perjantai 23. maaliskuuta 2018

Lapsi pelaa

Mä en jotenkin ole osannut antaa lapsille tablettia ja antaa heidän pelailla siellä. Monet ystävistä on jutelleet kuinka heidän lapset pelaa jotakin juttuja netissä tai katselevat, mutta itse sitten olen jotenkin ajattellut, että ei omien ehkä tarvitse. Viime kesänä muutamina pidempinä automatkoina meillä oli tabletti käytössä, jotta helposti matkapahoinvoiva lapsi keskittyi katsomaan sieltä ohjelmaa ja matka sujui helpommin ja ilman pahoinvointia. Pari kertaa olen yrittänyt joitakin väriopetusjuttuja etsiä, mutta ei oikein suomeksi ole tahtonut löytyä. Joten tabletti on vähän jäänyt, että sitten joskus katsotaan jospa lapset sillä jotakin tekisivät tai pelailisivat sillä. Mutta tässä sitten eräänä päivänä päätin, että nyt tutustutaan yhdessä pikku kakkosen sivuille. Ja onhan ne nyt hurjan kivat lapsille, siellä on vaikka mitä tekemistä ja puuhaa heille. Kaikki sopivat pienille lapsille ja on opettavaisia juttuja myös mukana.  Sekä pikku kakkosen ohjelmat löytyvät sieltä niin, että lapsen helppo itse valita ohjelma sieltä.
Ei meillä vieläkään joka päivä tabletilla olla. Mutta koin tämän kyllä hyväksi esim. silloin kun lapsi oli kipeä sai hänet rauhoittumaan ja pysymään hetken paikallaan tämän avulla. Ja kaikkea tietenkin kun antaa kohtuudella tehdä ja katsoa, niin ei se varmasti haitaksi ole. Vielä en ole muuta antanut tehdä kuin olla tuolla pikku kakkosen sivuilla. En kyllä edes oikein ole jaksanut miettiä, mistä voisi kaikkea kivaa tekemistä löytyä lapsille ja niin, että ne ovat myös soveliaita niille.

Oli hauska nähdä, että nuorimmainenkin osaa hienosti käyttää tablettia, kyllä ne vaan ovat syntyneet melkeinpä niin että sillä sormella osataan liikutella ja laittaa ohjelmia pyörimään. Ja hän myöskin pitää tärkeänä sitä, että saa sen oman vuoron. Ja voi sitä onnistumisen kikatusta kun hän osaa ihan itse laittaa sieltä jotakin päälle. :)
 

keskiviikko 21. maaliskuuta 2018

Se käytetyin pöytä kodissa

On ehdottomasti keittiössä. Se mikä oli ehkä vaikein päätös onko se hyvä, onko se nyt meidän näköinen, halutaanko varmasti se. Vanhan kodin pöytä oli aivan liian pieni tänne uuteen kotiin. Minä olin jo kauan haaveillut valkoisesta pöydästä. Yksi viikonloppu lähdettiin katsomaan jospa ostettais ikeasta sellane hyvin edullinen tarjouksessa oleva valkoinen pöytä. Mutta matka ei mennytkään ihan niin, että se sieltä olisi kotiin tullut. Mutta olen tyytyväinen meidän päätökseen. 
Mehän päädyttiin siis ostamaan akaasiapuusta tehty lankkupöytä jossa mustat jalat. Mutta tykkään kyllä tosi kivasti vaikka valkoista siitä ei tällä hetkellä löydy. Pöydän viereen mahtuu kahdeksan tuolia ja  päätyihinkin mahtuu vielä kaksi, joten yhteensä saa pöydän ääreen mahtumaan kaksitoista henkeä. 

Pöytä on täyspuuta, joten jos tulee kolhuja sitä voi hioa ja taas sävyttää uudelleen, sekä jos musta jalka alkaa tuntumaan liian tummalta voi senkin tarvittaessa maalata valkoiseksi.

