilot karisevat. Minulla ruokahalu katosi kyllä, mutta vaikka en paljoa silloin syönyt, lihosin silti. Kolmen raskauden aikana on tullut kiloja myös. Ja se kuuluisa imetys, kuluttaa kaiken minkä olet lihonnut raskausaikana. Voin kertoa ei laihduttanut vaan enemminkin lihotti minua, piti kyllä hyvin tiukasti kiinni kaikesta rasvasta mikä vaan kehossa oli. Nyt on imetys päättynyt kuopuksen kohdalla reilu viikko sitten, nyt saa nähdä vaikuttaako se mitenkään kehooni. Toki pitäisi harrastaa enemmän liikuntaa ja syödä kevyemmin myös. Mutta olen ajatellut, että ainakin tämän kesän saan nauttia, eikä tarvitse olla niin tiukkapipona. 

Toisaalta tuskin olisin paljon onnellisempi jos olisin kevyempi muutaman kilon verran. Vaan se onnellisuus ja hyvä olo tulee sisältäpäin ei siitä miltä minun kehoni näyttää. Tosin halauisin tietty olla pienempi kuin nyt, ei tarvitsisi katsella niiden laihempien ihmisten katseita kun niitä suorastaan kuvottaa, miten joku ihminen on voinut päästää itsensä tähän kuntoon. Ja olisihan se liikunnankin kannalta kivempi liikuttaa vähemmän kiloja, ehkä vielä jonakin päivänä tai sitten ei. En aio ottaa nyt stressiä painostani enää, tai siis yritän olla ottamatta. ;D 

Nyt haluan nauttia tästä hetkestä ja perheestä, ihanista lapsistani ja miehestäni ja ystävistäni. Nauttia tästä hetkestä, tehdään tästä niin kiva kesä kun vaan osataan. :)

P.s. mun ystäväni joka on myös mun pt :), kertoi eilen jo katsoneensa valmiiksi mihin jumppiin mennään syksyllä, joten sekin puoli on jo kunnossa. :) Ihanaa kun ei tarvitse nähdä itse vaivaa sen eteen vaan ystävä tekee kaiken työn mun puolesta. Ai niin ei se mun puolesta siellä jumpassa liiku et se mun täytyy tehdä itse. :D 

Lapissa lomalla

Me oltiin siis tässä reilu kaksi viikkoa Lapissa lomalla, tarkempi sijainti oli Levi. Itse olisin voinut jäädä vielä kolmanneksikin viikoksi, mutta olihan se kiva palata takaisin kotiin, etenkin oma sänky on aivan ihana! 

Säät olivat vaihtelevat eka oli vähän viileää ja aamuisin sateista, sitten tuli kamala helle ja sen jällkeen rankkasateet ja muutaman asteen lämpö, kunnes lämpö taas hiipi takaisinpäin kun me taas lähdettiin poispäin. Mutta ei ilmoissa silti valittamista ollut, mä tykkäsin ja ehti silti tehdä kaikkea kivaa. Enemmän olisin ehkä tahtonut "vaeltaa", mutta aika loppui kesken. 

Itse ehdottomasti tykkään käydä näin kesäisin Lapissa, on ihanaa patikoida tuntureilla ja voi miten kaunista, hiljaista ja puhdas luonto siellä on ja valoisaa läpi yön. Takasin tänne etelään kun tultiin niin huomasi sen, miten täällä on paljon enemmän kaikkea ääntä, kun kaksi viikkoa olet hiljaisemmassa ympäristössä, kestää taas tottua siihen, että täällä kuuluu vähän väliä jotakin ääntä jostain.

Käytiin myös yhdessä matkailukeskuksen järjestämällä lauttaretkellä, retki oli minulle pettymys. Piti olla mahdollisuus päästä uimaan, mutta saunaa ei lämmitetty koska oli kuulemma niin kylmä ja niin ollen myöskään uinnille ei mahdollisuutta ollut. Tulin siihen tulokseen, että on ehkä parempi ettei osallistu tuollaisille retkille, koska ne on tarkoitettu ehkä enemmän sellaisille vieläkin enemmän turisti ihmisille. Mutta kokemus sekin taas oli erilainen. 

