Siitä on seitsemän viikkoa kun synnytin ja hyvästelin lapseni, ensimmäistä kertaa. Miten kova ikävä minulla on edelleen ja tuskin koskaan häviää, ei ikävä poikaani kohtaan häviä mihinkään. Edelleen on huonoja päiviä, mutta nyt viikkoihin mahtuu jo ihan hyviäkin päiviä väliin. Muttei päivääkään kulu etten surisi lastani. Tänään sain postissa ihanan kirjeen. Kirje sisälsi lehden jossa oli juttu enkelivauvan perheestä. Voi miten ihana posti, iso kiitos vielä tätäkin kautta. <3 Saan olla onnellinen niistä ihmisistä, ystävistä, jotka oikeasti pienillä ja suurilla eleillä tukevat minua ja miestäni meidän surussa. Niiden avulla saan voimaa jaksaa huomiseen.
Tänään sain kauan kaivatun tähtipalan nomination koruun. Kävin sen joskus reilu viikko tilaamassa, kun sitä ei mistään löytynyt suoraan.
Huomenna meillä on jännittävä päivä edessä, huomenna saamme ehkä tietää pojan kuolemaan johtaneen syyn tai sitten se jää epäselväksi. Olen jotenkin niin jännittynyt ettei edes kirjoittaminen onnistu, joten ei tällä kertaa enempää juttua irtoa.
Tsemppiä huomiselle! <3
VastaaPoistaKiitos <3
Poista<3 Voimia huomiseen. Ajatuksissa olette useasti olleet, myös Oliver. <3
VastaaPoista-sisko-
Voimia huomiselle! Ihana kuulla, että välillä on vähän helpommin suljuvia päiviä, vaikka varmasti suru ja ikävä onkin läsnä usein. Tsemppiä! <3
VastaaPoistaKiitos <3
PoistaJos on tarpeeksi tekemistä niin päivät sujuu paremmin, mutta kun on aikaa niin päivä menee suremiseen, eikä oikein saa kunnolla mistään asiasta kiinni. Mutta onhan tämä surukin surettava kunnolla vaikka ei varmaan koskaan häviä kokonaan, mutta se suurin suru kuitenkin.