Sisustuskutsuilla

Oltiin tuossa pari viikkoa sitten pikkusiskon kanssa Perfect home sisustuskutsuilla ystäväni luona. Perfect homella on kaikkia ihania sisutusjuttuja, joita kyllä mielelläni meille kotiuttaisin. Tällä kertaa tilasin pari juttua. Siellä olisi ollut ihana my first year taulu vauvalle, sitä en tällä kertaa ostanut. Mutta tyttö on ehkäpä saamassa ristiäislahjaksi saman tyylisen, mutta riviera maisonin ensimmäinen vuosi kehyksen. Siellä olisi ollut ihania tarjoiluastioita sekä kahviastioita. Kahviastioita me emme kyllä tarvitse koska rakastan omaa villeroy & bochin astioastoani ja koska itse en kahvia juo en viitsi edes ostaa yhtä kahvikuppiparia arkea ilostuttamaan. Siellä on myös paljon ihania lyhtyjä, kynttilätelineitä, kehyksiä ja vessaankin omia juttua. Tällä kertaa minulla lähti tilaukseen lyhty keittiön pöydälle, jospa tulisi vihdoin ja viimein poltettua omaa kynttilävarastoa pienemmäksi kun voi keittiöön laittaa lyhdyn sisälle kynttilät palamaan. Olen itse Partyliten itsenäinen konsultti ja siksi minulla on aika paljon kynttilöitä kotona sekä partyliten somisteitakin, mutta silti perfect homelta ostin lyhdyn, koska se on taas eri tyylinen kuin partyliten. Mutta muiden kynttilöitä en juurikaan suostu polttamaan sillä olen niin tyytyväinen partyliten kynttilälaatuun ja tuoksujen laatuun etten suostu muita polttamaan.

Tykkäsin tuosta lyhdystä tosi paljon. Valkoinen väri on mieleeni enemmän kuin paljon ja samalla se on vähän maalaisromanttinen, joka myös on mieleeni. Tuo on siitä kiva lyhty kun se on sen verran tilava, että sinne voi laittaa halutessaan myös jotakin koristetta mukaan ja on juuri kivan mallinen pitää pöydän päädyssä koska on tuollainen suorakulmainen eikä neliön mallinen. 

Toinen minkä tilasin oli kahden kappaleen setti nalleja. Nallet ovat muovisia, joilla on siivet selässä. Toisen vein haudalle esikoiselle ja toinen on kotona esikoisen kuvan vieressä.

En ole itse aikasemmin päässyt osallistumaan näille kutsuille vaikka olenkin tuotteita kerran ennenkin ostanut. Oli mukavaa osallistua kerrankin ja nähdä enemmän tuotteita livenä. Innostuin itsekin pitämään kutsut, mutten osannut vielä päättää milloin ne järjestäisin, joten siksi lupasin, että otan myyjään yhteyttä kun olen sen päättänyt. Mutta muutama tuote jäi sen verran mieltä kaivelemaan, että ehkä olisi hyvä kutsut järjestää, jospa saisi muutaman tuotteen vähän edullisemmin itselleen. ;)

Vuosi sitten

Vuosi sitten oli yksi elämäni raskaimmista päivistä. Saatoimme rakkaan esikoisemme hänen viimeiselle matkalleen, haudan lepoon. En tällä hetkellä muista kyseisestä päivästä kuin palasia. Muistan haudan siunaustilaisuudesta pätkiä sekä muistan kun haahuilin kotona muistotilaisuuden aikana, enkä pystynyt keskittymään mihinkään. Äitini ja siskoni onneksi hoitivat kahvittelun, muuten varmasti kaikki olisivat jääneet ilman kahvia. 

