Taas yksi tälläinen päivä

Kun ei oikein jaksaisi aamulla herätä sängystä. Ja kaikki asiat saa itkemään. Eikä saa itsestään kiinni ja tehdä mitään järkevää. Väsyttää ja itkettää, ikävä esikoista kohtaan repii sydäntä. 

Posti toi tänään kuvakirjan, joka me mieheni kanssa tehtiin pojastamme. Ihana muisto jota voi katsella yhä uudestaan ja uudestaan. Kauniin poikamme kuvia. Voi miten hän onkin niin kaunis ja isänsä näköinen. Voi miten minulla on kauhea ikävä. 

Neuvolantätikin soitti tänään ja kysyi kuulumisiamme. Ihanaa kun neuvolantäti välittää meistä edelleen ja kantaa huolta meistä. <3 Juteltiin hetki asioista ja sain kysyä mieltä askarruttavia kysymyksiä, tosin niitä ei vielä niin kauheasti ole tullut. Olisimme voineet vielä tapaamisenkin sopia täksi viikoksi, mutta koin ettei sille ole tarvetta nyt. Hän jää kesälomalle tämän viikon jälkeen ja toivottelin hyvät lomat ja neuvolantäti sanoi, että nähdään sitten syksyllä. Ihanaa kun saa edelleen käydä purkamassa tuntojaan siellä vaikkei sitä vauvaa ole. Hänhän sai tutustua minuun ja vauvaani odotusaikana ja hänen piti olla saamassa ottaa ensimmäisiä mittoja vauvastani ja päästä tutustumaan vauva-arkeeni. Mutta kun nyt ei niin tapahtunut, niin saan edelleen käydä vaikka tilanteeni on ihan eri. Mutta kuitenkin olen äiti, enkelipojan, Oliverin äiti.