Huppuja huppuja..

Nyt viime jouluna annoin jo muutaman omatekemän hupparin lahjaksi. Jotenkin se on jännittävää antaa lahjaksi niitä, kun aina miettii, että mitäs jos saumat ei kestä ja onko se jälki nyt sitten niin nättiä. Mutta kaikesta huokimatta päätin, että teen lahjaksi, kun löysin niin ihania kankaitakin.

 Tässä ekassa kuvassa on metsäaiheinen huppari. Nyt en enää muista mistä kankaan tilasin, mutta jostakin. Tähän tein tuon etukappaleen tästä kuviokankaasta sekä hupun vuoriosan. Nyt en enää muista teinkö takakappaleen mustana vai kuviollisena. :D Tämä on nyt kutakuinkin normaalipituinen huppari.

 Tämä huppari on malliltaan taas pidempi ja kankaan tositummanvioletti ja hupun sisäosassa vaaleanpunainen jossa heppakuvioita. Tähän yritin, että korvat olisi tavallaan hepankorvat, mutta en nyt tiedä tuliko niistä just hepan korvat.

 Tämä minttu paita on tehty tilaustyönä siskonpojalle synttärilahjaksi tammikuun lopulla. Tässä tuo kuumailmapallokangas on Blaan kangasta. Ennen joulua Raision kauppakeskus myllyssä oli Pukimon pop up ja siellä aina välillä oli kankaita myynnissä. Ja yhtenä aamuna tehtiin lasten kanssa retki kangasostoksille sinne. Myös alimman hupparin kurki kangas on Blaan kangasta. Näitä kurki huppareita olenkin jo tehnyt kolme. Yksi vietiin kummipojalleni ja kaksi meni ystäväni lapsille. Nämä kaikki lahjaksi tehdyt hupparit olivat nyt tällä kertaa tehty trikoosta. Monet äidit sanovat, että hupparit olisi kivoja, mutta kun ne ovat niin kuumia, niin nyt päätin tehdä trikoosta niin eivät ole niin paksuja.

Vuorisaurus

Kävin ystäväni kanssa tosiaan viime vuonna Tampereen kädentaidot messuilla ja sieltä kotiutin tämän  ommelkuplan vuorisaurus collegekankaan. Isosisko on siitä saakka odottanut, että saa hupparin siitä itselleen. Ja nyt se vihdoin on valmis. Tykkään tosi paljon kyllä itsekin tästä raportti kankaasta, ihana kultainen painatus. Nämä raglanhihalliset hupparit ovat yks mun ehdoton lemppari ommella, ne ovat niin nopeita ommella. Ja kaavaa muokkaamalla saa tehtyä pidemmän mallisen tai lisättyä huppuun erilaisia korvia sekä hupparin pittuutta pystyy helposti säätelemään. Tämä on nyt vähän normaalia pidempi, niin on kiva käyttää leggareiden kanssa. Tein myös nuo neidin leggarit hälle, olen jo kauan halunnut tehdä eriväri lahkeiset leggarit ja nyt vasta sain aikaiseksi. Tällä ripakintulla saisi vaan vieläkin kapeammat olla, vaikka näihinkin kavensin jo edellisistä lahjetta, mutta en vissiin tarpeeksi. Muutenkin, vähän hassusti puettuna ne tässä kun lahje on miten sattuu, että älkää niin tarkkaan katsoko.

 Koska vuorisaurusta jäi vähän yli niin tein pikkusiskolle vielä oman huppari, tähän ei enää riittänyt hihoihin kangasta, joten mustat hihat saivat tulla tähän.

Palloja palloja

Yksi ihan ehdoton lemppari meidän pikkuveljen mielestä on pallomeri. Jos leluilla leikkiminen ja tutkiminen käy tylsäksi, niin pallomeri pelastaa tilanteen.

 Ostettiin hälle alunperin joululahjaksi, mutta koska se olisi ollut valtava paketti paketoida, päätimme antaa nimipäivälahjaksi, jotka ovat juuri ennen joulua. Tilasin jollyroomilta tuon pallomeren ja itseasiassa siinä mukana tulleet pallot ovat vielä varastossa. Mukana tuli harmaita ja valkoisia palloja. Mutta koska minulla selkeästi on aikakausi jolloin kaipaan minttua, sai hän lahjaksi mummiltaan nuo mintut ja helmiäsvalkoiset pallot. Ja täytyy sanoa, että värit ovat juuri hyvät sillä vaikka pallomeri on tuossa olohuoneeessa, ei vielä ole kertaakaan tullut sellainen olo, että se täytyisi viedä siitä pois. Tytöillä on ollut niitä värikkäitä palloja ja toki ne tuolla varastossa ovat edelleen ja niiden katsomiseen kyllästyi alle viikossa. Niitä käytetään nyt erijutuissa.

