tiistai 29. joulukuuta 2015

Joulupäivänä

Joulupäivä ei ollut ihan sellainen kuin aiemmin olin kuvitellut. Olin ajatellut, että silloin ollaan rauhassa kotona ja neiti saa leikkiä rauhassa uusilla leluillaan. Mutta niinkuin pitäisi jo tietää niin mitään ei kannata suunnitella etukäteen liian hyvin. Aattoaamusta tajusin, ettei toisella kissallamme ole kaikki hyvin. Joulupäivänä soitettiin eläinsairaalaan ja saatiin iltapäiväksi aika. Toivoin koko sydämestäni, että rakas kissamme olisi vain stressaantunut joulusta ja ihan pian kaikki olisi hyvin. 

Lääkäri reissu päättyi kuitenkin sillä surullisimmalla tavalla. Meidän oli päästettävä kissamme kivuistaan ja päästettävä taivaan kotiin.

Ben oli minulle ollut jo seitsemän ja puolen vuoden ajan se rakas tukipilari, ihana karvapallero. Ben kulki usein perässäni, tuli illalla viereen nukkumaan sekä usein päiväuniaan nukkui sylissäni. Illalla kun katsottiin telkkua oli hän useimmiten vieressämme sohvalla. 
Ben oli luonteeltaan hyvin päättäväinen ja tiesi aina mitä tahtoi. Silti hyvin lapsirakas, tykkäsi touhuta myös lasten kanssa. Ja jos ei ollut saanut huomiota niin saattoi tulla lelujen päälle nukkumaan tai piirustuksen jos joku piirsi. 
Ben tykkäsi nukkua lämpimissä paikoissa, usein hänet löysi peittojen alta. Sekä saunomaan hän tuli aina kanssamme. 
Vaikka Ben rakasti olla lämpimässä, luntakin hän joka talvi tuli ihmettelemään. Kissamme ei saa olla kuin valvotusti ulkona, joten aina silloin tällöin käytiin yhdessä ulkoilemassa. 
Meidän pienestä Adasta näkee sen kuinka hän kaipaa isoveljeään. Normaalit arkirutiinit kun olivat heillä niin vahvasti. Esim. Ada on tottunut, että kun saa märkäruokaa Ben syö ensin ja vasta sitten hän. Nyt kun antaa märkäruuan hän maukuu ja odottelee lautasen vieressä, mutta ei Ben ei tule mistään. Ensimmäiset päivät hän maukui ja jopa kerran mourusi, mutta mistään ei Ben ilmestynyt. Adasta näkee, sen että se on surullinen ja kaipaa Beniä. On äärettömän raskasta katsoa kun kissasta näkee, että kaipaa toista eikä se toinen enää tule. Onneksi on kuitenkin syönyt ja tehnyt tarpeensa normaalisti, joten ei tarvitse niistä asioista olla huolissaan. 
Toista kissakaveriakin olen miettinyt, mutta tiedän että tahtoisin Benin takaisin en mitään uutta kissaa, joten vielä ei ainakaan ole aika kolmannelle uudelle kissalle. Olen kyllä jo parisen vuotta sitten sanonut ettei Adan ja Benin jälkeen tule uusia kissoja, koska aina siivotessani ja muutenkin kiroan kun karvoja on joka puolella. Mutta kyllä sen vaan huomaa kun on toinen kissoista jo poissa niin kodissa on tyhjempää kuin ennen. 
Ben saatettiin viimeiselle matkalleen tuossa sydämen muotoiseen fleecepeittoon käärittynä pieneläinten hautausmaalle. Vielä pitäisi käydä hakemassa jokin kaunis kivi sinne Benin muistoksi. Nyt siellä kun on vain väliaikainen puusta tehty merkki, jolla pystyimme merkkaamaan kissamme viimeisen leposijan, jotta kukaan ei häiritse hänen hautarauhaansa.
 
Tulen aina kaipaamaan tämän ihanan pörröisen ystäväni silkinpehmeää turkkia, sitä luottoystävää jota Ben minulle oli. Kun poikani kuoli, yksi joka aina lohdutti minua oli Ben. Kun odotin tyttöämme, Benistä näki kuinka se vahti minua. Hän oli aina kiltti, vaikka omatahtoa löytyikin. 
Lepää rauhassa rakas Ben. <3 







keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Joulua 2015

Oikein hyvää ja rauhallista joulua 2015 kaikille!

Tänään meillä on siivouspäivä ja sen jälkeen rauhoitumme joulun viettoon ja haetaan kuusi sisälle ja koristellaan. 

 

maanantai 7. joulukuuta 2015

Erilainen viikonloppu

Perjantaina sain puhelun, jonka jälkeen jouduin hetken miettimään lähdenkö vai en?!? 

Tunnin päästä sain tehtyä päätöksen ja päätin lähteä. Eikä tarvinnut päätöstä katua seuraavana iltana. 

