Puoli vuotta

Meidän pikkusisko, pikkuinen vauvamme on puoli vuotta. Sunnuntaina tuli täyteen tämä virstanpylväs. Puolvuotissynttäreiden kunniaksi olimme neidin kanssa päättäneet pitää Me&i kutsut pienellä porukalla. Se onnistuikin mainiosti ja tää äiti sai ihania emännänlahjoja siinä sivussa ja harjoitella kakun päällisen tekemistä sokerimassasta. Mun on pitkään jo tehnyt mieli harjoitella päällystää koko kakku sokerimassalla, mutta en oo viitsinyt turhaa tehdä kakkuja, kun ei oo ollut mitään aihetta. Nyt päätin että pidetään pienimuotoiset kutsut niin saan sitten siinä samalla harjoitella. Se onnistuikin yllättävän hyvin, mutta sokerimassaa olisi saanut olla vähän enemmän niin isoon kakkuun. Olen joskus tehnyt kyllä pieniä kakkuja jotka oon päällystänyt marsipaanilla, mutta nyt vähän lisää haastetta isommasta kakusta. Ehkäpä mä sitten neidin oikeilla synttäreillä osaan tehdä  isoon kakkuun sokerimassa päällisen onnistuneesti. Mä tykkäisin useamminkin leipoa, mutta on kovin tylsää leipoa aina pakkaseen ja herkkujahan oon yrittänyt itse välttää viikolla, jotta joskus ees saatais tältäkin äidiltä ylimääräiset pois ja kevyempi olo. ;) Taitaa olla kyllä niin että siihen menee vielä ikuisuus...

Olivia sai puolvuotislahjoja vaikka olinkin kieltänyt niitä ostamasta. Koska ei meillä oikeasti mitään puolvuotissynttäreitä juhlita. Olivia sai seuraavan koon tutteja eli niitä kun puolivuotiaana voi antaa, mekon, pannan, purulelun ja muumilusikan. Mutta paras lahja tuli oikeastaan neidiltä itseltään sillä hän näytti äidille ja isille aamupäivällä miten sitä oikeen ryömitään ja päästään eteenpäin. <3 

 

Miten se vauva aika oikeasti menee niin nopeaan, nyt tuntuu siltä, että onko sitä osannut nauttia tarpeeksi siitä ihanasta vauvantuhinasta. Nyt mennään niin kovaa taidoissa eteenpäin, että äidin päätä ihan välillä huimaa. Soseitakin ollaan jo jonkin aikaa maisteltu ja tänään aloitellaan lihojen maistelu. On ihanaa nähdä tytön oppivan koko ajan uutta, mutta samalla se on niin haikeaa, minun pieni vauvani kasvaa koko ajan lähemmäksi isoa tyttöä. On ihanaa kun Olivia välillä kikattelee ja hänen juttujaan on ihana kuunnella, herätä häneen iloiseen hymyyn ja jokelteluun.

Toinen isänpäivä

Eilen vietettiin meidän isin toista isänpäivää. Päivä oli ihan erilainen kuin vuosi sitten, iloisempi. Tällä kertaa meidän isi sai myös lahjan. Tehtiin Olivian kanssa isille paita johon painettiin käden- ja jalanjäljet sekä ostettiin kismet, jossa luki rakkaalle. Askarreltiin myös kortti johon tehtiin kaksi sydäntä, joihin neiti piirteli. Isoisille ja isoisoisille tehtiin tyynyliinat, joissa oli neidin käden- ja jalanjäljet. Toisen puolen isoisille ja isoisoisille tehtiin tyynyliina jossa oli mun ja mun siskon ja veljen sekä Olivian ja siskon poikien kädenjäljet. 

Meidän isi ei saanut aamupalaa sänkyyn, ehkä sitten kun Olivia ymmärtää enemmän tämän isänpäivän päälle. ;) Koko viikonloppu meni kyllä isejä juhliessa, kakkuja tuli syötyä ja hyvää ruokaa. 