Miten kamalaa se onkaan haudata oma lapsi. Miten kamalalta se tuntuu vieläkin vuoden päästä. Mutta silti olen antanut itselleni luvan jatkaa elämää. Niin poikanikin olisi varmasti halunnut. Itsesäälissä rypeminen ei kuitenkaan auta mitään tässä asiassa. Enkä jaksa surkutella kohtaloani muille koko ajan ääneen, tahdon kuitenkin jatkaa elämääni niin normaalisti kuin vain voi. Tietenkään unohtamatta esikoistani. Mutta tahdon hänestä puhua rakkaudella enkä tahdo hänen muistoaan mustata omalla surkuttelulla. Toki toisinaan itsesääliinkin taipuu ja ajattelee monesta asiasta, että mieti minä olen joutunut hautaamaan lapseni, niin raskasta asiaa tuskin muuta on maailmassa. Vaikka monia raskaita asioita onkin, niin itse koen, että rankinta on kuitenkin se kun menettää sen oman rakkaan lapsensa. 

Nyt kun tyttö on ollut reilun kuukauden täällä meidän kanssamme, sitä on ymmärtänyt mistä kaikesta sitä on jäänyt paitsi. Kaikki ne hymyt ja ne asiat mitä noin pienellä ihmisen alulla näkee. Ne hymyt ja katseet. Ja se ihana tuhina ja kuinka kaunis se vauva onkaan kun hän nukkuu. Onhan sanottu, että nukkuva lapsi täyttää koko huoneen. Nyt tajuan oikeasti, mitä kaikkea menetin esikoiseni kanssa. 

Löysin kerran runon nettiä selaessani ja se sopii omiinkiin mietteisiini todella hyvin.Tahtoisin juuri näin rakkaalle esikoisellenikin sanoa.

Tässä se runo:

Vain hetken sinut tuntea vatsassani sain, en enempää, sen hetken vain. Täällä äidillä ja isällä sinua kova ikävä on, meidän surumme rauhaton, lohduton. Mutta luona Jumalan, taivaassa siellä, saat katsella äitiä ja isää elämän tiellä. Sinut vielä syliini sulkea saan, ja siinä pitää ainiaan. Siis odota rakkahin äitiä, isää siellä, me kohtaamme vielä taivahan tiellä.

Viime vuonna

Viime vuonna, vuosi sitten oli minun ja mieheni yksi raskaimmista matkoista. Haimme esikoisemme"kotiin" tai niin lähelle kotia kuin hänet oli mahdollista saada. Muistan tuosta matkasta edelleen sen kun kävelimme patologian laitokselle hakemaan poikaamme. Ne minuutit tuntuivat tunneilta kun odotimme, että poikamme tuodaan meille. Matka sairaalalta kotiin tuntui ikuisuuden pituiselta. Miten kirkonkellot soittivatkin niin surullisesti. Poikamme jäi yksin isoon kolkkoon ruumishuoneeseen. Miten kamalaa se olikaan jättää hänet sinne, vaikka itse olisin vain halunnut sulkea hänet omaan syliini ja tuudittaa häntä. Mutta se ei enää ollut mahdollista. Saimme viettää sen yhden ensimmäisen ja viimeisen matkan yhdessä perheenä.

Tänään päivä on hyvin erilainen. Vietämme päivän erilaisena perheenä. Olemme nelihenkinen perhe, josta yksi on taivaan kodissa. Pikkusisko on tuonut valoa meidän perheeseen kuuden viikon ajan. Ja näin ollen on ollut helpompi elää tämän surunkin kanssa. Vaikka edelleen mielellään ottaisin isoveljen kainaloon pikkusiskon viereen. Molemmat mahtuisivat hyvin äidin syliin. <3 Syli ei enää ole tyhjä, mutta siinä on edelleen pieni kolo tyhjyyttä, esikoisen paikka.