Levi oli minulle ehkä liian turistikeskus. Toisaalta kiva kun mökiltä pääsi kävellen moneen paikkaan ja autollakin paljon erilaisia juttuja pienen atuomatkan päässä. Mutta ehkä itse tykkään enemmän sellaisesta hiljaisemmasta paikasta. Levillä on tietty parasta se, että huipulle pääsee kätsysti autolla, paljon erilaisia esim. urheilukauppoja, paljon erilaisia aktiviteettejä sekä tosi kiva kylpylä ja lastenleikkimaa sekä keilailupaikka. Mutta se sellainen rauhallinen Lapin erämaa fiilis jää puuttumaan. Talvella tämä on vielä varmasti todella paljon vilkkaampi alue kuin näin kesä-heinäkuussa. 

Yhtenä päivänä tehtiin retki Pallakselle. Meillä oli mieheni kanssa tarkoitus tehdä isompi retki siinä, mutta alkaneen vesisateen takia päätettiin tehdä lyhyempi reitti. Menimme siis palkaskeron reitin. Siellä tunturi oli kivikkoista ja kyllä sen tunsi että nousua oli ja laskua. Mutta tunturin päällä kauniit maisemat ja näkymä pallasjärvelle olivat sen arvoiset. Ja ei muuten saatu vettä niskaamme, pieni vesisade kuuro jota odottelimme kodassa loppuvaksi meni ohitse siitä. Ja kotimatkalla mökkiin alkoikin sitten kunnon vesisateet, joten ehdimme juuri oikeaan aikaan menemään reitin. 

Lappi on vienyt kyllä kokonaan sydämeni, siellä on niin kaunis ja puhdas luonto. Kysin isommalta neidiltä tänään, haluaisiko mennä uudestaan muumimaailmaan. Vastaus oli et joo, mutta myös Lappiin. :)

 

Joulutarina

Joulutarina on yksi ehdoton lempielokuvani. Muistin yksi pari päivää sitten, että joulutarinan joulupukin mökki pitäisi löytyä leviltä. Niinpä me sitten tiistai iltana kun vesisade oli lakannut lähdimmme sitä etsimään. Netistä löydettiin tietoja, että löytyy rinteen 11 juurelta ja frisbeegolfratakin menee vierestä.

Mentiin ensin huipulle saakka autolla ja siitä lähdettiin etsimään, löydettiin rinne numero 11 ja siitä yksi frisbeeheittopaikka. Siitä sitten lähdettiin menemään alas hyvin jyrkkää tunturin rinnettä, ei tarvinnut kuin hetken laskeutua niin katto jo näkyi. Lähemmäs kun päästiin niin huomattiin, että olisihan sinne päässyt vähän helpompaa reittiäkin pitkin, no mentiin sitten sitä takasinpäin kun piti sitten kiivetä rinnettä ylöspäin takaisin. Eli kannattaa vähän tähyillä paremmin gondoli wolrd cupin ja palovartija kahvilan vieressä. ;) Mulla oli pienempi lapsista manducassa selässä ja isompi kävelekin reippaana koko matkan itse. Kyllä yöllä sitten riittikin unta hänellä. :) 

 Kyllä olikin komeasti rakennettu tämä mökki ja piharakennus, vaikkakin ovat pelkkiä lavasteita. Kauniita yksityiskohtia pylväissä ja ikkunanpielissä. Vielä kun ihmiset osaisivat käyttäytyä eivätkä käyttäisi tätä roskiksena. Minusta on tosi surullista, että jaksetaan kyllä kantaa ne pullot ja tölkit täysinäisinä tuonne, mutta tyhjänä ei jakseta viedä pois!! 

Isommalle neidille sanottiin, että mennään etsimään joulupukin mökkiä, niin hän innostui ja kertoi, että pitää joulupukkia kädestä kiinni. Kerrottiin kyllä ettei joulupukki taida nyt olla täällä, että on siellä omassa kodissaan Korvatunturilla. Mutta kovasti tyttöä jännitti koko matkan ja hyvin toiveikas oli jospa se kuitenkin olisi. Onneksi ei kuitenkaan pettynyt, sillä hänestä oli hauskaa mennä parvekkeelle katsomaan maisemia ja tutkia paikkoja. 