 Meillä tytöt kysyi kun tuo tuli, että saavatko hekin mennä siihen. Vastasin vain, että se on pikkuveljen, eikä kumpikaan heistä ole sinne mennyt. Toki he välillä vievät nuket sinne, mutta eivät edes ole uudeelleen kysyneet, voisivatko testata edes vähän. Joten en sitten ole yllyttänyt testaamaan. Kun jos heitä olisi siellä kolme, niin kävisi se liian ahtaaksi.

Frillaa frillaa

Mulle tuli yks päivä sellanen olo et nyt pitää yrittää tehdä frillapaitaa. Mulla ei ollut mitään selkeää ohjetta siihen niin lähdin sitten vaan kokeilemaan. Paidan tein juliamekon yläosasta muokattuna. Ekaan paitaan tein frillan framilonin avulla ja toiseen tein pitkän tikin avulla. Nyt jos tekisin niin en kyllä turhaan framilonia haaskais, kun pitkällä tikillä saa tosi helposti.

Olin jotekin kuvitellut, että tuon frillan tekeminen olis tosi hankalaa, mutta eihän se oikeesti ole. Nyt onkin leikattuna isosiskolle mekko, johon ajattelin tehdä frillan kiertämään kaula-aukkoa, mutta en ihan kaula-aukon reunasta kuitenkaan. Pikkusiskolla on valmis Silverjunglen collaritunika frilloilla ja siis isosiskollakin on ollut samainen, mutta se on jo pieni ja se on ihan mun lempparitunika, eikä niitä enää saa uutune ja harvoin löytää käytettynä, niin päätin sitten kokeilla itse tehdä samantyylisen. Saas nähdä mitä siitä tulee. 

 Tämä Frillapaita on tehty Noshin kankaasta ja sopii täydellisesti näihin pompdeluxin tyllihameisiin. 

Pikkusisko ilmoitti kyllä tästä paidasta sen valmistuttua, ettei tykkää siitä koska siinä on frilla. Mutta seuraavana päivänä se kelpasi kuitenkin päälle kerhoon ja se olikin tosi kiva paita. Pikkusisko ei koskaan ole oikein pitänyt tyllihameista tai röyhelöistä. Sen jälkeen kun hänellä oli tämä kerran päällä tuon tyllihameen kanssa kerhossa, on viikon verran kelvanneet muutkin tyttöjen röyhelöjutut ja välillä hän onkin huomauttanut, että äiti katso tämä hame pyörii näin. :) 

Headwrapit

Yksi ilta kun en osannut päättää mitä oikein ompelisin, mutta jotakin tarvis saada tehdyksi, niin aloin kangasjämistä tekemään haedwrappeja. Yhden ompelin omalle isosiskollekkin joulupakettia koristamaan.Tein tytöille viininpunaiset, jotta sai tonttulakin sijaan jouluna välillä vain pannan päähän. Sekä juliamekkoihin sopivat ja sitten tuota tähtikangasta oli sen verran, että siitä sai vielä yhden. Näissä on nyt tosi isot rusetit kaikissa, mutta ajattelin että voisi tehdä joskus vielä vähän pienemmälläkin rusetilla.

 

Näitä on tosi kiva ommella ja tulee suhtkoht nopeasti. Joskus aiemmin jo olenkin postannut kun tein pantoja, ne löytyy täältä. Mutta niihin en oikein ollut tyytyväinen, tai ruseteista ei tullut niin kivat kun olin ajatellut.  Noita pantoja voiskin taas kangasjämistä ommella mitä löyty tosta aiemmasta postauksesta, ne on aika kivoja. Sekä scrunchieta kans pitäs tehdä. Mutta nyt odottaa kolme mekkoa ja yhdet pyjamahousut eka ompelukasasta. ;)

Luistelua

Tänä talvena ei ulkojäille tai luonnonjäille ole tarvinnut mennä. Olen harmitellut, kun lapset eivät ole saaneet opetella luistelemista. Isompi on ehkä elämänsä aikana luistellut kolme kertaa ja pienempi ei varmaan kertaakaan, en ainakaan muista tai sitten kerran. Kamalan hankala muistaa kun niitä ilmoja jolloin olisi voinut luistella on ollut todella harvassa. Lasten muutamat ystävät käyvät luistelukoulussa, mutta meidän harmikseen se on sunnuntaisin jolloin meillä on myös uinnit. Joten sanoin lapsille, etteivät he voi mennä sinne, koska mielestäni kaksi ohjattua harrastusta samaan päivään on liikaa. Aloin sitten tuossa reilu parisen viikkoa sitten, etsimään tietoa jospa pääsisi jäähallille luistelemaan. En ole aiemmin edes ajatellut asiaa, että niissä olisi yleisöluisteluvuoroja. Tai tiesin, että silloin tällöin on, mutta en sitä, että joka viikko on. Täällä meidän kaupungissa vuoroja on vielä tänä talvena lisätty, syynä vissiin on tämä huono talvi. Ollaan nyt kolme kertaa käyty siellä. Porukkaa siellä oli ekana kertana kun me oltiin todella paljon. Nyt kahdella viimeisellä kerralla vähän vähemmän. On mukavaa kun sieltä saa lainattua luistelutukia, joiden avulla tyttöjen on helpompi opetella miten niillä luistimilla pysytään pystyssä. Isompi pysyy jo ilmankin sitä, mutta eilenkin sanoin, että harjoittelee vaan sen avulla niin ei tarvitse niin paljon keskittyä siihen pystyssä pysymiseen. 