Nimittäin sain mahdollisuuden päästä Kaija Koon hartwall areenan konserttiin. Oli aika mielettömän upea show ja ihan paras seura. Tuli sitten nähtyä Cheek myös livenä, se kun oli konsertin yllätysesiintyjä. Oli kyllä kiva käydä sellaisen laulajan keikalla, jonka keikalla ei koskaan oo ennen käynyt. Yleensä kun tulee vaan käytyä saman suosikin keikoilla silloin kun käy. Mutta ehdottomasti voisin uudestaan mennä Kaijan keikalle. 

Kuvia ei reissulta tallentunut. Otin siis koko matkan rentoutuksen kannalta ja kännykkäkin suurimman osan aikaa sai majailla rauhassa kassissa. Joskus on hyvä olla hetki irti somesta ja vaan nauttia siitä hetkestä. Täytyy kyllä myöntää, että seuraavana päivänä olin kyllä väsynyt, kun ei ole tottunut että pääsee nukkumaan yli puolenyön, niin siinähän sitten väsyttää. Vaikka ehdinkin nukkua seitsemän tuntia unta, mutta kun yleensä taidan nukkua sen kymmenen tuntia. ;D

tiistai 1. joulukuuta 2015

Joulukuun eka

Ohhoh, onpas siitä aikaa kun on postausta tipahtanut. 
Tämä syksy on mennyt enemmän ja vähemmän sairastaessa. Jos en minä ole ollut sairaana niin tyttö on ollut. Mutta minä olen tainnut sairastaa eniten, on ollut kuumetta sekä kaikkea muuta mahdollista siihen mukaan kyytipojaksi sekä ihan perus väsymystä. Mutta nyt tuntuu, että pitkästä aikaa ollaan päästy paremmalle puolelle, jos ei nyt tuollaista perus pientä nuhaa lasketa. ;) 

Jouluvalmistelut ollaan aloitettu. Ihanaa nähdä kun neitikin jo ymmärtää eri tavalla joulusta. Joka päivä täällä hyörii pikkuinen tonttu, kulkusen kilinä vain kuuluu tonttulakista. Joululaulujen tahtiin on jo muutaman päivän ajan tanssittu. :D 


 

keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Muistopäivä

Kuolleiden lasten muistopäivä.
Päivä joka tuo vähän näkyvämmäksi sitä todellisuutta, että jotkut vanhemmat ovat menettäneet oman lapsensa liian aikaisin. 
Meillä päivä ei toisaalta ole yhtään sen erilaisempi, sillä me muistamme aina oman rakkaan lapsemme. 
Vietiin pikkusiskon kanssa edeltävänä iltana lyhty haudalle sekä istutettiin callunat. Nyt on hauta siistinä vastaanottamaan muistopäivän sekä syksyn. 

tiistai 15. syyskuuta 2015

Ikuinenko?!?

Olen viime päivinä alkanut miettimään onko minun vauvakuume tai vauvan kaipuu ikuista. Saanko koskaan täytettyä syliäni niin, että se tuntuisi valmiilta. Olen potenut pienoista vauvakuumetta jo hetken. Mutta samalla miettinyt, että riittääkö se jos vielä kerran saisin mahdollisuuden siihen, että meillä olisi vauva. Vai olisiko senkin jälkeen vauvan kaipuu. Onko se aina, koska en sitä yhtä rakasta saanut kotiin saakka?!? 


Voin yhä tuntea rinnassani ja käsivarsissani sen miltä tuntui kun esikoiseni ensimmäistä ja viimeistä kertaa pääsi syliini. Nyt viime aikoina siihen tunteeseen on sekoittunut taas syvempää ikävää. Ikävä sitä minulle rakkainta esikoista. Mitä enemmän neiti kasvaa sitä enemmän on vauvan kaipuu nostanut päätään. Mutta samalla olen miettinyt, että olenko taas alkanut ikävöimään poikaani. Onko vauvankaipuuni, kaipuuta ja ikävää esikoista kohtaan.  Vai täyttäysikö sen kaipuun kolmas lapsemme.


Olisi ihanaa nähdä kymmenen vuoden päähän ja nähdä millainen perhe meillä on ja millaisia tunteita minulla silloin on. Ei tarvitsisi murehtia ja miettiä saanko vielä joskus oman pienen vauvan syliini. Sekä tietäisin millaiset mietteet minulla silloin on. Voisi rauhassa ja hyvillä mielin jatkaa elämää. Mutta tiedän tätä elämää eletään päivä kerrallaan ja katsotaan mitä huominen tuo tullessaan.

maanantai 14. syyskuuta 2015

Shoppailupäivä

Lauantaina me tytöt vietettiin shoppailupäivää. Otettiin me neidin mummi ja enokin mukaan. 
Päivä oli aika raskas, kun meikä mamma oli suunnitellut reitin ja kohteet. ;) 
Eka etappi oli Kaarinassa lastentarvikekirppis Seesam, jossa oli pihakirppispäivä. 
Löytyjä tehtiin mm. taas yksi baby björnin potta, fisher price traktori ja pari kirjaa. Seesamissa oli paikalla myös pomp de lux kotimyyjä, jonka kautta tilasin neidille softshell haalarin. Kuulin kehuja siitä yksi päivä tässä, joten päätin tilata sellaisen testiin kauppa/auto puvuksi. Seesamista suunnistimme syömään ja sen jälkeen Turun lastenkirppis pikku siiliin. Sieltä jäi matkaan mukaan iso laatikollinen brion junarata osia sekä junia. 