Päätimme tulla toimeen vanhojen tuolien kanssa, tuoleissa ei siis ole mitään vikaa, mutta väriltään vähän väärät. Mutta ajattelin kesällä maalata mustaksi niiden istuinosat. Joskus sitten voi taas olla aika panostaa tuoleihin, kun tietää millaiset tuolit sitä tahtoo oikein tämän ympärille laittaa. Samalla kun alan maalata tuoleja, ajattelin, että toisen meidän tripptrappeista kanssa maalattaisiin mustaksi, se on hyvin kulunut, monta vuotta jo palvellut, muutamassa kodissa olleena. Mutta uudella värillä se taas saisi jatkaa kauniimpana käytössä.
 Mieheni "askarteli" meille keittiönvalaisimen, koska mitään suoraan sopivaa ei löytynyt. Tuo valaisin sopii mielestäni mun omaan makuun tosi hienosti tänne. 

tiistai 20. maaliskuuta 2018

Tyttöjen valtakunta

Meillä tytöillä on yhteinen huone, vaikka mahdollisuus olisi siihen, että molemmilla olisi omansakin. Mutta minusta itsestäni tuntuisi kolkolta laittaa nukkumaan molemmat erihuoneisiin. Toki välillä kun pienimmällä on ollut kausia, että herää kaikkeen on hän saattanut nukkua öitänsä toisessa huoneessa. Tai jos on ollut kipeänä usein pääsee silloin nukkumaan toisen vanhemman kanssa toiseen huoneeseen. Meillä on toinen huone yhdistetty vieras sekä leikkihuone. 
Tyttöjen huoneessa on siis vain heidän sänkynsä, tankovaatekaapit, joissa hyllyillä muutamia pehmoleluja. Niitä on muuten aina liikaa ja silti aina sorrun ostamaan heille uusia. Nukkekoti sijaitsee myös heidän huoneessaan. Vielä siellä on myös ollut säkkituoli, mutta se ei oikein ole löytänyt siellä tehtäväänsä. Toki lapset tykkäisi hyppiä siihen sängyltä, mutta se ei aina vain ole kovin turvallisen oloista. Olen alkanut harkitsemaan, että siirrän sen sieltä vielä pois. Ollaan siis asuttu puoli vuotta täällä uudessa kodissa ja olen tyttöjen huoneen järjestyksen muuttanut jo moneen kertaan, kun ei tunnu löytyvän oikein sitä parasta. Mutta tällä hetkellä tää toimii kohtuu hyvin. Tyttöjen sängyt sijaitsee toisissaan kiinni, näin he nukkuvat paremmin eivätkä öisin herää enää niin paljon kuin aikaisemmin kun ne sijaitsivat eri puolilla huonetta. Sisustuksellisesti ei kovinkaan nätti ehkä, mutta käytännössä aivan loistava ratkaisu. Molemmilla on omat hyllyköt joihin voi sitten aina omien mieltymyksien mukaan vaihdella, mitä milloinkin niissä pitää esillä.
Huoneessa ei tällä hetkellä ole vain yhtä väriä käytetty vain pinkkiä ja keltaista sekaisin.
Välillä mietin että olis kiva kun olis muuten aika harmaa valkoista ja vaan muutama väriroiske, mutta on tää silti aika meidän tyttöjen näköinen huone ja lapsilla nyt ehkä kyllä kuuluukin sitä väriä olla. Brion keinuhepat on alkaneet taas kiinnostaa tyttöjä enemmän kun ovat helposti keinuttavissa eikä niiden ympärillä ole tavarapaljoutta. Hassua kyllä näissä kuvissa huone tuntuu aika ahtaalta vaikka se ei sitä kuitenkaan luonnossa ole. 

Pitäisi vain raaskia laittaa vielä yhdelle seinälle mustavalkomuumitaulut joissa valkoisia ja vaaleanpunaisia kehyksiä, sellaiseksi taulukollaasiksi, jotta se vähän rikkoisi ja pehmentäisi tuota valkoista seinäpinta-alaa. 

Ihan hyvä olis ottaa silloin tällöin kuvia ja alkaa enemmänkin pohtimaan mikä on toimivaa ja mikä ei sekä mitä haluaisi että lisätään, jotta huoneesta saa viihtyvämmän. Koska huomaan, että heti alkoi tulemaan uusia ideoita mieleen.:) 

Kun johonkin kuosiin vaan rakastuu...