Ja kyllä vaan sieltä olikin upeat maisemat. Vähän sumuinen keli oli vielä sateen jäljiltä, mutta ei se meitä haitannut.

Ailun leikkimaailma

Tänään herättiin kosteaan ilmaan, yöllä oli satanut vettä. Päätettiin siis lähteä lasten kanssa katsastamaan Ailun leikkimaailma levin kylpylään. Siitä oli 1/3 osa avattu, eli ei vielä ihan kokonaan. Kylpylässä tehdään tällä hetkellä remonttia. Isompi lapsista maksoi sisälle 5 euroa, joten mikään kovin iso summa sisäänpääsymaksu ei ollut. 

Sisään päästyämme sieltä avautui kaunis luminen seikkailumaailma. Seinillä on hienoja maalauksia talvisesta lapista. Leikkimaailmasta löytyy hieno iglu ja irtojääpalikoita, jäämeri, lumiukkoseinä johon voi heittää palloja aukkoihin joissa lumiukonpäät, kun osut sinne kuuluu erilaisia ääniä. Lattialta löytyi lumiukko sekä  näiden talvisten juttujen lisäksi ihan tavallinen pallomeri sekä kiipeilytelinepaikka. 

Meidän yksvee ihastui täysin jääkuutio mereen, ei haitannut vaikka välillä upotti tosi syvälle sinne kuutioiden sekaan. Ja kyllä se kolmeveekin tykkäsi, teki jopa kuperkeikkoja sinne vaikka välillä on hyvin arka, niin täällä sitä ei nähnyt. Toki saavuttuamme sinne siellä ei ollut kuin kolme muuta lasta, niin oli kiva tutustua paikkaan, koska oli hiljaista ja sai mennä mihin vain ilman ruuhkaa. Aikaa saimme vietettyä täällä 1,5 tuntia ja saimmekin mökille vietäväksi kaksi väsynyttä ja nälkäistä lasta. Isompi ei olisi kyllä halunnut millään lähteä pois ja ilmoitti mökin pihassa että hän ei tule autosta pois koska haluaa pallomereen. :)

Levin huipulla

Ajoimme yöttömän yön läpi lappiin, täällä aiomme viipyä tällä kertaa kaksi viikkoa. Lähdin tyttöjen ja äitini kanssa etukäteen viikoksi ja mieheni tulee sitten viikon päästä tänne. Lähdimme siis perjantai aamupäivällä tarkoituksena pysähtyä esimerkiksi Tampereella koiramäkeen, mutta emme psysähtyneet sinne koska Tampereella satoi, jatkoimme siis matkaa. Eka pysähdys olikin Jyväskylässä Pandan tehtaanmyymälään sekä Prismaan ruokaostoksille. Ennen en olekaan juhannuksena kaupassa ollut illalla. :) Jyväskylän seppälän prismassa oli kyllä hieno lastenleikkimaa, jossa tunnin verran lapset saivat leikkiä ja touhuta. Seuraavaksi pysähdyttiin Viitasaarella abc:lla ja siellä leikittiin kanssa tunnin verran ja ihmeesti oli kyllä porukkaa siellä vaikka kello olikin kahdeksan juhannusaattona. :D Siitä oli hyvä lähteä jatkamaan matkaa kohti leviä. 

Leville saavuimme aamu puoli seitsemän, päätimme mennä aamupalalle hotelli panoramaan, olikin hienoa syödä aamupalaa tuntureiden syleilyssä ja nauttia rauhassa. Toki silmiä painoi vähän kyllä kohta vuorokauden valvominen. En muuten koskaan ennen ole valvonut vuorokautta, nyt olen. En kyllä tiedä oliko se nyt niin hieno asia. :)  Päiväunet kyllä nukuttiin aamupalan jälkeen kymmenestä kahteen. Vaikka lapset olikin nukkuneet autossa yön niin silti hekin nukkuivat uudelleen kunnon unet, onneksi, olisi muuten voinut olla meille aikuisille vähän liian raskas päivä tiedossa, vaikka unien jälkeenkin vielä väsytti tai oli sellainen nuutunut uupunut olo.  