Tämän jälkeen oli vuorossa po. p:in outlet noutovarastolla. Täältä oli tarkoitus etsiä välikausihanskoja, mutta ei ollut neidin koossa enää ollenkaan. Löydettiin kyllä uudet sisätossut isommassa koossa kuin tällä hetkellä käytössä olevat. 
Seuraavaksi reitillä oli mylly. Myllyssä olikin kamala remontti meneillään ja meikäläisellä meinas ihan hermot mennä. No ehtisinhän mä myllystäkin shoppailla vähän ripsiväriä sekä po. p:in outletista toppatöppöset ja villalapaset. Mutta täältäkin oli kaikki välikausihanskat neidin koossa loppu. Koko myllystä ei löydetty välikausihanskoja neidille mistään kaupasta. Tämä äiti sen sijaan sai edullisesti ulkohousut stadiumilta, kun pikkuveli osti takin jossa oli settihinta takille ja housuille, eikä hän housuja tarvinnut niin minä sain ne sitten. :) 
Myllyn jälkeen lähdettiin ikeaan, johon mulla luojan kiitos oli valmis ostoslista, joten ei tarvinnut kuin katsoa mistä ne löytyy varastosta ja hakea. Ikean ostoksista kerron sitten vaikka omassa postauksessaan. 
Ikeasta oli pakko mennä skanssiin, sillä ne välikausihanskat oli saatava. Menin siis ekana po. p:ilta katsomaan, mutta värit ei miellyttänyt silmää, joten en niitä ostanut. Mutta yksi sukkapaketti ja sukkahousut ostin silti. :) Vastapäätä olevasta jesper junior liikkeestä löytyi sitten vihdoin ja viimein neidille välikausihanskat. Jonathan merkkiset, pikkuveljellä ja siskon lapsilla on näitä ollut ja tiesin näiden olevan hyviä, joten päätös oli varmasti hyvä. Ostettiin pinkit ja harmaat. Olin myös etsinyt niitä välikausikenkiä ja nyt silmiini osui crocsin talvisaappaat. Sellaiset me sitten ostettiin, menee viileillä syyskeleillä sekä sitten loskaisilla talvikeleillä. 
Skansissa käytiin myös uudessa urheilu xxl kaupassa. Huh huh, mutta se oli iso näin shoppailupäivän päätteeksi, kun jalat huusi kipeää. Neiti löysi sieltä tuollaisen ihanan "vauva kahvakuulan", ja juu ei ostettu sitä kyllä nyt tällä kertaa. Eno osti pallon ja neiti sai sitä kantaa kaupassa. Siellä hän sitten kantoi sitä, laski maahan potkaisi ja taas kantoi, laski maahan ja potkaisi... Vähän enne kassoja sitten mummi sanoi, että ostetaan neidillekkin oma jalkapallo kotiin. Nyt täällä on sitten yks jalkapalloilija kotona. ;)
Tänään testailtiin sitten vähän uusia kenkiä. En osannut päättää minkä kuvan näyttäisin niin nyt tässä sitten kaikki kolme. Aikasta pinkki unelma. Takki, huivi, pipo silverjungle ja kengät crocs.

torstai 10. syyskuuta 2015

Näytän tien!

Viikonloppuna käydessämme haudalla, neiti sai näyttää tien isoveljen haudalle. Laskin neidin ennen hautausmaan porttia alas ja siitä hän lähti juoksuaskelin kohti isoveikan hautaa. Osaen sinne suoraan oikealle haudalle, välillä hän tarkisti kuitenkin, että isi ja äiti pysyy perässä. Jotenkin sitä vaan sai taas kyynel silmäkulmassa miettiä miten pikkasen reilu yksvuotias voi muistaakin niin hyvin minne kuuluu mennä. 


Istutettiin krysanteemi haudalle ja neitihän tykkää aina kastella isoveljen kukkia, tällä kertaa oltiin muistettu ottaa neidin oma kastelukannukin mukaan.

 Eipä taas enää kauaa mene kun saa viedä lyhdyn haudalle. Ajattelin tänä vuonna viedä sen kuolleiden lasten muistopäivänä. Näinä kahtena muuna syksynä olen tainnut viedä jo elo-syyskuun vaihteessa, mutta nyt ajattelin että tuo muistopäivä olisi hyvä päivä viedä lyhty ja sitten voisi joka vuosi viedä aina samaisena päivänä, jotta ei sitten aina tarvitse miettiä milloin sen veisi. 

Olisi kiva tietää mitä pikkusisko miettii käydessään isoveljen haudalla. No eipä kai siihenkään kauaa mene kun pikkusisko aloittaa juttelemisen...

Voihan välikausi!!

