Meren aalloilla

Oltiin Olivian kanssa viikonloppuna laivalla, Olivian mummin, kummin ja kummin miehen kanssa. Laivalla nautittiin kiireettömyydestä, hyvistä ruuasta ja seurasta. Joitakin ostoksiakin tehtiin. Itse melkein ostin conversen kengät, mutta sitten kuitenkaan en osannut päättää haluanko ne oikeesti vai en, niin jätin ostamatta. Tosin oonhan mä niitä jo kauan halunnut. Mutta ajattelin et olisko kuitenkin sellaset kengät syksyyn paremmat jotka pitäis vähän vettäkin. No, joo tää ei nyt taas liittynyt mitenkään enää otsikon aiheeseen. ;) 

Meillä oli perhehytti käytössä, johon luulin saavani lastenvaunut ovesta sisään työntämällä, mutta eipä onnistunutkaan, vaan ne piti joka laittaa kasaan. Vaunut olivat kyllä tarpeelliset matkalla, sillä neiti nukkui yönsä niissä ja muutenkin helpompi saada välillä nukkumaan unia niissä. Lisäksi meillä oli mukana manduca. Laivan infosta meitä neuvottiin seuraavalla kerralla varaamaan invahytti, jotta vaunut saa työnnettyä suoraan hyttiin. Pistettiin tämä neuvo korvan taakse, tosin en tiedä ollaanko taas hetkeen menossa laivalle, kun ei kuitenkaan nyt kauhean usein laivailla.

 

Aamupäivällä Ruotsin puolella sää oli ihanan aurinkoinen ja lämmin kannellakin käymiseen. 

Itse en siis ostanut itselleni mitään, no joo pari karkkia tietty. Mutta Olivia sai sitten Lundmyrin sukkikset ja Anne Geddesin nuken. Nukke on alkaen 18 kuukautta oleville, mutta Olivia saa vauvaansa pitää kun aikuiset katselee ettei mitään mene suuhun vauvasta. Niin aurinkoisella hymyllä pikkuäiti omaa nukkeaan halailikin jo.

Minusta tämä nukke oli aivan valloittavan ihana. Olihan Olivialle jo nyt pakko ensimmäinen ihan oikea nukkea ostaa. ;) Minusta on hauskaa kun tämä pieni nukke nukkuu samassa asennossa jossa meidän pikku neiti tykkäsi ihan vauvana sylissä nukkua.

 

Illalla lähestyessämme Turkua, sää olikin jo vähän viileämpi, mutta tarvi sitä nyt vähän vielä käydä kannella katsomassa. Olivia pääsi kummitädin turvalliseen syliin. On muuten kaunis saaristo, taas kerran oli ihana katsella niitä kauniita taloja. Kunpa niitä pääsisi merelle ihastelemaan ilman laivareissua. Tosin enpä taitaisi mihinkään ihan pikkuiseen purkkiin uskaltaa mennä seilailemaan.

Tytön suuri päivä

Tytön yksi suurista päivistä vietettiin jo 2,5 viikkoa sitten, mutta en ole ehtinyt tänne blogiin saakka mitään asiasta kertomaan. Meidän isi on ollut lomalla ja me ollaan koko perhe nautittu kesästä ja toistemme seurasta, joten olen itsekin jättänyt blogin ihan tarkoituksella vähän hiljaisemmaksi, vaikka juttuja olisi vaikka mitä mistä voisin kirjoittaa. 

 

Mutta nyt siihen suureen päivään eli ristiäisiin. 

Ristiäisiin oli siis kutsuttu kaikki lähimmät eli työn isovanhemmat ja isoisovanhemmat sekä tytön äidin ja isän sisarukset perheineen. Meitä oli yhteensä noin kaksikymmentä. 

 

Tyttö sai kaksi kummia, kummitädin ja kummisedän. 

 Tyttö oli kastetilaisuuden ajan kiltisti ja nukkui kummitätinsä sylissä. Minun siskostani tuli sylikummi. 

 Meidän perhe, yksi puuttuu aina perhekuvastamme, mutta on silti sydämessämme. Halusimme, että isoveli olisi läsnä kastetilaisuudessa jollakin tapaa. Olimme sytyttäneet kynttilän isoveljen kuvan viereen sekä pappi rukouksessaan puhui isoveljestä. Tämä oli minulle erittäin tärkeä ele, toki se sai kostumaan jokaisen silmäkulman. 

Kastepukuna tytöllä oli äitini ompelema kastemekko, jossa myös minut on kastettu. Kastemaljana oli taas miehelläni ollut kastemalja.

Kahvipöydässä oli tarjottavana täytekakkua, jossa päällä aivan ihana täältä tilattu koriste. Voileipäkakkua ja tortillatikkuja oli suolaisena. Herrasväenleipiä, hirvensarvisuolapipareita, muropikkuleipiä, macaroneja sekä suklaakakkua oli vielä makeana.

Se mikä ehkä eniten teitä kaikkia kiinnostaa on se minkä tyttö sai nimekseen. :) 

Eli Oliverin pikkusisko sai kasteen ja nimen ja hänen nimensä on Olivia Eliisa Aleksandra. 

Nimestä sen verran, että toinen nimi tulee minun toisen nimen mukaan ja kolmas nimi on mieheni suvusta. Oliverilla kun toinen nimi oli minun suvustani ja kolmas nimi mieheni toinen nimi.

