Näytän tien!

Viikonloppuna käydessämme haudalla, neiti sai näyttää tien isoveljen haudalle. Laskin neidin ennen hautausmaan porttia alas ja siitä hän lähti juoksuaskelin kohti isoveikan hautaa. Osaen sinne suoraan oikealle haudalle, välillä hän tarkisti kuitenkin, että isi ja äiti pysyy perässä. Jotenkin sitä vaan sai taas kyynel silmäkulmassa miettiä miten pikkasen reilu yksvuotias voi muistaakin niin hyvin minne kuuluu mennä. 

Istutettiin krysanteemi haudalle ja neitihän tykkää aina kastella isoveljen kukkia, tällä kertaa oltiin muistettu ottaa neidin oma kastelukannukin mukaan.

 Eipä taas enää kauaa mene kun saa viedä lyhdyn haudalle. Ajattelin tänä vuonna viedä sen kuolleiden lasten muistopäivänä. Näinä kahtena muuna syksynä olen tainnut viedä jo elo-syyskuun vaihteessa, mutta nyt ajattelin että tuo muistopäivä olisi hyvä päivä viedä lyhty ja sitten voisi joka vuosi viedä aina samaisena päivänä, jotta ei sitten aina tarvitse miettiä milloin sen veisi. 

Olisi kiva tietää mitä pikkusisko miettii käydessään isoveljen haudalla. No eipä kai siihenkään kauaa mene kun pikkusisko aloittaa juttelemisen...