Meidän pienempi siskoista ei ekalla kerralla halunnut ollenkaan jään puolelle. Tokalla kerralle meni jo muutaman kierroksen, kun taas eilen oli koko puoli tuntia kun siellä oltiin. Tänään hän vielä kysyi, koska mennään uudelleen kun hänellä oli niin mukavaa siellä. Hän on vähän kaikkeen hitaasti lämpenevä. Ja vastaakin melkein kaikkeen ensin ei. Joten tämä lämmitti tosi paljon mieltäni. Hän tosin muutenkin kyllä on ehkä tässä tämän viimeisen kuukauden aikana kasvanut isommaksi ja rohkeammaksi asioiden suhteen. Muutamina päivinä hän todella on yllättänyt minut reippaudellaan ja fiksuudellaan sekä myös positiivisuudellaan, joka on ehkä vähän ollut kadoksissa hänen temperamenttisuutensa alla. Tämän vuoden puolella kun uusi uintikausi taas alkoi, hän ilmoitti olevansa niin iso tyttö, että hän menee yksin uimaan eikä tarvitse sinne ketään. Tämä oli sellainen todella iso askel, koska hän on tarvinnut tuttua aikuista vierelleen. Ja vaikka onkin ehkä rohkea ollut aina, niin ei kuitenkaan ole uskaltanut kokonaan päästää irti aikuisesta. Tosin meillä on molemmat tytöt olleet myöskin ehkä aina samalla ujoja ja kaikki uusi jännittää. Heidän äitinsäkin on kyllä samanlainen aika usein, ettei se omena kauas ole puusta pudonnut. Tämän bloginkin suhteen olen vähän arka, halua olisi kauheasti kirjoittaa asioita, mutta sitten taas mietin, että kehtaanko ja varsinkaan en kaikille tutuille kehtaa mainostaa kirjoittavani tätä. Mutta tälläinen rakas harrastus tämä minulle vieläkin on kun irtikään osaa päästää. 

Noita luistelutukia muuten myydään nykyisin ihan kohtuu hintaisenakin. Jos vain pääsisi luonnonjäille niin varmasti ostaisin ainakin yhden meille, jonka kanssa sitten pääsisi harjoittelemaan. Mutta nyt kun ei pääse niin en vielä viitsinyt ostaa, kun kaiken maailman harrastusvälineitä ja kaikkea muutakin alkaa nurkat pursuamaan.

Luistinsuojat

Näin netissä jossakin luistimille tehdyt pupusuojat. Niitähän oli pakko sitten itsekin kokeilla tehdä tyttöjen luistimiin. Tein ne softshell kankaanjämistä. Korvissa tässä resoria.

Vaikka tänä talvena täällä etelässä ei juuri ole tarvinnut mennä luistelemaan ulkojäille, niin päätin nämä ommella ajatuksella, että kai joskus vielä päästään luistelemaan. Mutta pari viikkoa sitten alettiinkin käymään jäähallilla yleisöluisteluvuoroilla. Ja nämä on mahtavat kun ei kassi mene rikki kun luistimet siellä ovat. Pitäisi omiinkin tälläset vielä ommella, tosin voisin ne tehdä ilman korvia.

Helmat hulmuamaan

Viime syksynä kävin Tampereella kädentaitojen messuilla ja sieltä taisin ostaa ensimmäisen "oman" kaavan sekä ison kasan kankaita. Tähän saakka olen käyttänyt ilmaiskaavoja tai käsityölehtien sekä lainannut ystäviltä. Ostin Lillalumin Julia mekon kaavan. Kaava ihana, malliltaan kapea ja sopii erinomaisen hyvin meidän isosiskolle joka on pitkä ja kapea itsekin. Tätä olen nyt tehnyt muutamia, yhdellä helmalla ja "kahdella" helmalla sekä tehnyt ristikon tai rusetin selkään. Ja tarkoitus olisi vielä ostella yksivärisiä kankaita ja tehdä ainakin isosiskolle mekkoja siitä ja ehkä myös pikkusiskolle kesäksi lyhythihaisia. 