7 kuvaa kesästä

Sain kuvahaasteen Sonjalta. Eli pitää valita seitsemän kuvaa kesästä. Tää olikin yllättävän vaikeeta, tämä kesä meni enimmäkseen sisällä ollessa, kun jotenkin ihan pienen vauvan kanssa ei ollut kiva olla paahtavassa kuumuudessa ulkona. Ja kun ollaan oltu ulkona niin missä ihmeessä se kamera on ollut, vissiin sisällä. ;)  Mutta kiva haaste, kun tuli taas pitkästä aikaa selailtua kesän kuvia. :)

Tässä minun valitsemat seitsemän kesä kuvaa, olkaa hyvät.

Pikkuisen eka hellemekko. 

 Omenapuun istutus.

 Pienet torkut ulkoterassilla liian suuren hellehatun kanssa. 

 Uimarannalla, sulkemisajan jälkeen. Palattiin minun kummitädin mökiltä lossilla, jossa toisessa päässä on uimaranta. Tosin ei kovin kesäiseltä vaikutu kun Olivialla on niin paljon vaatteita, mutta kesäkuun loppua silloin elettiin. 

 Kesävarpaiden tuuletusta. 

 Valmiina aurinkoon, aurinkolasit on markkinoiden pienimmät ja silti niin isot. :)

Mummilan retrovaunuissa päikkärit maistuivat.

Haastan 7 kuvaa kesästä laittamaan Sanniksen ja Petran. 

(p.s. muutkin saa haastaa itsensä jos vaan tahtovat ja jos te tytöt ette jaksa ottaa haastetta vastaan niin ei mitään hätää.)

Päivä jolloin muistamme

Tänään on päivä jolloin muistamme edesmenneitä rakkaitamme, käymme haudalle sytyttämässä kynttilöitä ja jos rakkaamme on kuollut viimeisen vuoden aikana viime pyhäinpäivästä on monilla myös tapana käydä kuuntelemassa rakkaan nimi kirkossa kun hänelle sytytetään kynttilä. 

Muistamme tänään esikoistamme, rakasta poikaamme. Muistamme hänet joka päivä ei vain näinä erikseen tarkoitettuina päivinä. En mitenkään voisi unohtaa rakasta poikaani. Enkä tahdo, että pikkusisko eläisi elämäänsä niin ettei tietäisi isostaveljestään. Oliver on aina yksi perheenjäsenistämme. 

Tällä viikolla käydessäni yksin hautausmaalla, tunsin erilaisen tunteen kuin koskaan aikaisemmin käydessäni. Kävin iltakahdeksan aikaan, oli pimeää ja hautausmaan valot eivät palaneet. Ensimmäinen ajatus oli, käyn vaan äkkiä kun siellä on niin pimeää ja jotenkin hautausmaa on sellainen paikka etten tahdo olla siellä pimeässä, niin etten nää mitä siellä tapahtuu. Lapseni haudalle päästyäni minulle tuli lämmin olo, sellainen sisäinen lämmin olo ja mieleni valtasi suuri rakkaus poikaani kohtaan suurempi kuin koskaan aiemmin. Olen pohtinut tätä muutaman päivän ajan ja olen huomannut muutenkin, että itselleni on tullut niin sanottu sisäinen rauha. Enää ei väsytä ja masenna niin paljon. Onkohan nyt jokin uusi virstanpylväs menty surussa eteenpäin.

Perjantaina pyhäinpäivänaattona veimme pikkusiskon kanssa kuusenhavuja haudalle, viime vuonna veimme kanssa juuri ennen pyhäinpäivää ja niin teimme tänäkin vuonna. Haudasta tuli jotenkin heti siistimmän ja lämpimämmän näköinen. Unohdimme vain kameran kotiin tuolla reissulla, joten nyt ei ole ihan tuoreinta kuvaa haudalta näyttää. 

Lähetämmä sinne pilvenreunalle rakkaallemme paljon suukkoja ja haleja, äidiltä, isiltä ja pikkusiskolta!