Ei ole suutarin lapsilla kenkiä! 
Eikä tämän hoitajan lapsella kunnollisia välikausihanskoja. Viime viikolla kävin läpi kaikki talvihanskat ja mietin tarvitaanko lisää ja soviteltiin talvipukua. Mutta eipä tullut mieleenikään, että mites on välikausihanskojen laita. Kunnes koitti maanantai aamu ja niitä hanskoja oltaisiin tarvittu. No eihän meidän neidiltä löydy kuin yhdet välikausihanskat ja ne on mallia peukuttomat. Kyllä vähän tätä äitiä nolottaa. Tämä viikko täytyy nyt pärjätä niillä ja viikonloppuna suunnata kaupoille. 
Olen kyllä huolehtinut että on takki ja housut sekä haalarit ja pipoja nyt löytyy vaikka joka päivälle omansa. Sekä vielä löytyy windfleecetakki. En edes ymmärrä miten voi työkseen lapsia hoitavalta äidiltä unohtua, että ennen talveakin tarvitaan muitakin kuin neulelapasia. No onneksi neiti ei ole ollut moksiskaan asiasta ja tekee hyvillä mielin hiekkalaatikolla kakkuja ja pystyy touhuamaan silti normaalisti ulkona. Sekä yksi puute on myös nimittäin kengät. Saappaat löytyy ja ne kavatin ensiaskelkengät, mutta mielestäni ne alkavat olemaan vähän "ohuet" syysulkoiluun. Ollaan omalla pihalla nyt mentykin saappailla ja sitten jos lähdetään autolla laitetaan kavatin kengät. Yritin prismasta viime viikolla katsoa kenkiä, mutta ei löytynyt kuin talvikenkiä ja olisin kyllä vielä mielelläni jotkin syyskengät näihin keleihin ostanut. Täytyy siis niitäkin etsiä viikonloppuna. Tosin yhdet syyskengät löytyi mutta koot alkoi koosta 22 ja neiti tarvitsee koon 20. Eli hankaluutta tuo myös neidin pikkkuinen jalka. Mutta eiköhän me jotku kengät löydetä ja jos ei niin tarvitsee sitten vaan mennä saappailla hiekkalaatikolla ja sitten syksymmällä kun kylmät ilmat jo saapuu niin ostaa jotkin lämpimät talvikengät jotka pitää kosteutta. 

keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Polkupyörään kärry

Vihdoin ja viimein sain otettua kuvia meidän polkupyörän peräkärrystä ja voin vähän kertoa mielipiteitäni siitä. Elikkäs keväällä kun olimme lapsi messuilla ostimme messutarjouksena qeridoo speedkid 2 polkupyörän peräkärryn, joka muuntuu myös helposti rattaiksi. Halusin ostaa heti sellaisen jota voi tarvittaessa käyttää kahdelle lapselle, mutta soveltuu myös vain yhdelle. Nyt olemme laittaneet vyöt keskelle ja poistaneet toiset vyöt kokonaan, koska neiti on yksin kärryissä. 


Kärryt ovat mielestäni hyvin kevyet, toki jos on kovin tuulinen keli ottaa tuuli kiinni kärryyn ja on raskaampaa ajaa. Toki eron huomaa kun ajaa ilman kärryä tai kärryn kanssa. mutta kärry ei kuitenkaan ole liian raskas, joten pyörälenkeille on mukava lähteä. Neitikin viihtyy todella hyvin ja unikin välillä yllättää matkalaisen. 


Lapsi laitetaan edestä kärryyn sisään ja etuovessa on tuuletusverkko kuumille keleille sekä sen eteen saa kylmillä/tuulisilla keleille laitettua muovisen suojan. Kaikki ikkunaluukut ovat uv-suojattuja. Sekä takana vielä on iso lokero sekä kaksi pientä jossa voi kuljettaa tavaroita mukana. 


Me ollaan oltu kyllä tyytyväisiä tähän kärryyn. Olen itse joskus vetänyt perässäni turvasukkulaa ja mielestäni tämä on kyllä kevyempi siihen verrattuna. Jousitukset tässä ovat mielestäni hyvät eikä tärinää tule näin ollen matkustajalle liikaa, sekä turvalliset viisipistevyöt. Kärryissä on hyvin jalkatilaa sekä istumakorkeutta on hyvin. Vielä ei olla käytetty pelkkinä rattaina näitä, koska rattaita löytyy kotoa niin monet niin emme ole nähneet tarvetta. On kyllä mukavampaa lapsen kanssa pyöräillä kun on nämä kärryt eikä istuinta tarakalla. 