Tätä elämää kun ei etukäteen pysty miettimään ja päättämään miten asiat menevät. Vuosi sitten suunnittelimme hautajaisia ja nyt ristiäisiä. Hyvin ristiriitaista. Mutta samalla lohduttavaa, vihdoin se harmaa verho silmien edestä on alkanut häviämään ja tilalle on tulleet kaikki kauniit värit. Me täällä maan päällä muistelemme poikaamme ja vaalimme hänen pieneksi jäänyttä muistoaan, niin ettemme unohda häntä. Hän kuuluu ikuisesti perheeseemme. Hän on ikuisesti sydämessämme. Myös pikkusiskolle olen jo nyt kertonut isoveljestä ja hän tulee aina kuulemaan isoveljestään. Olemme käyneet yhdessä monta kertaa haudalla ja niin tulemme edelleen käymään. Jossain vaiheessa pikkusiskokin ymmärtää hänellä olevan oma rakas isoveli, hänen suojelusenkelinsä.Tai emmehän me tiedä miten paljon vauvat kaikkea ymmärtävät, ehkä hän jo tietää olevansa pikkusisko isoveljelle.

Vaikka olen alkanut kirjoittaa enemmän muita asioita ja juttuja blogiin, ei ole silti minun matkani tässä surussa mitenkään loppunut eikä ikäväni poikaani kohtaan. En ole häntä unohtanut. Mutta tuntemukset ja suru on aika lailla samanlaista päivittäin, joskus on hetkiä jolloin suru valtaa koko sydämen ja mielen enemmän. Mutta haluan myös kirjoittaa niistä tavallisista asioista, joista olisin jo vuosi sitten kirjoitellut, jos elämämme sivut olisivat menneet eri tavalla. Haluan kuitenkin antaa pikkusiskolle niin normaalin arjen kuin se on mahdollista "tälläisessä" perheessä. Enkä tahdo katkeroitua elämälleni, miksi kaikki meni näin. Toki välillä en tosiaankaan käsitä miksi kaikki meni näin ja on todella paha olla. Mutta tavallista arkea on silti pystyttävä ja olenkin pystynyt elämään, suuresta menetyksestä huolimatta. On vaikea pukea niitä kaikkia tunteita ja ajatuksia sanoiksi, niin että myös muut ymmärtävät eivätkä loukkaannu. Kenenkään tapa elää ja surra ei ole väärä. Itse vaan tahdon etten liiaksi jää säälimään itseäni ja elämääni ja yritän jatkaa elämää eteenpäin edelleen päivän kerrallaan. Meillä kun ei ole muuta mahdollisuutta kuin vain elää elämää eteenpäin ja katsoa mitä se tuo tullessaan. Ja nauttia ja iloita siitä mitä hyvää me olemme tähän saakka saaneet.

Lisää rakkautta

Meille muutti lisää rakkautta kotiin. Tämän äidin suosikkimerkin vaatteita siis. :)

Käytiin tytön ja tytön kummitädin kanssa vähän alennysmyynneissä. Oli muuten tytön ensimmäinen shoppailureissu ja meni hyvin. Tyttö nukkui tyytyväisenä matkarattaissaan ja heräsi pari kertaa syömään. Hän nukkui tyytyväisenä P O. Pin peiton takana. Olimme aamulla neuvolassa käydessämme saaneet neuvon, että jos kuljemme tytön kanssa julkisilla paikoilla niin mielellään niin, että tytön vaunujen edessä on jokin liina yms.. Koska tällä hetkellä on niin paljon liikkeellä kaikenlaista tautia. Siispä me siis virittelimme P O. Pin peiton hänelle suojaksi.

Emme siis oikeastaan kyllä lähteneet niinkään alennysmyynteihin vaan lastentarvikekirppis kierrokselle. Kävimme Kaarinan seesam kirppiksellä ja sieltä menimme sitten skanssiin myös tarkastamaan P O. Pin ja name it:in alet, samalla kun kerran olimme siellä suunnalla. Sekä vielä takaisin tulo matkalla poikkesimme Salon lastenkirppiksellä. Tein monia ihania P O.P löytöjä molemmilta kirppiksiltä. Niistä ei nyt tällä kertaa ole kuvaa.

Mutta sitten tietenkin alestakin oli ostettava jotakin. ;) Tällä kertaa äitikin sai jotakin, ostin itselleni sukkia ja pipon, koska tämä kesä todellakin tuntuu olevan kylmä niin ohkaiselle pipolle on käyttöä.