Ristiäislahjoista teen oman postauksen jossain vaiheessa kunhan vaan ehdin lahjoista ottamaan kuvan.

Kuluneilta päiviltä

 Päivät menee hurjan nopeasti ja tyttö kasvaa koko ajan. Monta juttua on ollut mielessä mistä tulisin tänne kirjoittelemaan, mutta en vain ole ehtinyt. Sen verran kiireistä on ollut vauvan seurasta nauttimisesta. Eihän sitä pientä nyyttiä vaan voi olla pitämättä sylissä ja nauttimasta hänen seurastaan. Mutta toki olisi mukava tallentaa tännekkin omia tunteita tästä hetkestä ja siitä kaikesta mitä näillä päivillä on tapahtunut. 

Meillä on käynyt hirmuisesti vieraita ja tyttö on saanut hurjat kasat lahjoja. Kaikista lahjoista en välttämättä ole muistanut kuvaa napsasta, mutta kaikki ovat olleet yhtä mieluisia.Tyttö sai samanlaisen sydämen kuin Oliverilla, mutta vain vaaleanpunaisena. Minusta oli tosi ihanaa kun saimme tytölle samanlaisen kuin isoveljellä. Nyt ne ovat tuossa Oliverin kuvan vieressä olohuoneen pöydällä. Sisarusten sydämet. <3 

Vaatteita tyttö on saanut tosi paljon, mikä tietty on mukavaa tälläisestä äidistä joka on hullaantunut lastenvaatteisiin. :)

Tytön kummitäti toi tytölle newbien tähti shortsihaalarin koossa 50, kun tää äiti oli ennen tytön syntymää ostanut hälle koon 62 ja se on tosi iso vielä pitkän aikaa.

Tyttö on saanut myös yöpukuja. Mä tykkään vaihtaa tytölle yöpuvun aina yöksi, joten on mukavaa että niitä löytyy muutama, jottei joka päivä tarvitse pestä vajaata koneellista pyykkiä et sais yöks puhtaan päälle. ;) 

Monen monta vaatetta on mennyt käyttöön, ilman valokuvausta joten näissäkin kuvissa on vaan muutama niistä. Tällä hetkellä me käytetään kokoa 50 vaatteista ja yksi body on kokoa 48. Yksi vaate on mennyt vasta pieneksi ja se oli koon 40 yöpuku. Osassa 50 koon vaatteissa on vielä selvästi kasvuvaraakin jäljellä, joten vielä 56 koon vaatteet saa hetken odotella käyttöön tuloa. Meidän neiti siis oli hyvin pieni syntyessään painoa hänellä oli 2300g ja pituutta 48,5cm. Nyt tosin painoa on tullut lisää ja kohta hän painaa jo 3 kiloa. :) Ja pituuttakin on tullut paljon lisää ja hän onkin jo melkein 51cm. 

Ystäväni Sonja ja hänen poikansa E kävivät katsomassa tyttöä, tytön ollessa viikon vanha. 

Onnittelukortti pinokin on kasvanut tämän kuvan oton jälkeen. :) 

 

Tämä pieni neiti on kyllä vienyt mennessään äidin ja isin sydämen täysin. Ja on tainnut muidenkin sydämiä valloittaa. ;)

Pitkäperjantaina

Vietimme pitkäperjantaita Uudessakaupungissa, kummitätini ja hänen miehensä luona. Päivä oli ihanan rento ja herkkujakin saatiin. Kummitätini oli tehnyt hyvää ruokaa ja aivan ihania sämpylöitä. Ja mikä parasta mun lemppariherkkua jälkkäriksi. Maailman parasta marenkikakkua. 

Käytiin myös kävelemässä meren rannalla, pakkahuoneella ja käytiin myös vanhan kirkon pihalla.

Harmiksemme kameran akku loppui kesken kävelyreissun ja loput kivat kuvat ovat äitini kamerassa. Onneksi hänellä oli kamera niin saatiin vielä otettua muutama kiva kuva. Oman kameran vara-akku tietenkin oli kamerarepussa joka oli kotona, joten siitä ei ollut hyötyä. Kannattais varmaan joskus miettiä kun pakkaa kameran mukaan pikkulaukkuun et ottais kaiken tarpeellisen mukaan. ;) 

Mutta siitä huolimatta oli kyllä tosi mukava ja rento päivä aloittaa pääsiäisen viettäminen. 

Kesällä täytyis kyllä ehtiä mennä tuonne uudestaan kun nurmikot vihertää ja on muutenkin vielä lämpimämpi ilma ja maisemat vieläkin kauniimpana.

1 kk

Tänään Oliver täyttäisi kuukauden. Kauniin rakkaan poikamme syntymästä on kulunut kuukausi. Äidillä edelleen syli huutaa tyhjyyttä ja ainut paikka jossa pääsen lähemmäs poikaani on hautausmaalla. Miten karua tämä elämä voikaan olla. Olen kuukauden ollut äiti. Mutta sanan äiti oikeanlaista merkitystä en edelleenkään ole löytänyt. Millaista se sitten on, olla elävälle lapselle äiti. Aika näyttää saanko sen vielä kokea joskus. Mutta Oliverille olen äiti, ihanalle esikoispojalleni, nyt ja aina. Paljon suukkoja ja haleja sinne taivaaseen Oliver-rakas!

Oliverin kummitädin nimipäivät on tänään. Oliver lähettää varmasti taivaasta kummitädille paljon halauksia ja suukkoja.