Eli ollaan tykätty näistä tosi paljon ja mielestämme osattiin valita meille ne just hyvät kärryt. :)

tiistai 25. elokuuta 2015

Äidin kiireet

Tällä äidillä on menossa juuri nyt, hyvinkin kiireinen sesonki aika. Sillä Silverjunglen mallisto julkaistiin viime keskiviikkona ja saan kuulua niiden ihanien kotimyyjien joukkoon. Kierrän siis malliston kanssa kodeissa esittelemässä aivan upeaa mallistoa. Voin kertoa, että nyt on niin nättejä vaatteita mallistossa, että mallisto on saanut suuren suosion joka kutsuilla. Ihania ekologisia ja eettisiä vaatteita lapsille ja naisille, eikä miehiä ole kokonaan unohdettu pari juttua on heillekkin. ;) 


Vaikka olen tällä hetkellä aika paljon poissa kotoa, ei silti tyttäreni joudu kärsimään äidin poissaoloista, vaan saa hän viettää laatuaikaa isänsä kanssa sekä välillä mummin. Sillä kun minä olen perhepäivähoitaja pystyn silti suurimman osan päivästä olemaan edelleen tyttäreni kanssa. Meille molemmille siis tekee ihan hyvää, että äiti on välillä poissa kotoa, kun kuitenkin olen pienemmän aikaa poissa kuin olisi jos lapsi olisi päiväkodissa pitkän työpäiväni ajan. Toki en tarkoita, että se olisi jotenkin huono asia, että lapsi on päiväkodissa töissä. Mutta meillä se ei olisi toimiva ratkaisu, koska neiti ei näkisi äitiään juurilainkaan silloin kun sesonki on kuumimmillaan Silverjunglen kotimyynnissä. 

Nautin suunnattomasti tästä harrastuksesta. Sainkin palautetta eilen kutsuilla, että osaan esitellä luontevasti ja mukavasti vaatteita. Se lämmittää aina kyllä mieltä. Tämä kausi on minulla toinen kausi Silverjunglen kotimyyjänä ja aina vaan innostun enemmän tästä työstä, tää on kyllä niin mun juttu. Ja mikä parasta vaatteet ovat sellaisia joista itse tykkään ja paljon. <3 
Toimin siis Salossa sekä Salon lähiympäristössä kotimyyjänä, mutta Silverjunglen nettisivuilta näkee meidän kaikkien kotimyyjien yhteystiedot, jos ei täälläpäin asu ja kiinnostuu kutsuja pitämään, se kyllä kannattaa, emäntä kun saa aina enemmän etuja itselleen, vaikka kaikki kotimyyjien kautta tilanneet saavat hyvät edut.  ;) 

maanantai 24. elokuuta 2015

Helmi kirppis



Olin viikko sitten siskon ja serkun kanssa vierailulla Adalmiinan helmessä kun siellä oli järkätty kirppistapahtuma. En ollut aikaisemmin käynyt paikassa ollenkaan, monesti tahtonut mennä. Tänä vuonna tahdon kyllä ehdottomasti käydä joulun aikaan katsastamassa putiikin. Kirppispuolelta löysin neidille fisher pricen maatilaan lisäosan neljällä eurolla, ei ollut ollenkaan päätä huimaava summa ja neiti tykästyi leikkimään taas maatilalla pitkästä aikaa kun siinä on jotakin uutta. Minä löysin itselleni riviera maisonin perhe kehyksen kympillä, nyt pitäisi sitten miettiä millaisia kuvia siihen laitetaan. Tarvisi samalla tulostaa neidin vuosi kehykseen kaikki kuukausi kuvatkin, jospa sekin olisi valmis ennen neidin kaksvuotis synttäreitä. :D 


Adalmiinan helmessä oli kaikki happy lights pallot -20% sinä päivänä ja päätin ostaa neidille oma pallovalosarjan hänen huoneeseensa. Valkoisia, vaaleanpunaisia ja liloja palloja päätyi ostoskoriin. Siellä olisi ollut vaikka mitä ihanaa, mutta täytyihän sitä jotakin jättää ensi kertaakin ostettavaksi. Siellä olisi ollut esimerkiksi iso pallovalaisin kattoon, joka saman tyylinen siis happy light pallojen kanssa, mutta monta kertaa isompi. Mietin, että se olisi toisaalta kiva, mutta olisiko jo liikaa pallojuttuja. Neidin huoneeseen pitäisi kyllä keksi joku uusi valaisin kattoon, sillä siellä on joku kalavalaisin, joka ei välttämättä oikein sovi neidin muihin juttuihin. 


Laitoin pallovalot nyt verhotankoon kiinni, mutta ihan varma en ole jääkö ne siihen. Jotain neidin huoneen järjestykselle pitäisi tehdä, mutta en oikein tiedä mikä se olisi. Hankalaksi tekee järjestelyn 120 cm oleva sänky, jota sitten taas tarvitaan hoitolasten päiväuni käytössä. Mutta täytyy laittaa mietintämyssy päähän ja yrittää keksiä mikä se ratkaisu olisi, jotta huoneesta saisi käytännöllisemmän ja ennen kaikkea tahtoisin siitä kauniimman, enkä sellaista, että siellä on juuri paljon sänkyjä vain siksi että niitä tarvitaan minun työni takia. 