Tottakai tytöllekkin jotakin löytyi. Hän sai velourpuvun koossa 50, nyt kun on nämä kylmät ilmat niin olen pukenut hänen P O. Pin collegehaalarin päälle päiväunille vaunuihin sekä jos ollaan jonnekkin lähdetty. Se välillä kaipaa pesua, niin ostin sitten toisen sen rinnalle. Ja tuo koon 50 haalari menee vielä pitkään sillä molemmissa on vielä resorit taittettuina, joten ihan pieneksi tuskin jää heti. 

Tyttö on tässä lähipäivinä saanut myös lahjakortin P O.Pin myymälään. Vielä ei käytetty sitä, mutta tää äiti on jo kyllä miettinyt melkeinpä mitä sillä ostetaan. Tyttö sai myös ihanat P O.Pin mokkasiini tossut lahjaksi, nyt odotellaan et jalka vähän kasvaa ja sitten ne saavat tytöstä ahkeran käyttäjän. 

Kyllä meidän kelpaa neidin kanssa kun jo kaikki läheisetkin tietää mistä me tykätään ja tää äiti saa lisää ihania rakkausvaatteita tytölle käyttöön. Ei siis varmaan oo jäänyt kenellekkään epäselväksi et mä oon tainnut hurahtaa lastenvaatteisiin oikein kunnolla. Sitten kun siellä päin ruutua alkaa tympimäään nää vaatepostaukset niin viestiä kommentteihin, niin yritän alkaa olla kirjoittamasta vaatteista. ;)

Kutsu

Nyt on vihdoin juhannuksena saatu matkaan viimeinenkin ristiäisten kutsukortti, joten voin täälläkin pienen palan niistä näyttää. 

Tein siis kutsut itse. Halusin niihin tytön kuvan. Ensin ajattelin että olisin laittanut jaloista, niistä ihanista pikkuvarpaista kuvan. Mutta sitten päädyin kuitenkin kuvaan jossa tyttö näkyy kokonaan. Kutsuihin tuli kuvan viereen neljä pallotarraa, jokaisen perheemme jäsenen oma pallo sekä hopeinen kutsu-tarra. Kortin sisälle tuli runo: 

On syntynyt sydän pieni,
on elämä alkanut.
On kastetta vailla vielä,
tyttömme pieni nyt.
Sen tuletko kanssamme jakamaan
ja nimen pienen kuulemaan.

Sekä sitten tervetulotoivotukset, ja neljä hopeista sydäntarraa. Korttipohjina käytin helmiäisvalkoisia valmiita korttipohjia ja kirjekuorena helmiäisvalkoiset kuoret. Kuori suljettiin sydän tarralla ja kuoren päälle kirjoitin hopeatussilla vastaanottajan nimen. 

Yhden kutsukortin tein niin sanotusti ylimääräisenä ja sen aion tallettaa tytön omaan minun kirjani väliin, muistoksi.  

Ristiäisiin kutsuimme vain lähisuvun, tytön isovanhemmat ja isoisovanhemmat. Sekä minun ja mieheni sisarukset "perheineen". Ristiäispäivä onkin reilun kahden viikon päästä. Olen jo hiukan koristeluita ja tarjoiltavia miettinytkin, mutta vielä pitäisi vähän tarkemmin suunnitella ja alkaa valmistella niitä asioita mitä voi jo ajoissa tehdä, jotta kaikki ei jäisi viime tippaan.  

Minun kirjani

Tykkään täytellä erilaisia kirjoja ym.. Siksi minulla on oltava aina joka vuosi se perinteinen kalenterikin, koska tahdon täyttää menoni ja tekemiseni kynällä kalenteriin. En siinä mielessä ole vielä moderni ja käyttäisin puhelimen kalenteria, joka tietty olisi aina kätevämmin mukana. Mutta se mitä tästä hetkestä seuraavat 18 vuotta eteenpäin minun tulisi täyttää on tytön oma minun kirjani. Minun kirjani on oppi ja ilo sarjaa. (En saa tästä mitään, joten ei ole mainos, joten tämä postaus on vain tehty siksi, koska ihastuin tähän kirjaan täysin.) 