Nyt sunnuntaina matkan uupumus alkaa väistyä ja päätimme mennä levin huipulle gondolihissillä. Kierrettiin huippu ja luntakin löydettiin. Voi mikä ihana rauha ja silmiä hivelevät maisemat. Kyllä täällä vaan on kaunista. 

Nyt huipulta voi myös aloittaa frisbeegolfin pelaamisen kahdesta reitistä valiten itselleen parhaimman. 

Me aikuiset osasimme jopa vieressä olevat isot tunturit arvata oikein kun niitä katselimme, kauniisti näkyivät pallas sekä ylläs. 

Huipulta löytyy kaunis tulistelu paikka, joten makkaraakin voisi siellä grillata. 

Huipulle pääsee mutkattomasti joko gondolihissillä autolla lähes tuonne huipulle saakka tai sitten kävellen alhaalta saakka.

Muumimaailma 2017

Joka kesän retkikode taitaa meidän perheessä olla muumimaailma. Siellä viihtyy niin lapset kuin aikuisetkin. Kun lasten ehdoilla mennään niin kaikki menee hyvin. Meillä pienin päätti juuri muumimaa reissulla, että hänestä olisi kivointa kävellä ja kun vielä ei ihan kokonaan itse osaa niin meno on hidasta, mutta se ei haitannut kun on kaksi aikuista mukana niin ei haittaa vaikka pienin veisi toisen kokonaan. 

Minusta kivointa tuolla on se, kun lapsille on paljon tutkittavaa ja tekemistä, ilman niitä huvipuistolaitteita. Ja vaikka niitä härveleitä ei ole saa tuolla vietettyä hyvin koko päivän. Tänä kesänä menin siskon ja hänen poikansa kanssa, joten meillä oli neljä,- kolme,- ja yksiveet mukana ja kaikille riitti touhua ja tekemistä ja katseltavaa. 

Kolmevuotiaan neidin mielestä oli parasta halia muumimammaa ja pappaa sekä nipsua. Yksivuotiasta ne vähän jännitti. 

Kun käy näin alkukesästä saa nauttia hiljaisemmasta muumimaailmasta kuin se heinäkuun vilkkaimmassa kesälomasesongissa olisi. Päivä oli viileä, mutta kun aurinko tuli pilvien takaa esille se lämmitti muakvasti. Juuri sopiva keli, tuolla kun on kesähelle niin siellä on tosi kuuma. 

Saarelta löytyy ruokapaikkoja mutta omia eväitäkin pystyisi nauttimaan. Me tosin oltiin laiskoja ja ei otettu eväitä mukaan tällä kertaa ollenkaan, vähän vettä mukaan jotta janon saa sammumaan. ;) 

Nipsun putiikista löytyy kaikkea kivaa kotiin muistoksi. Tällä kertaa ostin itselleni ja miehelleni kuksat sekä lasisetsilikonikuorella olevat pullot. Pienin sai hammasharjan, josta oli muuten hirmu iloinen ja tyytyväinen ja isompi sai kylpypyyhkeen. 

Kivan elämyksellisen päivän jälkeen oli aika sanoa heipat hiljentyneelle muumimaailmalle! Luulenpa, että ensi kesänä taas tulemme! :)

Päätös joka ei ehkä ollutkaan lopullinen

Päätin muutama päivä sitten, että tämä blogi hiljenee. 

Minulla on ollut tosi hidas kone, joten blogin kirjoittaminen on ollut todella puuduttavaa ja kun sitä aikaa ei muutenkaan ole liikaa, sekä väsymys painaa aivan liian usein. Mutta sain mieheltäni käyttöön nopeamman, joten miten se mieli vaihtuikin taas, jospa sittenkin kirjoittaisin taas silloin tällöin. On vaikea jättää jotakin joka on ollut tärkeä itselle. 