 

perjantai 14. elokuuta 2015

Se paluu arkeen ja töihin

Nyt on palattu kesän ja mammalomien jälkeen arkeen ja työt aloitettu. Onnea on työ kotona. Enhän minä tuota omaa pientä millään raaskisi minnekkään muualle viedäkään hoitoon. Neiti on ottanut ihmeen hyvin tämän hoitoarjen. Toki päivät ovat vielä olleet kaikilla lapsilla lyhyitä. Mutta ei sellaisia mitään megasuuria raivareita ole tullut vaikka äidin joutuukin muiden kanssa jakamaan, pientä mustasukkaisuutta nyt välillä tietenkin on ollut havaittavissa. 


Neiti oppi ihan ykskaks syömään itse kun äiti ei vaan yksinkertaisesti ehdi aina syöttämään. Mutta taitavasti se sujuukin neidiltä itseltään, joten kyllä tässä töiden aloittamisessa on jotakin hyvääkin. Vaikka itseä välillä aamulla väsyttää, niin huomaan että kun hoitolapset tulevat on itsellä energiaa ja onkin oikeasti mukavaa tehdä töitä. On ilo kun on saanut työkseen työpaikan jossa viihtyy. Minä kun en ole niitä päiväkoti ihmisiä oikeen koskaan ollut, katsotaan jos sen aika joskus tulee, mutta just nyt mä nautin kun saan olla kotona perhepäivähoitajana. 


Ensi viikolla starttaa rakas harrastukseni, kun Silverjunglen syysmallisto ilmestyy keskiviikkona. Eilen meillä olikin kick off ja voi miten mä odotan et mä pääsen esittelemään niitä ihanuuksia taas. Meinaan niitä on ja monta. :) Toimin siis Silverjunglen kotimyyjänä perhepäivähoitajan työn lisäksi. Se on mukavaa vastapainoa päätyölle, pääsee välillä pois kotoa ja tytöllekin tekee hyvää kun äiti ei ole aina kotona ja välillä saa olla vain isin kanssa.

tiistai 11. elokuuta 2015

Bloggareitten kirppistapahtuma

Sunnuntaina åblogit järjesti kirppistapahtuman Liedon vanhalla meijerillä. Miljöö oli kaunis tapahtumalle sekä ilma tosi kaunis, ehkä vähän liian kuuma ajatellen myyjiä joiden paikat olivat suoraan auringossa. Ihmisiä oli tosi paljon liikenteessä. Viime vuonnakin he järjestivät samanlaisen tapahtuman ja silloin kuuleman perusteella oli paljon ihmisiä liikenteessä. Itse en viime vuonna päässyt paikalle ollenkaan. 


Itse tein pari löytöä. Tähtiverhon neidin huoneeseen sekä pienen peilin. Verhokangasta mun on pitänyt ostaa jotta ompelisin verhot neidin huoneeseen, jo varmaan puoli vuotta, mutta nyt säästyn ompelemiselta. Sekä mun on pitänyt ostaa ikeasta pikkupeili tapahtumia varten mihin menen esittelemään Silverjunglen mallistoa, jotta asiakkaat pystyvät katsomaan peilistä jos sovittavat jotakin. Kun monessa kirppis ja messutapahtumissa ei peiliä lähettyvillä ole. Enemmänkin olisi ollut ostettavaa jos vaan olisi tilin saldo antanut myöden. ;) Sillä siellä olisi ollut ihana muumimammafiguuri ja muumilastenastiasto myynnissä sekä pari muumiseinälautasta. Mutta niihin ostoihin olisikin mennyt jo viitisen sataa, niin ne saivat jäädä odottelemaan muita ostajia. :)


keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Se olis tältä erää siinä...

Nimittäin mammalomailu, perjantaina koittaa paluu arkeen ja työt alkavat. Tosin eipä se niin kauheasti meidän arkea mullista. Tosin tietenkin neiti joutuu jakamaan äitinsä kolmen muun lapsen kanssa sekä osan leluistaan. Palaan perhepäivähoitajan hommiin siis. Ja tosiaan meillä on osa neidin omista leluista hänen omassa huoneessa ja ne tulevat olemaan vain hänen leikeissään. Minusta ei ole reilua, että hän joutuisi kaiken jakamaan, äitinsä, kotinsa ja vielä kaikki lelunsakin. Joten jotain omaakin pitää olla, mitä muut eivät saa vapaasti ottaa. Tätä helpottaa huomattavasti se, että neidillä on oma huone ja leikkihuone on erikseen. Toki neidin huonetta käytetään päiväunien nukkumiseen, mutta leikkimiseen ei. Meillä on leikkihuoneen lisäksi huoneen kokoinen aula jossa voi halutessaan myös leikkiä, joten neidin huoneen voi hyvin rauhoittaa pelkkään nukkumiseen. 

Mutta sitä mä en ymmärrä miten tämä reilu vuosi on mennyt näin nopeasti ja nyt jo pitää palata tekemään töitä. Toisaalta olen innoissaan ja toisaalta tuntuu siltä, että oltaishan me vielä voitu kahdestaan jatkaa päivien viettämistä. Mutta tosiaan eihän ne päivät siitä mitenkään muuten muutu, täällä on vain vähän enemmän väkeä. :D Joten taitaa olla ihan hyvä aloittaa työt, pysyy päivärytmitkin normaaleina.