Kirjassa on siis erilaisia sivuja aina 18 ikävuoteen saakka. Sekä sivujen välissä on taskuja joinne voi tallentaa tärkeimmät kuvat ja kortit ym. asiat vuoden ajalta. Minusta on ihanaa, että kaikki tärkeimmät asiat tulevat yksien kansien väliin ja näin siitä jää aivan ihana muisto lapselle aikuisuuteen. 

  

 Kirjasta löytyy esimerkiksi myös sukupuu, missä oli minusta myös mukavana lisänä, että kirjan päähenkilön sisaruksille on oma kohta, sekä äidin ja isän sisaruksille. Niitä kun monissa kirjoissa ei ollenkaan ole sukupuuhun laitettu. 

Erilaisille taidoille on omat paikkansa, jonne sitten sen päivämäärän saa laitettua, milloin taito on opittu. 

Jokaisen ikävuoden omat sivut alkavat kauniisti koristelluilla sivuilla, joissa on aina kyseisen vuoden ikä numeroina. Jokaisella ikävuodella on erilaiset sivut, mutta yksivuotiaasta seitsemän vuotiaaksi saakka, on sivu johon saa täyttää synttärimenun, synttärimuistot sekä lahjat. Muut sivut ovatkin erilaisia.
Minusta on mukavaa, että pystyy kirjaan tallettamaan ensimmäiseltä seitsemältä vuodelta synttäreiden tarjoiltavat ja lahjat, näitä on lapsen aikuisena mukava sitten lueskella. Minusta on ainakin ollut mukavaa lukea omasta vauvakirjasta, mitä olen lahjaksi pienenä saanut. 

Joissakin vuosissa oli myös haastatteluja, jotka ovat aina kivoja. 
Kirja päättyy äidin ja isin terveisiin täysi-ikäiselle rakkaalle lapselle. <3

Sekä kirjan lopusta löytyy vielä erilaisia tarroja joilla voi kirjaa koristella ja näin tehdä siitä vieläkin persoonallisemman.

Kuukausi

Miten nopeaan kuukausi onkaan mennyt. Maanantaina meidän tyttömme täytti jo yhden kuukauden. Tyttö on muuttunut kuukauden ajassa jo hirmuisesti. On jo välillä pidempiä aikoja hereillä ja tykkää hirmuisesti seurata erilaisia asioita ja tykkää siitä kun hänelle jutellaan. Tänään hän nukkuu ensimmäistä kertaa päiväunia ulkona. Ennen hän on ollut ulkona vain äidin ja isinkin siellä ollessa, mutta tänään jätin hänet nukkumaan päiväunia sinne. Kävimme isoveljen haudalla ja hän nukkuin niin sikeästi, että päätin viritellä itkuhälyttimet ja kissaverkot vaunuhin ja siellä hän on nukkunut jo parisen tuntia makoisia unia. Äitiä helpottaa itkuhälytin kameralla, joten voin tuijottaa vauvaa hänen nukkuessaan ulkonakin itkuhälyttimen kameran kautta. :) 

 Tämä äitiys on tuntunut aivan erilaiselta kuin viime kesänä äitiyteni, tullesani ensimmäistä kertaa äidiksi. Tämä ei varmastikaan ollut yllätys kenellekkään. Äidin rakkaus lapsiani kohtaan on hyvin samanlaista mutta samalla myös niin erilaista. Molempia rakastan yli kaiken. Äitinä en tahdo, että kummastakaan lapsestani puhutaan huonoon sävyyn tai heitä haukuttaisiin. Toisen lapsen edestä olisin valmis tekemään mitä vain, että hänellä on kaikki hyvin, toisen lapsen kohdalla voin vain toivoa, että hänellä on hyvä olla. Molemmista lapsista jaksaisin puhua vaikka maailman loppuun saakka. Olen äärettömän kiitollinen lapsistani, vaikka toivoisin, että olisin molempia saanut hoitaa täällä maan päällä. Mutta silti en olisi valmis luopumaan mistään en kummastakaan lapsestani. En ole hyväksynyt tai ymmärtänyt miksi esikoiseni piti lähteä taivaan kotiin liian aikaisin, mutta olen oppinut elämään sen tosi asian kanssa, etten sille asialle mitään itse mahda. En olisi voinut tehdä mitään asiaa toisin, jotta lopputulos olisi ollut toinen. Joten nyt on vain elettevä tätä elämää näin, tällä perheellä.