Viimeinen kuluva vuosi on ollut, no jotkut tietävätkin jo, enemmän ja vähemmän raskas, mutta samaan aikaan onnellinen. On raskasta kokea samalla syvää surun aallokkoa ja samalla katsoa ja iloita lastensa seurasta. Saan olla onnellinen jokaisesta rakkaasta lapsestani. Mutta minulla on myös oikeus olla surullinen, sanoo kuka tahansa mitä siitä. Jos ei ole itse kokenut oman lapsensa kuolemaa, on myöskin turha sanoa ettei se vaikuttaisi äidin tunteisiin vielä vaikka kohta esikoisen syntymästä ja kuolemasta tulee kuluneeksi neljä vuotta. Suru on erilaista, mutta matka on vielä kesken, tulee ehkä aina olemaan, en tiedä. Onneksi minulla on mukanani tässä matkassa aivan ihana mieheni sekä rakkaita ystäviä joiden kanssa saan asiasta keskustella. Kiitos kun ootte jaksanut mua, vaikka mä en aina ole ollut ihan paras ystävä teille. <3

Luin tekstin kohtukuolemasta puhu muru blogista ja se oli aika osuva teksti, kyyneleet tulivat poskille. Muistin taas erilaisia asioita esikoisen viimeisistä hetkistä. Miten ne tulevatkin mieleen pala palalta vaikka onkin jo luullut, että on muistanut kaiken, mutta taas tuleekin uusia tuntemuksia ja muistikuvia. Lääkkeitä en ole syönyt näiden vuosien aikana suruni vuoksi enkä siis muutenkaan, mutta jos olisi tarvinnut olisin varmasti myös ne ottanut. 

Minusta oli todella kauniisti kirjoitettu seuravaa tekstin alle: Voit myös pyytää anteeksi. Tarinan äiti kertoi lohdullisesti, että aina voi palata ja sanoa, anteeksi kun en ymmärtänyt suruanne. Toivon, että tämäkin kirjoitus osaltaan hälventää kohtukuolemaan liittyvää tabua. Kohtuun kuollut vauva on yhtä tärkeä vauva perheelleen kuin eläväkin. Eikä elävä ikinä korvaa häntä. <3 (kursivoitu lainattu blogista puhu muru) Joskus olisi itsekin halunnut, että tökerösti kommentoineet olisivat tulleet sanomaan anteeksi jälkeenpäin. Ymmärrän, että tilanteessa kun kuulet toisen menettäneen vauvansa on vaikea tietää mitä sanoisi. Mutta jos et tiedä mitä sanoisit, sano vain otan osaa. Koska liian usein sanat joita et tarkoittanut loukkauksesi satuttaa kuitenkin sitä joka on menettänyt rakkaimpansa. Elävä lapsi ei koskaan korvaa esikoistani, joten minua ei lohduttanuta tieto, että olin nuori ja saan varmasti uuden lapsen. Eikä sekään lohduttanut kun toinen lapsemme oli syntynyt ja minulle sanotaan nyt voit olla onnellinen kun sinulla on tuo ihana tyttö sylissä. Kyllä, minä olin onnellinen, mutta silti minulla oli lohduton suru. 

Meillä lapsille on alusta saakka kerrottu isoveljestä ja edelleen kerrotaan ja käydään haudalla säännöllisesti. Tällä viikolla esikoisen ja keskimmäisen nimipäivänä käytiin haudalla ja kuopuksemme alkoi vilkuttamaan. Hän on yleensä tähän mennessä nukkunut vaunuissa tai sitten ollut ihmeissään missä ollaan, mutta nyt päätti hymyillä ja vilkuttaa. Keskimmäisellä on ollut jo todella kauan tapana kun mennään haudalle hän katsoo kukat läpi ja talvella kynttilät pois ja uusi tilalle sekä vilkutus ja lentosuukot. Nyt pikkuisinkin on ottamassa tätä tapaa itselleen. Joskin edelleen mietin, että ajatteleeko keskimmäinen edelleenkin isoveljen olevan hautakivi. Joskus mietin kyllä, että on kurjaa kun lasteni elämä pyörii hautausmaan ympärillä, että miksi näin piti tapahtua juuri meidän perheelle tai ylipäätänsä kenellekkään. Keskimmäinen jos saa päättää mennäänkö käymään kaupassa vai hautausmaalla, valitsee hän melkein aina hautausmaan, mutta toisaalta onhan se ihanaa, että hänellä on lämmin suhtautuminen asiaan, eikä se hänen mielestään ole mitenkään kummallista mennä sinne. 

