keskiviikko 5. helmikuuta 2014

22. viikkoa

22. viikkoa on aika pitkä aika.
Mutta toisaalta aika on mennyt nopeasti. 
Ensin ajattelin, että kun 12. viikkoa on mennyt ollaan paremmilla mielillä. 
Mutta oikeastaan se perinteinen 12. viikkoa muuttui tällä kertaa 22. viikoksi.
Kun 22. viikkoa on ohitettu on oikeus äitiysloman pitämiseen.

Nyt kun se 22. viikkoa on täynnä olen virallisemmin kahden lapsen äiti.

Mutta onko nyt helpompaa?!?
Ei, ei todellakaan. Nyt ne pelot vasta alkaakin. 



Tunnen jo päivittäin potkut sydämen alla. Samalla se muistuttaa esikoisen raskausajasta ja siitä mitä menetin. En osaa uskoa tulevaan, että kaikki menee tällä kertaa hyvin. Minulta on kadonnut usko kun kaikki vietiin kerran pois, miksei se voisi tapahtua uudestaankin.

Toivon koko sydämestä, että rakas enkelipoikani pitää huolta pikkusisaruksestaan ja suojelee häntä ennen hänen syntymäänsä ja syntymän jälkeen. Olisin kyllä esikoisellekin tahtonut sellaisen enkelin.


Tämän pikkusisaruksen "ensimmäiset kuvat" otettiin vasta viime lauantaina. Minua on harmittanut kun en samalla lailla ole tämän raskauden aikana ottanut masukuvia kuin Oliverin aikana otettiin. Mutta se ei vain ole tuntunut hyvälle. Jotenkin sitä vaan niin pelkää menettävänsä eikä halua liikaa iloita, jottei sitten joutuisi niin paljon pettymään. Mutta nyt en siis enää voi keskenmenoa saada.

 Olisi ollut niin ihanaa jos olisi luotto raskauteen ja elämään säilynyt. Niin, että olisi tässä raskaudessakin osannut nauttia ja iloita samalla tavalla kuin esikoista odottaessa. Mutta luulen, ettei sellaista raskautta enää tule minun kohdalleni. Nyt jännityksellä odotamme milloin pikkusisarus syntyy. Laskettu aikani on esikoisen syntymäpäivänä. 

Osasyy selvitymiseen surustani on varmasti tässä uudessa raskaudessa. Saan olla kiitollinen siitä että tulin raskaaksi näin pian esikoisemme kuoleman jälkeen. Mutta silti suren esikoistani ja edelleen minulla on raastava ikävä häntä. Ei tämä pikkusisarus korvaa mitenkään esikoistani, eikä korvaa sitä "arpea" minkä esikoisen menetys jätti sydämeeni. Mutta luulen, että olisin vielä enemmän suruni kuopassa, jos ei olisi tietoa tästä pikkusisaruksesta. Mutta samalla huomaan vertailevani esikoisen ja pikkusisaruksen raskauksia. Mietin useasti, että olisiko tästä jä tästä jutusta pitänyt tajuta, että jotain menee pieleen. Mutta eihän esikoiseni kuolemaa kukaan pystynyt ennakkoon tietämään mitenkään. Raskaus oli sujunut aina niin hyvin, aina siihen saakka kunnes esikoiseni oli aloittanut viimeisen matkansa. Nyt pikkusisaruksen raskaus on mennyt tähän saakka myös oikein hyvin. Mutta ei se tuo minulle rauhaa, eikä se vie pelkoja pois. Onneksi saan tuntea niitä pieniä potkuja, jotka rauhoittavat mielen hetkeksi. Sekä olemme hankkineet kotiin dopplerin, jolla voin tarvittaessa kuunnella sydämenääniä kellon ajasta riippumatta. Eikä tarvitse aina olla neuvolaan menossa kuuntelemaan niitä, rauhoittaakseen itseään. 

En osaa kuvitella, että meillä olisi vauva-arki kesällä. Enkä edes tahdo niin ajatella. On helpompaa itselleen kun ei kerää itselleen liikaa ajatuksia tulevasta, millainen se olisi. Sillä jos kaikki unelmat taas viedään, on helpompi ettei sitä ole etukäteen miettinyt liikaa. Edelleen elän päivän kerrallaan ja katson mitä huominen tuo tullessaan. Oliverin kaikki vauvatavarat on vielä paikoillaan vauvanhuoneessa ja lipasto vaatteita täynnä, joten ei tarvitse edes miettiä, että jotakin pitäisi hankkia tai laittaa valmiiksi. Toki tahdon tälle pikkusisarukselle ostaa kotiintulovaatteet, mutta sen aika ei ole vielä. Vasta sitten kun äitiysloma alkaa, kolmen kuukauden päästä, alan miettimään sellaisia asioita. Mutta kun kaikki tarvittavat tavarat löytyvät kotoa, ei tarvitse stressata sitä, että tarvitsee hankkia jotakin ja, että milloin on aika niitä hankkia. Nyt saan vain mennä päivän kerrallaan eteenpäin ja toivoa parasta. 

