Ikuinenko?!?

Olen viime päivinä alkanut miettimään onko minun vauvakuume tai vauvan kaipuu ikuista. Saanko koskaan täytettyä syliäni niin, että se tuntuisi valmiilta. Olen potenut pienoista vauvakuumetta jo hetken. Mutta samalla miettinyt, että riittääkö se jos vielä kerran saisin mahdollisuuden siihen, että meillä olisi vauva. Vai olisiko senkin jälkeen vauvan kaipuu. Onko se aina, koska en sitä yhtä rakasta saanut kotiin saakka?!? 

Voin yhä tuntea rinnassani ja käsivarsissani sen miltä tuntui kun esikoiseni ensimmäistä ja viimeistä kertaa pääsi syliini. Nyt viime aikoina siihen tunteeseen on sekoittunut taas syvempää ikävää. Ikävä sitä minulle rakkainta esikoista. Mitä enemmän neiti kasvaa sitä enemmän on vauvan kaipuu nostanut päätään. Mutta samalla olen miettinyt, että olenko taas alkanut ikävöimään poikaani. Onko vauvankaipuuni, kaipuuta ja ikävää esikoista kohtaan.  Vai täyttäysikö sen kaipuun kolmas lapsemme.

Olisi ihanaa nähdä kymmenen vuoden päähän ja nähdä millainen perhe meillä on ja millaisia tunteita minulla silloin on. Ei tarvitsisi murehtia ja miettiä saanko vielä joskus oman pienen vauvan syliini. Sekä tietäisin millaiset mietteet minulla silloin on. Voisi rauhassa ja hyvillä mielin jatkaa elämää. Mutta tiedän tätä elämää eletään päivä kerrallaan ja katsotaan mitä huominen tuo tullessaan.