tiistai 15. syyskuuta 2015

Ikuinenko?!?

Olen viime päivinä alkanut miettimään onko minun vauvakuume tai vauvan kaipuu ikuista. Saanko koskaan täytettyä syliäni niin, että se tuntuisi valmiilta. Olen potenut pienoista vauvakuumetta jo hetken. Mutta samalla miettinyt, että riittääkö se jos vielä kerran saisin mahdollisuuden siihen, että meillä olisi vauva. Vai olisiko senkin jälkeen vauvan kaipuu. Onko se aina, koska en sitä yhtä rakasta saanut kotiin saakka?!? 


Voin yhä tuntea rinnassani ja käsivarsissani sen miltä tuntui kun esikoiseni ensimmäistä ja viimeistä kertaa pääsi syliini. Nyt viime aikoina siihen tunteeseen on sekoittunut taas syvempää ikävää. Ikävä sitä minulle rakkainta esikoista. Mitä enemmän neiti kasvaa sitä enemmän on vauvan kaipuu nostanut päätään. Mutta samalla olen miettinyt, että olenko taas alkanut ikävöimään poikaani. Onko vauvankaipuuni, kaipuuta ja ikävää esikoista kohtaan.  Vai täyttäysikö sen kaipuun kolmas lapsemme.


Olisi ihanaa nähdä kymmenen vuoden päähän ja nähdä millainen perhe meillä on ja millaisia tunteita minulla silloin on. Ei tarvitsisi murehtia ja miettiä saanko vielä joskus oman pienen vauvan syliini. Sekä tietäisin millaiset mietteet minulla silloin on. Voisi rauhassa ja hyvillä mielin jatkaa elämää. Mutta tiedän tätä elämää eletään päivä kerrallaan ja katsotaan mitä huominen tuo tullessaan.

3 kommenttia:

  1. Voi miten sydänraapaisevasti taas kirjoitit. <3 Voisin ajatella, että tosiaan sellaista "täyttä syliä" ei välttämättä tule. Toivon silti sydämeni pohjasta, että saat vielä kokea sen vauva-ajan, niin monta kertaa kuin haluat, ja jonkinlainen täyttymyksen tunne kuitenkin tulisi, vaikka ikävä jää.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen itsekin ettei syli tule koskaan täydeksi ja se mitä eniten kaipaan syliini aina on esikoiseni. Luulen, että vaikka oman vauvan saisin vielä syliini niin monta kertaa kuin haluan, niin aina sen vauva ajan jälkeen tulee taas se tyhjän sylin tunne, josta jotakin puuttuu. <3 ikävä on kyllä kova sitä ihanaa pientä poikaa. <3

      Poista
  2. Kaipuu ehkä johtuu esikoisesta. Kukaan toinen ei kuitenkaan korvaa häntä. Meillä jokaisella on aikamme täällä, hänen aikansa oli lyhyt, mutta silläkin oli kenties jokin tarkoitus. Olen menettänyt kaksi lastani ja ikävä on jäänyt, eikä uusi raskaus ole poistanut ikävää heitä kohtaan. Heilläkin oli jokin tarkoitus. Aina ei vaan ymmärrä, vaan kysyn miksi... Sinulla on kuitenkin pieni ja ehkei häntä olisi, jos esikoisesi eläisi. Kuka tietää.
    Toivotan sinulle mukavaa loppusyksyä! Kaikkea hyvää perheellesi. <3

    VastaaPoista