Aika kätsy tuutti

Ostin tässä muutama viikko sitten silikonisen tuutin. Se on tosi kätevä pienten lasten kanssa kun he syövät jätskituuttia. Silikonisen tuuti yläosaan tippuu valunut jätski, eikä se kaikki valu suoraan vaatteille, paitsi jos ei muista pitää tuuttia pystyssä.

Ollaan testattu sitä pakastealtaan jätskituuteilla sekä pehmiksellä. Pehmiksen kanssa se oli kyllä ihan ehdoton. Vielä kun on kuuma kesäpäivä, pehmis sulaa nopeasti, eikä pienen suu ehdi syömään niin nopeasti. Tuutti on helppo heittää astianpesukoneeseen ja taas se on valmis uudelleen käyttöön.

Mielestäni yhtä kiva keksintö kuin mehujehukin pillimehuille. Vielä tarvisi löytää puikkojätskeille vastaavanlainen systeemi..

Juhannus -16

Juhannus tuli ja meni. Me vietettiin rauhallisesti koko juhannus. Aattona mentiin valmiiseen ruokapöytään, vaikka ei pitänytkään. Mutta saatiin yhtäkkiä päähämme et jos mennään vähän ajelulle. No kannattihan se kun ei tarvinnu ite nähdä vaivaa ruuan eteen. :D 

Juhannuspäivänä heräiltiin hissukseen ja lähdettiin kohti muumimaailmaa. Isompi neiti kun on sinne pääsyä odottanut jo monta viikkoa. Nyt sitten mentiin kahtenä päivänä, koko odotuksen edestä. 

Lauantaina oli hyvin lämmin päivä, ei tuulen virettäkään koko saarella. Mutta silti nautittiin koko perhe. Vauva nukkui molempina päivinä miltei koko ajan vaunuissa, välillä heräsi syömään ja hetkeksi tankkaamaan syliä. Isompi neitikin oli ilman kiukutteluja molemmat päivät. 

Lauantaina hänestä aisti pienen jännityksen ja ei oikein malttanut olla paikallaan vaan halusi koko ajan seuraavaan paikkaan. Sunnuntaina taas malttoi jo olla paikallaan ja tutkia enemmän. Joten tämä kahden päivän reissu kaksivuotiaan kanssa oli kyllä nappivalinta. Molempina päivinä hän otti kesken päivän pienet päikkärit vaunuissa ja taas oli virtaa jatkaa matkaa. 

Sunnuntaina käytiin syömässä muumimaailman burgerissa ja täytyy sanoa että ihan tosi hyvät burgerit ja ranskikset saatiin. Olin asennoitunut että ne on sitä peruskamaa ja maksaa omaisuuden. Mutta eipä ollutkaan vaan maistu ihan hurjan hyviltä ja piti nälän koko päivän poissa. 

Lauantaina oli hieman enemmän porukkaa kuin sunnuntaina. Sunnuntai oli hyvin hiljainen päivä, ei tarvinnut missään jonotella ja sai rauhassa pikkuisetkin tutkittua kun joka paikka ei ollut lapsia täynnä. Olen ennenkin käynyt juhannuksena muumimaailmassa ja silloin on aina ollut rauhallista, että jos vaan mennään joskus taas niin kyllä juhannus on se paras valinta. Tosin en tiedä tahdonko kahta päivää taas peräkkäin, sillä aika raskasta se on. Huomaa kyllä näin maanantaina, että vähän väsymys painaa. Mutta mikä parasta meidän neiti oli tosi onnellinen kun pääsi tapaamaan muumimammaa ja mörköä. Joiden tapaamista oli eniten odottanut. Mikään ei ole niin ihanaa kuin nähdä oman lapsen silmät kirkkaina onnellisena.  

 

Mihin se eka kuukausi oikein meni...

Vauva on jo kuukauden ikäinen. Mihin se aika oikeen katoaa?!? 

Me ei olla oikeestaan mitään ihmeellistä tehty edes ja silti aika menee ihan liian nopeasti. Molemmat tytöt ovat tosi kilttejä. Isosisko on alkanut näyttämään viime päivinä hellyyden osoituksia vauvaa kohtaan ja tahtoo hoitaa. Jos ei oikeaa vauvaa niin sitten nukkeja. Kopio kaiken meiltä vanhemmilta, hoitaa siis omaa vauvaansa niin kuin me hoidetaan oikeaa vauvaa. Välillä oikein ihmettelen miten kaksivuotias voi niin sujuvasti leikkiä nukella ja tehdä ihan kaikkea samalla tavalla kuin me aikuisetkin. Eikö kaksivuotiaankin kuuluisi olla vielä ihan pieni?!? :) 

Isosisko on taas alkanut puhua minusta äitinä ja miten ihanaa se onkaan kun hän tulee ja sanoo äiti. Sydän sulaa joka kerta. Äiti oli neidin ensimmäinen sana, mutta viimeisen puolen vuoden ajan hän on päättänyt olla sanomatta sitä, on joko kutsunut nimellä tai sitten minä olen ollut yhhyh. Mutta nyt olen taas äiti. <3

Katselen ja nautin näiden kahden suloisen tyttären äitinä olemisesta. Heillä on toisensa ja heillä on rakas enkeli suojelemassa, isoveli. <3 

Ps.Blogia olen monesti miettinyt, mutta tämä eka kuukausi on mennyt jotenkin niin nopeaan ohi etten ole saanut avatuksi konetta ja tulla tänne mitään kertomaan meidän arjesta. Enkä lupaa tästä eteenpäinkään mitään suurta postaustahtia. Välillä olen jopa miettinyt lopettamista, koska tuntuu tylsältä kun en ehdi ja sitten en aina jaksa kirjoittaa. Mutta lopettaminenkin tuntuu jotenkin huonolta vaihtoehdolta, kuitenkin välillä kaipaan sitä, että saan tehdä jotakin omaa ja rustata tänne jotakin. Joten blogi saa jatkaa vielä ainakin elämäänsä, mutta postaustahti ei tule olemaan säännöllinen. Onkohan kyllä koskaan ollutkaan. :D

Onnellinen päivä

Reilu kaksi viikkoa sitten oli onnellinen päivä. 

Rakkaan ystäväni hääpäivä. 

En päässyt osallistumaan tähän päivään, vaikka olen lapsesta asti ajatellut, että kuinka ihanaa olisi nähdä kun hyvä ystävä menee naimisiin. Mutta meillä oli jotakin muuta onnellista tapahtumaa juuri samaksi päiväksi. Nimittäin kolmas lapsemme saapui maailmaan samana aurinkoisena kauniina onnellisena päivänä. <3 

 Isosiskokin on ylpeä pikkusiskostaan. Vaikka hän onkin sitä mieltä että hänellä on pikkuvauva ei pikkusiskoa.