Tulipa tästä tekstistä taas hyvin pomppiva ja en tiedä tuliko minun ajatukseni ihan selkeästi esille. En ketään tahdo loukata, enkä ketään arvostele tässä tekstissä enkä kenestäkään puhu tässä, nämä kaikki asiat ovat omia pääni sisällä liikkuvia ajatuksia. On taas hyvä välillä kirjoittaa ne pois sieltä. Tosin en enää tiedä olisiko parempi kirjoittaa vain itselle eikä jakaa omia tuntemuksia avoimesti kaikille. Mutta tekee sitä niin tai näin, aina se on toisten mielestä väärin ja toisten mielestä oikein. Joten en taida jaksaa ajatella muita, jos ei pysty hyväksymään minua sellaisena kuin minä olen, en minä sille mitään mahda. Minähän olen tälläinen. :)

Lapsimessut vauvan kanssa

Sunnuntaina vietettiin vauvan kanssa lapsimessupäivää. Päivä oli ihan erilainen kuin taaperon kanssa. Ehdittiin siis kunnolla shoppailemaan ja kuluttamaan rahaa. Toki välillä syötiin ja vaihdettiin vaippaa. Sekä vauva sai pienet itkut aikaan kun uni ei meinannut tulla vaunuissa ja tämä äiti tietenkin oli unohtanut manducan kotiin joka olisi tässä tilanteessa pelastanut kantamiselta ja varmasti suuremmilta itkuilta. Mutta kun vauva sai tarpeeksi tankattua läheisyyttä tuli lopulta uni vaunuissa ja loppu aika meni vallan mainiosti kun vauveli vaan nukkui.Eli jos haluaa enemmän shoppailla on kannattavampaa mennä vauvan kanssa. Tosin paras ratkaisu olisi tietenkin mennä yksin. ;) Tosin oma taaperoni rakastaa myös ostoksien tekoa, että hänen kanssaan sekin onnistuisi, mutta tämä äiti ei ehkä jaksa katsella niin tarkkaan kaikkea kuin hän katselisi sekä en pystyisi olla messuilla koko päivää niin, että taapero ei pääsisi niihin kaikkiin ihaniin juttuihin joita siellä on lapsille järjestetty. 

Lapsimessuilla saa siis kulumaan kivasti rahaa. Mutta siellä on onneksi ihania messutarjouksia aina, joten kaikki on tosi superedullista, eisk vaan?! ;) 

Meidän messuostoksiin tarttui sunnuntaina taapero tula, ajatellen tulevia lapin reissuja, manduca kun alkaa taaperolle käymään jo vähän pieneksi, tai käyttömukavuus aikuiselle siinä tulee huonommaksi ison lapsen kanssa. Pikkuinen sai bugiksiin elodie detailsin istuinpehmusteen sekä hän sai myös autoiluja varten  napikas merkin collaritakin. Napikas on muuten ekologisesti Suomessa valmistettu vaatemerkki. Löytyi myös ale kopasta by Pinjan koru. Sekä taaperolle toin oppi ja ilon tehtäväkortit.

Ostin Tulan Ipanaiselta, josta sai ihanaa opastusta repun käyttöön vaikka aikaa oli enää vain kymmenen minuuttia ja messut menivät kiinni. Ihastuin tähän kuosiin heti ja niin kuulemma moni muukin on ihastunut. Tula tuntuu taaperolla monta kertaa paremmalta kuin manduca. Manducan kanssa käytiin talvella hiihtämässä niin, että tuo isompi neiti oli selässä ja koska paneeli on siinä niin paljon pienempi kuin tässä taaperotulassa, niin lapsi pääsee keikkumaan puolelta toisella joka tekee kantajalle raskaan olon. Sain myös ihanan neuvon miten saada lapsi pois tulasta ilman toisen aikuisen apua. En malta odottaa kesää, että pääsen lappiin testaamaan tätä. 

Osallistuin messuille bloggaajapassilla.

Lapsimessut taaperon kanssa

Perjantaina vietettiin taaperon kanssa lapsimessupäivää. Messupäivä painoittui enemmänkin tekemiseen kuin ostoksiin. 