Nyt vissiin kuuluisi kirjoitella välikausivaatteista, mutta kun minulla on jäänyt talven hehkutuksen välistä niin hehkutan nyt vielä vähänsen. :) 

Minä olin tilannut molemmille tytöille jo keväällä 2017 talvihaalarit Molo kidsin alesta. Harmaan ja persikan värisen. Isomman tytön haalari osoittautui syksyllä just sopivaksi ellei vähän naftiksikin. Syksyn siinä sitten mietin ja mietin, pärjätäänkö me sillä koko talvi. Yksi ilta sitten päädyin selaamaan netistä pukuja ja rakastuin täysin Molokidsin paper petals kuosiin. Viikon pähkäilyn ja kaupoista etsimisen jälkeen vihdoin päätin tilata sen. Ja nyt en hetkeäkään ole katunut sitä päätöstä. 
Ja nyt kun aloin ensi talvea suunnittelemaan, päädyin samaan kuosiin molemmilla. Eli tytöille odottaa ensi talvena samat kuosit haalareina. Todennäköisesti tuo mitä ollaan nyt isommalla käytetty menee vielä ensi talvenakin.

 Mikä parasta vielä, että olen nämä molot valinnut meille haalareiksi, oli se, että ne joissakin testeissä olivat ne haalarit joissa ei myrkkyä ollut käytetty, en nyt muista laisinkaan tai ainakin sisälsivät hyvin vähän. Joten ihan nappivalinta. Ja näiden haalarien malli on just paras meidän tytöille. Pienimmällä oon käyttänyt vielä kahden vetskarin mallia eli pyxistä ja ostin myös vielä ensi talveksi. Kun taas isommalla on polaris yhdellä vetskarilla. Puvut ovat tosi lämpimiä ja tuntuvat muutenkin olevan mieluisia päällä. Ja kun ne näin keväällä ostaa, saa niitä aleista kivalla hinnalla. Tokikaan silloin ei aina enää saa sitä mieluisinta just siinä koossa kun tarvii ja voi joutua ostaankin eri kuosin kun itse tykkää. Tällä kertaa meitä onnisti ja me saatiin ens talveks just ne mitä haluttiinkin. 

maanantai 19. maaliskuuta 2018

Ystävämme pupu

Meille muutti vähän ennen joulua kotiimme valloittava pupu. Tämä pupu tuo eniten iloa pimeinä aikoina, mutta sulostuttaa hän olemassa olollaan myös valoisaan aikaan. Meille siis muutti kuuluisa Joseph pupu.
Minä olin tovin miehelleni tästä pupusta jutellut ja kertonut kuinka kovasti sitä haluaisin. Niinpä hän sen oli minulle tilannut ja hän meille saapui. 
Aluksi olin ajatellut häntä lastenhuoneeseen yövaloksi, mutta tämä valaisee kyllä sen verran paljon, etttei se siihen käyttöön ole sopiva meillä. Ensin aluksi hän oli aika kauan meidän vitriinin päällä, mutta nyt hän on muuttanut kaiuttimen päälle, niin että valaisee kivasti jos vaikka yöllä pitää käydä vessassa. Olen suunnitellut hänelle omaa kotia eli siis talohyllyä seinälle. Mutta miehelläni on vähänkin liian suuri tuo työlista kotona, joten hetki pitää odottaa, että uskallan vaatia häntä sen tekemään. :)

Joseph pupu on kyllä melkeinpä suloisin sisustusjuttu mitä meiltä löytyy. 

Mitä meille kuuluu?!?

Syvä hiljaisuus vallannut pitkään. No mitäs meille kuuluu? Hvyäähän meille kuuluu. Ollaan viihdytty uudessa kodissa. Mutta koko syksyn ja taas alku kevään meidän perheessä on aika ajoin vieraillut erilaisia tauteja, kuumetta, silmätulehdusta, nuhaa, kuumetta, oksennustautia... Ja eipä siinä sitten enää paljon ole muuta jaksanut. Syksyllä isompi tytöistä aloitti seurakunnan kerhon, jossa hän käy kolmena päivänä viikossa aamupäivät ja tän lisäksi olis vielä yhtenä aamupäivän aina perhekerho, jonne isosisko usein tahtoisi pikkusiskon viedä, jotta hänkin pääsee kerhoon. :) Meillä on täällä tai minä saa kunnian kuulua vielä mahtavaan kotiäitiporukkaan ja me nähdään aina sovitusti missä milloinkin. Jää tää porukka on kyllä ihan mahtava voimavara arkeen, rento porukka jossa lapset ja aikuiset voi viettää ja tehdä mitä milloinkin yhdessä. Sekä illat ja viikonloput vietän vaatekutsujen parissa. On ihanaa olla etuoikeutettu ja päästä toisten koteihin esittelemään ekologisesti ja eettisesti tuotettuja Silverjungle vaatteita.