Raita rakkautta ja vähän muutakin

Olen hurahtanut täysillä raitoihin ja vähän muuhunkin. Eli olen rakastunut PO P.in vaatteisiin ihan täysin, raidallisiin ja muihin kuoseihin myöskin. Tämä ei monellekkaan taida enää olla yllätys. Sillä mä taidan aina jaksaa kertoa näistä vaatteista ja esitellä niitä meidän vauvan vaatteiden joukosta. En enää edes muista milloin tämä tapahtui, mutta jo Oliveria odottaessa kävin PO P.in outlet tapahtumassa Turussa (siitä voi käydä lukemassa täällä) ja jo silloin jäi aika mukava kasa vaatteita mukaan. Sen jälkeen kasa on vain suurentunut. Nyt kun Turussakin on myymälä skanssissa, niin aina siellä ollessa on pakko mennä käymään siellä. Ja nyt kun tyttö on syntynyt niin luulenpa, että vielä useammin tulee jotakin ostetuksi. ;) 

Myös aina kun käyn kirppareilla pidän silmät auki ja melkeinpä viime aikoina joka kerta on yksi PO P.in vaate ollut mukana kun olen pois lähtenyt. Nyt vauvan vaatevarastosta löytyy kokoon 92, saakka ainakin yksi PO P. vaate. :D Harmikseni mulla ei tällä hetkellä ole koon 50 vaatteita kuin neuletakki, velourmekko, housut ja haalari. Mutta koossa 56 löytyykin sitten jo useampi ja ei siihen kokoon enää niin hirveästi ole matkaa. 

Myös ystäväni tietää tämän mun PO P. fanituksen ja yllätti niin mut kuin vauvan aivan ihanalla tavalla. Tyttö sai aivan ihanan shortsiasun, mitä tää äiti on muuten aika useasti käynyt "kuolaamassa" nettisivuilla. Ja äiti yllätettiin vauvakutsuilla kun muffareiden päällä olleet ihanat sydämet oli tehty PO P.in lahjalaatikosta. Myös mun sisko taitaa tietää miten paljon mä tykkään PO P.ista koska hän oli tuonut lahjalaatikon tytön 18-vuotis kirjeitä varten. Olen kyllä tainnut saada mun siskonkin fanittaa PO P.ia ja sekin tietää et kirpparilta saa tuoda kaikki ihanat PO P.in vaatteet meille. :)  

Tytölle hankittiin myös oma peitto ennen hänen syntymäänsä ja sen hankin myös tietenkin PO P.ista. :)

Olen myös ostanut pari hellehattua kesää varten, tosin ne on vielä vähän isoja neidin päähän. Mutta jospa ne olis jo kesän lopulla paremman kokoisia. Toisen löysin kirpparilta ja se onkin vähän vanhempaa mallistoa, siinä oli niin ihanat puput, että se oli pakko tytölle ostaa.

Kuvassa se ei näytä niin isolta kuin se on, mutta kun sen näkee livenä niin näkee et kasvuvaraa on vielä. Molemmat lakit oli kokoa 42, eli 2-4 kuukautta. Joten ei sen kuulukaan vielä olla ihan sopivan kokoinen. 

Onpas nää postaukset olleet kuvapainotteisia viime aikoina ja kirjoittaminen jäänyt vaan kuvista kertomiseen. No kyllä mä kunnon kuulumisiakin aion taas kirjoitella kunhan vaan saan ne kirjoitettua ensin. Mutta hyvää meille kuuluu. Tyttö syö ja kasvaa hyvin ja on muutenkin todella tyytyväinen. Enimmäkseen nukkuu ja syö. Toki jo välillä on pidempiä aikoja hereilläkin. Tänään taas havahtusin aamulla siihen, että tyttö on taas jotenkin kasvoista muuttunut isommaksi. Mä en kestä miten nopeaan tämä vauva aika menee. Neljä viikkoa sitten hän oli vastasyntynyt ja nyt jo neljän viikon ikäinen. Miten nopeasti tämä aika meneekään.