Messuilla on kyllä kivasti tekemistä lapsille. Tällä kertaa meidän neitikin tykkäsi touhuta ja tehdä, eikä ollut niin arka kuin aiemmin on ollut. Oli pallomereä, erilaisia temppuratoja, pomppupatjoja, legoja, jättilegoja, poliisiautoa sekä poliisimoottoripyörää. Paloautoa josta sai laskea liukumäkeä. Hiekkalaatikkoa ja erilaisia satuhahmoja sekä niitä niin ihania (ärsyttäviä) ilmapalloja. Ärsyttävän siis noista ilmapalloista tekee sen, että taapero huiskii sen kanssa joka paikkaan ja sitten se tippuu päivän aikana miljoona kertaa sekä menee rikki ja sitten tuleekin se iso itku. Paras olisi jos ne jaettaisiin vasta kun lähdetään kotiin. :) Messuilla on myös paljon erilaisia arvontoja joihin kannattaa osallistua. :)

Ehdin piipahtamaan kyllä ostoksillakin. Ihania kojua täynnä merkkivaatteita mm. Silverjungle, Pomp de lux, blaa, metsola, name it, gugguu, vimma ja mini rodiniakin näkyi. Tällä kertaa en ostanut yhtään vaatetta. Meillä tyttöjen vaatekaapit pursuaa vaatteista, joten ei kannattanut ostaa oikein mitään. Ja sitäpaitsi ensi viikolla ilmestyy Silverjunglelta lisäyksiä, joten tiiän että tämä äiti sekoaa ja ostelee taas kaikkea. :D 

Messuilta olin jo etukäteen ajatellut ostavani silikonisen pilvitabletin ja sen ostinkin. Sekä olin päättänyt ostaa aventin pillimukeja pikkusiskolle, koska niitä on aina tuolta edullisesti saanut. Yhden silikonisen tai jotain sinne viittaavaa materiaaliltaan olevaa ruokalapun ostin, jonka saa näppärästi rullattua ja näin olen se on helppo pitää mukana. Xylitolipastilleja tuli myös ostettua kilon verran. Sekä molemmille tytöille uikkarit. 

Huomenna on vielä luvassa messupäivä numero 2 vauvan kanssa. Jospa sitten ehdittäisiin keskittyä enemmän vielä ostoksiin.

Osallistuin messuille bloggaajapassilla.

Lapset harrastaa, muskari

Me ollaan käyty tyttöjen kanssa tänä keväänä muskarissa. Ja nyt mietin miksen mä silloin isosiskon kanssa mennyt kun hän oli pikkusiskon ikäinen, ajattelin että se ei jaksa olla hereillä kun sekin oli aamupäiväunien aikana. Mutta nyt harmittaa, sillä tuo pikkusisko saa niin paljon itselleen muskarista. Hän on aivan täpinöissään siellä, soittaa rytmikapuloilla tai rytmimunalla sekä tanssii ja nauraa. Onneksi sentään nyt isosiskokin on meidän mukana tuolla ja hän nauttii ja laulaa ja soittaa soittimilla.

Muskari on ollut meidän viikon kohokohta. Pikkusisko oppisi jopa taputtamaan muskarissa. On niin ihanaa seurata kahta eri ikästä lasta siellä, joista näkee erillä lailla sen innostumisen ja nauttimisen. Ja mikä parasta musiikki on aina hyväksi lapsille. Meillä on aivan ihana muskariope ja hänellä on aivan ihanat jutut ja laulut aina siellä ja koko kerta on aina sidottu hienosti johonkin teemaan. Ja mikä parasta kun pienet lapset pitävät toistosta, on joka kerran alkulaulut olleet samat joissa vielä huomioidaan jokainen lapsi omalla vuorolla. 

Ihanat pallot ja muut muodot

Nuorimmaisen ollessa vauva ihastuin silikonikoruihin. Ensin näitä koruja alettiin markkinoimaan imetys ja kantokoruina, mutta itse olen alkanut käyttämään niitä vaikka liikkuisin ilman lapsia. Itse en koskaan ole tykännyt pitää puuhelmiä tai sellaisia kovia helmiä olevia koruja, niin nämä silikonihelmet ovat olleet ihan pelastus. Myös isosisko tykkää kun hän on saanut omat korunsa ja mielestäni nämä elintarvikekelpoisesta silikonista valmistetut korut ovat lapsille oikein hyvä valinta.