Mut, hei ollaan me silti ehditty tän kaiken lisäksi nauttia talvesta, kun se vihdoin ja viimein alkoi. Sekä saatu pikkuhiljaa uusi koti näyttämään omalta. Voisin tässä vaikka joku päivä vähän raottaa, miltä se tyttöjen huone näyttääkään. Kun vihdoinkin tuntuu, siltä että sekin voisi olla valmis. Paitsi edelleen seinältä puuttuu taulut, kun en osaa päättää mihin seinälle ne tulisi. :) 

Mut kerrankin mulla on se oma koti johon mä tykkään miettiä niitä sellasia "loppuelämän" ratkaisuja kalusteiden ym. suhteen. Toki ehtiihän noita kaikkia vielä siis muuttamaan monen monta kertaa elämän aikana kun mieli muuttuu. Mutta siis enää ei oo sellanen et mä hommaan nyt ton kaapin et tästä huoneesta sais järkevämmän vaan voi miettiä et mitä mä tähän tilaan tahtoisin. Ja mikä parasta meillä on työhuone ihan erillisessa autotallirakennuksessa, jossa myös mun varastotilat, joten kaikki se turha siis tärkeä sälä, jolle ei oo paikkaa on siellä säilössä sekä miehen kaikki ne romut. Ihanaa kun niitä ei tarvii enää katsoa kodin sisätiloissa. 

Oman itseni osalta, taitaa tällä hetkellä mieleni sopukoissa käydä kovaa rakentamisen, oman aikuisen minäni löytämistä. Lie löydänkö koskaan sitä. ;D Mutta koska syksyllä otin keskustelu apua vastaan, osaan nyt taas paremmin tulkita omia voimavarojani sekä osaan tunnistaa milloin on aika ottaa itselleen enemmän omaa aikaa ja milloin pitää pysähtyä miettimään, miksi olo on juuri nyt tälläinen. Kevät on mennyt mielen osalta hyvin vakaasti. Vaikka lähestyvä esikoisen viiden vuoden syntymäpäivä on lähestymässä kovaa vauhtia kevään myötä. Viidenvuoden virstanpylväs on jotenkin sellainen ollut aina mielessäni erikoinen, vauvasta, taaperosta ja leikki-ikäisestä tulee jo viskari, viimeisiä hetkiä ennen valmistautumiseen eskariin ja koulumaailmaan, lapsesta tulee hetki hetkeltä itsenäisempi. Ja näihin hetkiin en päässyt mukaan poikani kanssa.

 Isosisko juttelee tällä hetkellä hyvin usein siitä kuka on syntynyt ennen häntä ja kuka hänen jälkeensä. Hän on tajunnut tässä ettei olekaan se vanhin lapsi vaan se onkin hänen isoveljensä. Neljän vuoden ikä kun alkaa lähestyä ja kerhossa on opittu jos jonkinmoista juttua syksyn ja tämän alkukevään aikana, on ihana nähdä miten pienestä keskosesta kehittyy lapsi joka tietää jo vaikka mitä. Tuo pieninkin kun yllättää joka päivä jutuillaan ja tiedoillaan. Miten pieni ihminen tietää jo niin paljon kaikkea ja kaikesta. 

Instagramin puolella meitä onkin pystynyt seurailemaan, vaikka täällä onkin hiljaista ollut. P.s. jos haluat alkaa seuraamaan meitä instassa löytyy se laura_karusellikoti. Mutta koska se on myös samalla mun henkilökohtainen insta, niin siellä täytyy pyytää lupa seuraamiselle, ja jos pyydät lupaa niin lähetä myös sähköposti karusellikoti@gmail.com tai sitten kommentoi tänne, että haluat seuraajaksi. Tällä yritän vähän plokata sitä kuka voi seurata mun kuvia musta ja mun perheen elämästä. :)

P.s. mä olisin tietty halunnut lisäillä jotakin uusia kuvia tähän, mutta kas kummaa en osaakaan ottaa uudesta puhelimesta kuvia koneelle.. Eli siis ensi kerralla vasta sitten, pitää pyytää mies opettamaan :D