torstai 25. heinäkuuta 2013

Surullisia keskusteluja

Juteltiin tänään kummipojan kanssa. 
Hän alkoi kyselemään kuka on minun isä ja sen jälkeen käytiin läpi muiden isiä ja äitejä. Oliverin isin ja äidin hän osasi heti kertoa. 
Sitten hän tuumaa, että hänelle piti tulla serkku ja sitten hän ei saanutkaan sitä. Ja siihen perään syvä huokaus. Voi miten kummitädin sydämestä sattui, miksi me kaikki joudumme tämän surun kokemaan. Oliveria jäi ihan liian moni kaipaamaan. Yritin lohduttaa kummipoikaani, että hänellä on toinenkin serkku. Mutta kun se on tyttö ja hän olisi tahtonut poikaserkun, joka Oliver olisi ollut tai onhan hän nytkin, mutta ei lapsi voi mitenkään ymmärtää miksi Oliver ei päässyt tänne meidän kanssa jos ei aikuinenkaan ymmärrä. Kummipoikani totesi, että Oliverilla oli jokin juttu miksi se ei vaan voinut elää. Niin senkin minä tahtoisin tietää mikä se juttu oli. Meillä on ensiviikolla jälkitarkastus, jospa siellä jotain selviäisi. 

Toinen tämän äidin ja kummitädin sydäntä raastava hetki oli kun kävimme Oliverin haudalla. Serkkupoika istuu kyykyssä serkkunsa haudan edessä ja tuijottaa hautaa hiljaisena. Hän ei noussut edes vaikka minä ja mieheni nousimme ja teimme lähtöä. Vasta kun kysyttiin, että mennäänkö jo, hän hetken kuluttua nousi kyykystä ja oli valmis lähtemään. Voi kunpa tietäisi mitä tuon rakkaan kummipojan mielessä liikkui. Ehkäpä hän jutteli serkulleen jotain. On tämä elämä vaan niin väärin ei pienen lapsen kuuluisi käydä serkkunsa haudalla päästäkseen "lähemmäs" serkkuaan. En vain voi tätä ymmärtää. 



Tällä äidillä on niin kova ikävä rakasta pientä enkelipoikaansa.

10 kommenttia:

  1. Voi teitä ja voi surua. Varmasti serkkupoikakin suree ja ikävöi, pienen lapsen ikävä ja harmitus on jotenkin tosi sydäntä riipivää katseltavaa. Ehkä just sen takia, kun ei pienet vielä osaa niin sanoiksi pukea mitä päässä liikkuu, mutta se katse voi olla niin haikea.

    Aurinkoa viikonloppuun! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se juuri on kun ei tiedä mitä oikeesti niiden pienten päässä liikkuu sitä sydäntä riipasee. Ja kun ei pysty mitenkään oikein lohduttamaan, kun ei tähän suruun auta oikein mikään, ajan kanssa varmaankin helpottuu.

      Kiitos <3 ja aurinkoista tulevaa viikkoa <3

      Poista
  2. Voi pientä. Heini sanoi hyvin, voin niin kuvitella sen haikean katseen. Riipivää. Ei voi ymmärtää, toivottavasti saatte edes jonkinlaista syytä tähän, vaikkei se tuokaan O:ta takaisin. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän mitkään syyt tuo takaisin meidän rakasta, mutta jos edes jonkinlaista helpotusta kun tietää syyn tai sitten tulee vielä kurjempi olo. Sitä nyt jännätään vielä muutama päivä.

      Poista
  3. Meidän esikoispoika täytti juuri neljä kun pikkusisko kuoli, niin mä oikeastaan ihailen tuota lasten tapaa käsitellä kuolemaa. Poikaa enemmänkin suretti meidän surumme, pikkusiskostaan hän on koko ajan puhunut hirveän luontevasti. Kuinka pikkusiskon on taivaassa (näin olemme hänelle kertoneet, jokainenhan selittää tavallaan) ja aina kun taivas on ihanan värikäs hänen mielestään pikkusisko sitä maalailee. Kun itsekin pystyisi niin luottavaisesti uskomaan, että jossain on "taivas" ja siellä kaikki on hyvin.

    Toivottavasti saatte ensiviikolla vastauksia, vaikka kannattaa siihenkin varautua että mitään syytä ei löydy...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapset kun sanovat kaiken suoraan ja avoimesti. Samalla se tekee niin kipeää mutta taas samalla ihailee sitä suoruutta miten lapset käsittelevät asiaa.

      Täytyy juurikin varautua siihen, ettei välttämättä saada mitään syytä tai sitten että syy ei ole mikään sellainen jonka haluaisi kuulla. Vaikka en mä tiedä mikä olisi sitten sellainen syy jonka haluaa kuulla. Enhän olisi koskaan halunnut mitään tälläisiä tuloksia mennä kuuntelemaan...

      Poista
  4. Kuvasi ovat tarkoitettu kaiketi vain omaan käyttöösi? Tuli vastaan tapais jossa tätä haudan kuvaa on räikeästi väitetty omaksi... mikäli olet kiinnostunut enemmänkin, löydät minut facebookista Nanna Tervamäki

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä kuvani ovat ainoastaan tarkoitettu omaan käyttööni. Sivupalkissakin lukee ettei niitä saa kopsata ilman lupaa. Haluaisin tietää kyllä asiasta enemmän ja missä kuvaani on käytetty. Voisitko laittaa minulle asiasta sähköpostia osoitteeseen karusellikoti@gmail.com

      Poista