Jouluksi tein tytöille viininpunaiset mekot ja pikkuveljelle samasta kankaasta housut sekä kaikille vielä pitkät tonttulakit isolla ihanalla tupsulla, jujunan kaavaa käyttäen. 

 Viininpunainen kangas on ostettu nappinjalta ja tupsut ommelkuplalta.

 Tämä kangas ostettu kangaskapinalta. Tähän tein siis mekko osaan kaksi frillaa ja selkään ristikon. Isosiskon mekko oli ensimmäinen johon tein selkään ristin, se olisi saanut olla hieman ylempänä. Pikkusiskon mekon onnistui jo vähän paremmin. Ja tosiaan olen ihan itse oppinut ompelija, enkä mikään ammattiompelija. :D Olen minä koulussa ala-asteella sekä ylä-asteella ollut käsitöissä. Sekä äitini on ommellut paljon, joka sitten opettanut ja edelleen joskus saattaa auttaa minua vaikeissa jutuissa tai sellaisissa kun on pakko varmistaa, että oikeesti tajusinko oikein. :D Mutta aika hyvin jo selätän kaikki ongelmat itse. Oma ompelukoneeni vain on halpa markettikone joka ei kyllä oikein sovellu trikoiden ompeluun pitkällä tähtäimellä. Se onkin jo hetken saanut seistä ilman käyttöä pöydällä ja lainassa on äidin luotto bernina. Joulupukki on lupautunut maksamaan uuden koneen minulle kunhan menen vain sen kaupasta hakemaan. Mutta kun en osaa päättää mikä olisi hyvä, niin sitä en vielä ole käynyt kotiuttamassa.

 Näihin mekkoihin tein rusetit taakse, nekin olis saaneet onnistua paremmin, mutta jos ens kerralla sitten. Näissä vain yksi frilla helmassa. Pikkusiskon mekossa pupuja ja isosiskon peuroja, kangas Lalialta ja musta kangas nappinjalta. Tein vielä scrunchie-ponnarit helman kankaasta molemmille sekä headwrapit, niistä kuva joskus myöhemmin.

Eilen

Eilen tämän blogin perustamisesta on kulunut seitsemän vuotta! Tuntuu, että aika olisi pitkä jos ajattelee, että seitsemän vuotta, mutta toisaalta tämä on mennyt nopeaan. Viime vuodet tämä on ollut vähän hiljaisempi, mutten silti osaa päästää irti tästä. Tämä on kuin yksi lapsistani.

Onhan tämän seitsemän vuoden aikana ehtinyt tapahtumaan vaikka ja mitä. Ensin tämä alkoi siitä onnellisesta esikoisen odotuksesta. Joka päättyi kuolemaan, suureen suruun. Isosiskon syntymä toi iloa kaiken harmauden keskelle. Pikkusisko syntyi reilu kolme vuotta myöhemmin tämän perustamisesta, jolloin allekirjoittanut taisi taas vähän käydä harmaissa vesissä. Mutta sieltäkin noustiin. Muutettiin kotiin joka tuntunut siitä asti siltä omalta kodilta, tänne meidän kuului tulla. Viime vuonna syntyi pikkuveli, jonka kasvua saamme isosiskojen ja isin kanssa nyt seurata onnellisesti siellä missä meidän kuuluukin olla. En kuitenkaan kokonaan pysty sanomaan, näin tämän kuului mennä, koska mielestäni esikoisemme ei kuulunut kuolla. Mutta näin me tämä elämä eletään, otamme sen minkä saamme.

Meidän vauvamme on helppo, mutta valvottaa öisin välillä. Itse hän varmasti nukkuu hyvin, mutta minä taas en saa nukutuksi kun kuuntelen miksi hän on levoton. Mutta en kuitenkaan voi sanoa, että hän olisi vaikea vauva, viime aikojen levottomien öiden syynäkin luultavasti on ollut puhjennut hammas.

Minä olen myös hurahtanut uuden harrastuksen pariin kokonaan tai en tiedä onko se uusi, mutta kuitenkin. Olen hurahtanut taas täysin ompelemiseen ja suurin osa ajasta kuluukin ompelukoneen ja saumurin takana, jos vain vapaa-aikaa kaikelta muulta jää. Mutta se on kyllä ihanaa hommaa, saa itse jotakin sellaista tekemistä ettei ehdi ajatella samaan aikaan muita juttuja, vaan voi ainoastaan keskittyä siihen hommaan mitä on tekemässä. Jospa saisi tännekin jotakin aikaiseksi esitellä tuotoksiani. :)