Tilasin itselleni sekä isosiskolle korut ensin ByPinja mallistosta. Sitten aloin tahtomaan erilaisia ja sellaista korua jossa olisi koko nauhan pituudelta palloja, en meinannut millään löytää mistään, kunnes yhdestä lastentarvikeliikkeestä löysin. Myöhemin tilattiin vielä ystävän kanssa yrittäjältä joka tekee silikonikoruja, mutta tilaus ei oikein kohdannut sitä mitä tahdoin ja korut olivat pettymys. Aloin tutkimaan nettiä, jotta voisin tilata itse tarvikkeet ja tehdä itse korut ja korjata nämä jo tilatut korut oikean värisiksi. Löysin pikkumuru nettikaupan ja sieltä tilasin tarvikkeita. Tuunasin sitten tilatut pieleen menneet korut sekä tein väärän värisistä palloista uusia. Nyt olen jo tilannut pari kertaa tarvikkeita ja tehnyt niin itselle kuin lapselle koruja sekä tuttinauhan. Ja mieli tekee aina vaan uusia ja erilaisia vaihtoehtoja. Näissä kun on vain rajana mielikuvitus. 

Nämä on siitäkin ihania, kun yleensä naisen vaatekaapissa on paljon mustia vaatteita saa näiden avulla vaatteisiin lisättyä vähän väriä. Ja jos on unohtanut kaikki lelut kotiin, mutta koru on kaulassa on tuollaiselle vauvalle jotakin tekemistä  kun voi tunnustella ja vaikka vähän maistellakkin korua. 

Minne se menikään

Meinaan se vauva aika, miten se menee niin äkkiä ohi. Äitiysloma sekä vanhempainvapaa on nyt sitten kolmannen lapsen kohdallakin vietetty. Aloitettu työt, mutta tietty vuosilomilla, joten ei se arki ole muuttunut. Noin 2,5 kuukautta olisi vuosilomaa ja sen jälkeen aloitan hoitovapaan ja näillä suunnitelmilla olen vuoden loppuun saakka kotosalla. Toki teen tällä hetkellä myös töitä yrittäjänä, olen siis Silverjungle kotimyyjä. Käyn esittelemässä ihanille ihmisille ihania vaatteita, joten vähän saan töitäkin tehdä. 

Mutta, vaikka nyt on toinen lapsi jonka kasvua saan seurata, ihmettelen vain mihin ihmeeseen se vauva aika katoaa. Miksi sen pitää mennä niin nopeasti ohi. Tuo meidän vauva osaa jo vaikka ja mitä. Kaksi kuukautta niin tulee täyteen yksi vuotta. Ja vauvakuume taas vaan kasvaa. Nautin kyllä joka hetkestä kun saan omien lasten kanssa olla, vaikka joskus arki tuntuukin raskaalta kun on nukkunut vähän huonosti. Mutta saan silti olla ikionnellinen, että nämä kaksi ihanaa lasta olen saanut kotiin saakka ja saan nauttia heidän kanssaan yhteisestä ajasta. Vaikka yritän aina muistaa tarttua siihen hetkeen mikä on läsnä. Niin herään siihen, että lapset on taas oppineet vaikka ja mitä uutta ja en olekaan nauttinut tarpeeksi heidän seurastaan. Taitaa vaan aina tuntua siltä, vaikka kuinka paljon olisin heidän kanssaan. 

On kyllä jotenkin helpottavaa, kun sain tehtyä päätöksen, että olen kotona lasten kanssa ilman töitä vuoden loppuun saakka. Mielellään olisin sinne saakka kun nuorin täyttää kolme, mutta luulen, että töitä on jo ennen sitä kyllä alettava tekemään. Mutta onneksi saadaan tämä vuosi nauttia kolmestaan ja tietty iskänkin kanssa. Jolla muuten alkaa ensi viikolla kuuden viikon isyysvapaat. :) Ollaan siis kuusi seuraavaa viikkoa koko perhe kotosalla. :)