Pienestä vauvasta on kasvanut pikkuinen taapero. Saas nähdä miten tämä meidän rakas pikkuinen ottaa tämän "hoidon aloituksen". Saimme kesän alussa virallisen kirjeen siitä, että neiti tulee minulle hoitoon. Tosin neiti lomailee vielä iskän kanssa ensi viikon ja sitten vasta hän aloittaa virallisesti hoidon. Mutta varmasti jo ensi viikolla kun muut pikkuhiljaa aloittaa hoidon niin hänkin pikku hiljaa alkaa tajuamaan sitä todellisuutta, että äidin joutuu jakamaan muiden lasten kanssa. Jännittävää. Instassa seuraajat tietävätkin, että me käytiin jo haalariostoksilla syksyn hoitoa varten. ;) Muuta ei ollakkaan vielä ehditty ajattelemaan, mitä "hoidossa" tarvitaan. On se vaan kyllä näppärää kun ei tarvii omaa lasta viedä oikeesti minnekkään niin ei tarvii stressata siitä mitä siellä sitten tarvitaan aina joka päivä mukana. :D  


perjantai 24. heinäkuuta 2015

Se olisi paluu arkeen...viimiset lomakuulumiset...


Lapin lomalta palauduttiin kotiin sunnuntaina, mutta tänään on ollut vasta ensimmäinen kunnon kotipäivä. Ja voin kertoa, että täällä on tällä hetkellä pyörremyrsky käynnissä. Pakatut kassit pitää purkaa, pestä pyykkiä ja samalla tarvisi imuroidakin ja kaikki muu arkisiivous siihen päälle. Imuroin ja siivosin kodin kokonaan ennen lomalle lähtöä, jotta on kiva tulla kotiin. Mutta mutta kun kaksi kissaa asuu viikon kahdestaan kotona ja tulet kotiin, on muuten siistinä pysynyt paikat, paitsi karvaa on joka paikassa. Meillä kävi naapurin täti hoitamassa kissoja, joten eivät siis olleet heitteillä meidän loman aikaa, joten ei tarvitse huolestua. ;) 

(Seuraavissa kuvissa ylimmässä on Yllästunturi ja kaksi alempaa on otettu saanalta.)




Alkulomalla ehdin lapissa jopa kirjoittaa mitä meidän päiviin kuului ja instassa seuraajat ovat olleetkin kärryillä loppulomastakin. Levin, ylläksen ja saanan  tutustumis käyntien jälkeen emme enempää käyneet tutustumassa tuntureihin. Viides lomapäivä otettiin ihan vaan rennosti möksällä ja käytiin illan suussa lintutornissa, joka oli pienoinen pettymys, sehän oli ihan lyhyt. Samalla reissulla käytiin myös meidän lähikaupan liikuntapuistossa, se oli ihan kiva ja olisi varmaan enemmänkin voinut tehdä lihaskuntojuttuja jos olisi sillä tuulella ollut. :D 


Kuudentena lomapäivänä lähdettiin käymään Kittilässä. Siellä sattui olemaan paikallisten pitämä kirpparitapahtuma (5kirpparipöytää), löysin sieltä kahdet huopikkaat hyvin edulliseen hintaan neidille, toiset oli kyllä siniset mutta eihän se nyt haittaa. Samalla käytiin muutamassa kaupassa, tuntui kun olisi mennyt takaisin viime vuosituhannelle parissa missä käytiin. Illan ohjelmana olikin Ylläksen Saaga hotellin kylpylään meno. Kylpylä on hyvin pieni yksi iso allas jossa kahdenlaisia poreita, lasten allas ja kaksi erillistä poreallasta, mutta tämä ei haitannut meitä. Olimme hetkittäin jopa ainoita jotka siellä oli. En koskaan ennen olekaan ollut kylpylässä niin. Neidillä oli ensimmäinen kerta elämässään kun hän oli kylpylässä tai uimahallissa ylipäätänsä. 


Seitsemäntenä lappipäivänä lähdettiin Äkäslompoloon päin ja etsimään kuerjokea ja sen putouksia. Äitini oli lukenut jostain lehtisestä, että kuerjoen putoukset ovat näkemisen arvoisia. Ja niinhän ne oli kauniit mahtavat putoukset, jotka kuvissa tosin ei näytä ollenkaan niin mahtavilta. Putouksien jälkeen käytiin ylläs telkkariohjelmastakin tutuksi tulleessa Tower ravintolassa syömässä. Illansuussa minä ja mieheni käytiin vielä pieni lenkki yllästunturin juurella sijaitsevassa metsässä. Ja voi mikä mustikkapensas paratiisi siellä olikaan. Mustikat eivät vielä olleet tosin kypsiä, pienet raakileet vasta sieltä kurkistelivat. Mutta niitä pensaita oli ihan  vierivieressä tieheästi silmänkantamattomiin. 