Kuluneilta päiviltä

 Päivät menee hurjan nopeasti ja tyttö kasvaa koko ajan. Monta juttua on ollut mielessä mistä tulisin tänne kirjoittelemaan, mutta en vain ole ehtinyt. Sen verran kiireistä on ollut vauvan seurasta nauttimisesta. Eihän sitä pientä nyyttiä vaan voi olla pitämättä sylissä ja nauttimasta hänen seurastaan. Mutta toki olisi mukava tallentaa tännekkin omia tunteita tästä hetkestä ja siitä kaikesta mitä näillä päivillä on tapahtunut. 

Meillä on käynyt hirmuisesti vieraita ja tyttö on saanut hurjat kasat lahjoja. Kaikista lahjoista en välttämättä ole muistanut kuvaa napsasta, mutta kaikki ovat olleet yhtä mieluisia.Tyttö sai samanlaisen sydämen kuin Oliverilla, mutta vain vaaleanpunaisena. Minusta oli tosi ihanaa kun saimme tytölle samanlaisen kuin isoveljellä. Nyt ne ovat tuossa Oliverin kuvan vieressä olohuoneen pöydällä. Sisarusten sydämet. <3 

Vaatteita tyttö on saanut tosi paljon, mikä tietty on mukavaa tälläisestä äidistä joka on hullaantunut lastenvaatteisiin. :)

Tytön kummitäti toi tytölle newbien tähti shortsihaalarin koossa 50, kun tää äiti oli ennen tytön syntymää ostanut hälle koon 62 ja se on tosi iso vielä pitkän aikaa.

Tyttö on saanut myös yöpukuja. Mä tykkään vaihtaa tytölle yöpuvun aina yöksi, joten on mukavaa että niitä löytyy muutama, jottei joka päivä tarvitse pestä vajaata koneellista pyykkiä et sais yöks puhtaan päälle. ;) 

Monen monta vaatetta on mennyt käyttöön, ilman valokuvausta joten näissäkin kuvissa on vaan muutama niistä. Tällä hetkellä me käytetään kokoa 50 vaatteista ja yksi body on kokoa 48. Yksi vaate on mennyt vasta pieneksi ja se oli koon 40 yöpuku. Osassa 50 koon vaatteissa on vielä selvästi kasvuvaraakin jäljellä, joten vielä 56 koon vaatteet saa hetken odotella käyttöön tuloa. Meidän neiti siis oli hyvin pieni syntyessään painoa hänellä oli 2300g ja pituutta 48,5cm. Nyt tosin painoa on tullut lisää ja kohta hän painaa jo 3 kiloa. :) Ja pituuttakin on tullut paljon lisää ja hän onkin jo melkein 51cm. 

Ystäväni Sonja ja hänen poikansa E kävivät katsomassa tyttöä, tytön ollessa viikon vanha. 

Onnittelukortti pinokin on kasvanut tämän kuvan oton jälkeen. :) 

 

Tämä pieni neiti on kyllä vienyt mennessään äidin ja isin sydämen täysin. Ja on tainnut muidenkin sydämiä valloittaa. ;)

Syntymäpäivä

Vuosi sitten rakkain esikoiseni, rakas poikani Oliver syntyi.

 Syntymä oli samalla hetkellä kaunis, mutta äärettömän raskas ja surullinen.

 Vuosi sitten sain pitää rakasta poikaani ensimmäisen ja viimeisen kerran sylissäni. 

 

Näin hänen kauniit kasvonsa ja sormet ja varpaat. 

Nyt voin vain katsella kuvia ja muistella tuota hetkeä. 

Tänään menimme haudalle toivottamaan hyvää syntymäpäivää. 

