Tänään tulee kuluneeksi puoli vuotta Oliverin syntymästä.
Aika on ollut toisaalta pitkä, mutta toisaalta hyvin lyhyt. Tuntuu pitkältä, aivan liian pitkältä ajalta, kun sain pitää ensimmäisen ja viimeisen kerran lämmintä maailman suloisinta nyyttiä sylissäni. Voi miten ihana ja rakas lapseni olikaan ja onhan hän edelleenkin, mutta sylissäni häntä en enää saa pitää. Nyt viime päivinä mieleeni on tupsahdellut välähdyksinä synnytyspäivän kokemuksia. Voi kunpa kukaan ei joutuisi kokemaan tätä raskasta matkaa ja menettämään omaa lastaan.
Lyhyeltä toisaaltaan tuntuu aika siinä mielessä, että puoli vuotta on mennyt ja mielestäni kesääkään ei tänä vuonna ole ollut. Syksyäkään en ehtinyt niin huomaamaan ja nyt on jo talvi ja joulukin kohta. Niin se aika kuluu eteenpäin vaikka sitä ei aina itse edes huomaa. Suru ja ikävä muuttaa muotoaan. Mutta eivät ne kokonaan ole minnekkään kadonneet. Edelleen välillä itku ja suru valtaa mielen ja valtava ikävä puristaa sydämessä.
Voi että, kuinka paljon tämä äiti rakastaakaan omaa taivaanprinssiään. Äidillä ja isillä on kova ikävä sinua Oliver. <3
Kaikki maailmatkaan
Meitä ei vois koskaan
Erottaa toisistaan
Valovuodetkaan (koskaan)
Sä laulat mun korvaan
Pohjoistuuli kuiskuttaa
Mua seuraat päivin, öin
Enemmän sua ikävöin
Varjosi luoksein jäi
Meitä ei vois koskaan
Erottaa toisistaan
Valovuodetkaan (koskaan)
Sä laulat mun korvaan
Pohjoistuuli kuiskuttaa
Mua seuraat päivin, öin
Enemmän sua ikävöin
Varjosi luoksein jäi
Vaikka olitkin vain hetken mun kanssain
Luonas sun mä oon vieläkin
Vaikka tämä välimatka onkin suuri
Lähelläin oot täälläkin
Vaikka olitkin vain hetken mun kanssain
Luonas sun mä oon vieläkin
Luokseni varjosi jäi
Nään sut mielessäin
Jos vielä voisin, sulle kertoo tahtoisin
Kuinka tärkee mulle on
Tää ystävyys loppumaton
Varjosi luoksein jäi
Varjosi luoksein jäi
Vaikka olitkin vain hetken mun kanssain
Luonas sun mä oon vieläkin
Vaikka tämä välimatka onkin suuri
Lähelläin oot täälläkin
Vaikka olitkin vain hetken mun kanssain
Luonas sun mä oon vieläkin
Luokseni varjosi jäi
Nään sut mielessäin
Osa susta säilyy täällä
Vaikka ootkin niin etäällä
Etsin sua ja suljen silmät kii
Ja siinä eessäin oot
Vaikka olitkin vain hetken mun kanssain
Luonas sun mä oon vieläkin
Tämä välimatka onkin suuri
Lähelläin oot täälläkin
Vaikka olitkin vain hetken mun kanssain
Luonas sun mä oon vieläkin
Luokseni varjosi jäi
Nään sut mielessäin
Vaikka olitkin vain hetken mun kanssain
Luonas sun mä oon vieläkin
Luokseni varjosi jäi
Nään sut mielessäin.
<3
Musta tuossa kappaleessa on hurjan kauniit sanat <3 Mäkin olen sitä paljon kuunnellut.
VastaaPoistaVoimia ikävään tänäänkin <3
Kiitos <3
PoistaMä tykkään tuosta kappaleesta kanssa tosi paljon, sanat on tosi kauniit.
Kaunis kappale, ajatella että jo puoli vuotta. Miten ihmeessä?
VastaaPoistaTsemppiä ja iloa! <3
Kiitos <3 Niin se aika vaan menee eteenpäin, mutta ei kyllä uskoisi heti että puoli vuotta on jo mennyt.
PoistaKuulostaa niin tutulta. Myös meidän vauva kuoli kohdussa kesällä. Tuntuu, että tänä vuonna vuodenajat ei etene normaalisti tai ne jää kokonaan välistä. Voimia jokaiseen päivään!
VastaaPoistaKiitos. Niin kurjaa kuulla uusista kohtalotovereista. Voimia myös sinulle!
PoistaHaleja täältä Vaasasta <3
VastaaPoistaKiitos ja haleja sinne Vaasaan myös <3
PoistaPaljon haleja <3 Ikävä pysyy varmasti aina, mulla on ainakin suurin se ikävä, kun menetettyä ei saa takaisin.. Mutta ehkä mekin vielä joku päivä saadaan antaa omille lapsille se äidin rakkaus ja huolenpito, vaikkei olisikaan se ensimmäinen lapsi.. <3
VastaaPoistaKiitos <3 Ikävä jää ikuisiksi ajoiksi, menetettyä tosiaan ei saa takaisin vaikka kuinka haluaisi. Toivotaan, että me saadaan antaa toisille omille lapsillemme äidin rakkautta vielä jonakin päivänä. Paljon haleja myös sinulle <3
Poista<3 Ihana kappale...Perinteeksi muodostuneella Antin konsertilla ennen joulua, kun kyseinen laulu soi avautui mun kyynelkanavat ja meni siinä samalla muutama muukin laulu kun Oliveria muistelin. <3 Ikävä muuttaa muotoaan muttei ole vähentynyt mihinkään. Kyynel jos toinenkin on muuttunut puroiksi viime aikoina. Ikävä.
VastaaPoistaVoimahaleja siskoseni!
-sisko-
<3
PoistaSilmälaseja googlettelin lauantai-illan päätteeksi ja päädyin blogiisi sitä kautta ja luin tarinasi, en vaan voinut jättää kesken.
VastaaPoistaEi ole sanoja, kyyneleet ovat valuneet pitkin poskiani. Kerrassaan surullista, en osaa kuvitellakaan miten tummasta vedestä olette joutuneet ponnistamaan kohti valoa. En osaa sanoa edes mitään "fiksua", lähetän vain halauksia ♥
Mukavaa kuulla, että tarinani on pysäyttänyt lukemaan, tosin mielummin olisin itse kirjoittanut onnellisemman tarinan, mutta kun itse ei tässä elämässä osaansa voi päättää.
VastaaPoistaKommenttisi lämmittää mieltäni todella paljon, kiitos! Halauksia <3
Päädyin tänne sivuille tutkiessani silver jungle vaatemallistoa. Pakko oli jättää viesti tänne, kun jumiuduin lukemaan näitä koskettavia tekstejäsi kuolleesta pojastasi. Kyyneleet valuu virtanaan. Olen niin pahoillani. :'(
VastaaPoistaLapsen kuolema on jotain sellaista mikä koskettaa aina ja hyvin syvästi. Johtuen varmasti myös siitä että olen itsekin kahden pienen lapsen äiti. Oikein paljon voimia sinulle tuon elämänmittaisen, valtavan surun kanssa. ����
- Elisa