Kahdeksantena lomipäivänä olikin sitten jo aika lähteä kotiinpäin. Ensimmäinen pysähdys oli Rovaniemellä napapiirillä. Käytiin moikkaamassa joulupukkia. Joulupukki oli kyllä sitä mieltä, että olemme olleet lapissa vasta päivän viikon sijaan, sillä yöttömien öiden takia siellä ei vielä kertaakaan ole tullut yötä. Ja täytyy kyllä sanoa, tuntuu viikon jälkeen jotenkin hassulta kun tulee pimeää yhdentoista aikaan, kun viikkoon ei missään vaiheessa tullut pimeää. Napapiirin jälkeen lähdettiin kohti Ranua zoo:ta ja jääkarhujen tapaaminen oli se kohokohta tietenkin. Jos muumimaailmassa kiusaavat linnut ravintolassa niin täällä kiusasi oravat. Reitin varrella olevassa kahvila kioskissa oravat etsivät ihmisiltä jääneitä ruuan tähteitä ja olivat hyvin kesyjä. Kyllä vähän pelotti siinä kun puolen metrin päässä on orava vapaana, se kun kuitenkin söpöydestään huolimatta on villieläin. Eläinpuisto vierailun jälkeen lähdettiin syömään Ranuan keskustaan ja siitä matkattiin yöpymispaikkaan Viitasaarelle, josta olimme varanneet pikkuisen mökin yhdeksi yöksi. 


Neiti istahti jääkarhujen selkään, tosin minä olen tuolla karhujen takana pitämässä neidistä kiinni, ettei vain putoa. Aidot jääkarhut nukkuivat, välillä jalka liikahti ja pari kertaa kuvassa oleva karhunen jopa silmät aukaisi. Lauantai päivä oli todella lämmin kesäpäivä, joten en yhtään ihmettele ettei jääkarhut halunneet muuta tehdä kuin nukkua. 


Yhdeksäntenä lomapäivänä oli vuorossa kotiin paluu ja siinä matkanvarrella pysähtyminen keskisen kyläkauppaan, tutustumaan lauantaina avattuun muumileikkipuistoon. Oikein tosi kiva muuten se muumileikkipuisto, neiti olisi viihtynyt vaikka kuinka kauan siellä, mutta huonon sään takia kaikki oli märkää kun silloin tällöin taivaalta ripotteli vettä. Mutta kauniilla säällä kiva leikkipaikka lapsille, tekemistä ainakin riittää kun tutustuu jokaiseen liukumäkeen ja härveliin. Illalla sitten oltiinkin kotona lapin matkaltamme. Ja alamme haaveilemaan uudesta matkasta lappiin. Tosin viikko on niin lyhyt aika siellä, olisipa mukavaa olla kaksi viikkoakin siellä, tekeminen kun lapissa ei lopu, sillä niin monta tunturia ja vaellusreittiä löytyy ja erilaista nähtävää kuin täällä eteläisessä Suomessa.  

keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Lomapäivä kolme ja neljä, Ylläs ja Saana

Kolmantena lomapäivänä pysyttiin tässä kävelymatkan ääressä ja mentiin ylläksen huipulle gondolihissillä ylös ja alas. Maisemat olivat kyllä mahtavat sieltä ylhäältä, eikä se dippikorikaan hassumman makuinen ollut mitä maisteltiin ravintolassa. ;) Kova tuuli teki vähän kylmäksi huipulla olemisen, mutta onneksi välillä aurinko lämmitti. 



Neiti ei kyllä osaa yhtään pelätä matkustaessaan hissillä ylös tunturiin, vaan jopa välillä makoili hissin penkillä ja naureskeli. 


Neljäntenä päivänä istuttiin autoon ja lähdettiin kohti Kilpisjärveä ja Saana tunturia. Ekaks vähän ruokaa matkailukeskuksessa ja oli muuten hyvät hampurilaisateriat ja isot annokset. Sitten neiti reppuun ja valmiina lähtöön. 


Reilu kilometri mentiin ylöspäin ja mummi jäi siinä kohtaa neidin kanssa ja me muut lähdettiin vielä ylöspäin. Kiivettiin 747 rappusta ja sen jälkeen tunturin rinnettä ylöspäin. Sieltä avautuivat todella kauniit näkymät. Reilu kilometri olisi ollut vielä huipulle jäljellä, mutta minun oli pakko tällä kertaa lähteä alas takaisin, sillä olin jättänyt vahingossa trippini mummille jätettyyn kassiin. Ja jos tuolla verensokerit lähtee laskuun niin alaspäin tulo onkin sitten oma juttunsa... Vähän jäi harmittamaan etten ylös saakka kiivennyt, mutta jos joskus vielä pääsisi uudelleen. 


Ruotsin puolella oli muuten vielä tosi paljon lunta huippujen päällä. Löydettiin me Saanastakin lunta ja pyöritettiin lumipallot. 


Matkan varrella nähtiin myös se surullisen kuuluisa Kilpisjärven koulu joka hetki sitten paloi. Sekä ajettiin Suomen maanteiden korkeimmasta kohtaa läpi. 


Nyt ollaan käyty kolmella tunturilla, joten saa nähdä pysytelläänkö loppu loma matalemmalla. Katsotaan mitä kaikkea keksitään. :)