Veimme kukkakimpun ja istutimme sydänkukkaruukkuun muratin ja kiven istutuspaikalle lumihiutale kesäkukan. 

Oliver oli saanut monta kukkakimppua syntymäpäivän kunniaksi. <3

Äiti, isi ja pikkusisko toivottaa sinulle rakas Oliver hyvää syntymäpäivää sinne taivaaseen. Meillä on kova ikävä sinua ja pikkusisko olisi tahtonut kovasti sinut oppia tuntemaan. <3  

Haudalla ollessamme pikkusisko raotti pikkuisia silmiään ja huulet alkoivat liikkumaan, mahtoiko pikkusisko lähettää onnentoivotuksia isoveljelle. 

On muuten jännää miten tuollaiset pienet vauvat välillä ihan kuin "juttelisivat" kun heidän kanssaan käy haudalla. Samalla tavalla tytön serkku viime kesänä ollessaan vauva havahtui usein unestaan "juttelemaan" haudalla.  

Vauva kutsut

Minulle ja vauvalleni ja vähän miehellenikin ;) järjestettiin eilen vauva kutsut. Siskoni oli kutsunut pienen porukan tai olihan meitä aika monta viettämässä meillä vauvakutsuja. Hän oli järjestämässä ekaa kertaa vauvakutsuja mulle kun odotin Oliveria, mutta hän syntyi ennen kuin ne olisi ollut ja siinä tilanteessa ei mitään vauvakutsuja enää pidetty. Nyt toisen raskauden aikana hän kysyi, että saako vielä järjestää ne mulle. Minä tahdoin itse mieluummin niin, että järjestetään vasta kun vauva on syntynyt. En enää halunnut ottaa mitään riskiä jos lopputulos ei olisikaan onnellinen. Mutta nyt eilen onnellisesti sai sisko järkätä mulle vauva kutsut.

Vieraat toi jokainen mukanaan herkkuja ja niitä oli paljon. Mä oon koko eilisen siis syönyt kaikkea herkkua yömyöhään saakka ja voin kertoa, että kakkua ja muffinseja on muutama vieläkin jäljellä, eli saan vielä tänäänkin luvalla herkutella. :D

Jokainen vieras sai myös halutessaan tuoda jonkin pienen muistamisen. Jokaisella oli kuitenkin isoja paketteja ja kaikki lahjat oli kyllä niin ihania. En osaa koskaan kiittää tarpeeksi kaikkia eilisestä ja kaikesta siitä mitä me saimme. Oli kyllä ihana ja rentouttava päivä. Eli iso kiitos kaikille jotka eilen meillä oli. <3

Vauva sai paljon vaatteita. Sukanpitimet, kirjoja, vaippoja, peiton, unikaverin ja lahjakortin ozbabyyn.

Hopeisen nallekaulakorun jolla on vaaleanpunainen sydän masussa.

Sukkakimpun, on muuten tosi hauska idea ja kaunis lahja, vaippakakku perinteisempi kiva lahja kanssa viedä. Vaippakakussa oli sophie kirahvi, joka kuvassa on irrotettuna, toy sitterin kanssa. Tuttipurkki, muumimukit, muumikeksit, tupperin syöttölusikat säilytysrasioineen. 

Tulikohan siinä kaikki lueteltua.

Kuvasta puuttuu ne nestemäiset tölkit jotka isi sai, ne kun on jääkaapissa. ;)

Vieraista osa myös toi mukanaan vauvakuvan itsestään ja niitä sitten arvuuteltiin, kuka on missäkin. Kolme tiesi kaikki oikein. :) Ja lopuksi kuva kaikista aikuisina vauvakuvat kädessään. Serkkuni vauva oli juuri syömässä siksi kuvaa on vähän muokattu. ;)

Jokainen vieras oli myös kotona kirjoittanut kirjeen tytölle, jotka laitettiin yhteen rasiaan ja tyttö saa ne ollessaan 18 eli vuonna 2032.

Iso kiitos vielä kerran ihan mahtavista vauvakutsuista. <3