22 kommenttia:

  1. <3 <3 Ihanaa. Kovin rauhaisaa odotusta toivon sulle, omakin on vielä kovin tuoreessa muistissa. Eikä se ollut sellaista onnenhurman täyttämää aikaao llenkaan. Sellaista kun sen olisi kuulunut olla. Yritä kaikesta huolimatta nauttia niistä pienistä onnen hetkistä <3 ( mullekin tuo 22 viikkoa oli jotenkin tärkeä rajapyykki )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 <3 Kiitos. Täytyy yrittää nauttia niistä pienistä onnen hetkistä, kun koko ajan ei vain pysty. Pelko on liian syvällä muistissa, jotta voisi nauttia ja olla onnenhurmassa koko ajan.

      Poista
  2. Hieno uutinen! <3 Sydämestäni toivon, että kaikki menee hyvin. Ja ymmärrän niin täysin, ettei kohtukuoleman jälkeen pysty raskaudesta nauttimaan samalla tavalla luottavaisin mielin kuin ennen menetystä. Itsekin olen jo valmiiksi murehtinut, miten pää kestää, jos joskus vielä olen raskaana... Mutta sitä pelkoa päin on toisaalta vain mentävä, jos vielä haluaa yrittää elävän lapsen saada. Varmasti on rankkaa sekin, kun elää samaan aikaan vielä noin tuoretta surua ja sitä odotuksen varovaista onnea. Aika hurja sattuma, että laskettu aika on Oliverin syntymäpäivänä, mutta ehkä siinä voi nähdä jotain voimauttavaakin: syntymä ja kuolema, suru ja ilo kulkevat niin käsi kädessä ja kuuluvat kaikki tähän elämään. Voimia ja onnea odotukseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Pelkoa päin tosiaan on vain mentävä jos joskus elävän lapsen tahtoo. Meille oli selvää, että yritämme uutta tulokasta heti kuin vain on lupa jotta pelot eivät ehdi kasvaa liian suureksi ja sen takia ei koskaan enää uskaltaisi yrittää. Vaikka on ne pelot nytkin suuret, sitä koko ajan pelkää vain menettävänsä tämänkin. Toivotaan että syntymä ja kuolema, ilo ja suru kulkisivat käsi kädessä ja nyt kaikki menisi tällä kertaa paremmin. Mutta on tosiaan suuri sattuma että juuri samalle päivälle tuo laskettu aika menee.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Kyllä tämä jo alkaa olemaan aikast iso masu <3 :)

      Poista
  4. Arvaa…mietin just muutama päivä sitten, että uskon että Laura on taas raskaana. Kävin täällä lukemassa ja ajattelin heti että näin on. Ja näinhän se on! Ihanaa! Toivon sinulle levollista loppuraskautta ja että pystyisit rentoutumaan. Ymmärrän että se on varmasti melko mahdotonta. Voimia ja tällä kertaa menee hyvin! Piste! Olen niin onnellinen sinun puolesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi ihanaa, ihanaa miten olet voinut arvata sen. :) Kiitos ja toivotaan todellakin että tällä kertaa kaikki menee paremmin!

      Poista
  5. <3 Paljon, paljon voimia raskauteen. On varmasti todella ristiriitainen olo. Toivon sydämestäni, että kaikki menee hyvin. Enkeleitä teidän perheelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Kyllä on ristiriitainen olo samalla on onnellinen ja surullinen. Mutta minäkin toivon että nyt kaikki menee hyvin. <3

      Poista
  6. Oi, paljon onnea odotukseen!

    VastaaPoista
  7. Oi että ihanaa!
    Paljon voimia ja onnea odotukseen! <3

    VastaaPoista
  8. Voi kun ihana uutinen <3<3 Kovasti olen seurannut blogiasi, ja toivonut että teille vielä se pieni suodaan <3 Toivotaan, että tällä kertaa kaikki menee hyvin <3
    Ihana masu jo sinulla <3<3

    Terv. Suvi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 <3 Toivotaan että tämä pieni suodaan meille kotiin saakka ja kaikki menisi loppuun saakka hyvin. Hyvin on tosiaan tuo masu jo ehtinyt kasvamaan <3

      Poista
  9. Ihania uutisia! Kovasti onnea ja voimia itsellesi raskauteen. Toivon sydämeni pohjasta, että kaikki menee loppuun asti hyvin. Ja mikä sattuma tuon lasketun ajan kanssa. <3 Oliver pitää varmasti huolta pikkusisaruksestaan! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Minäkin toivon, että kaikki menee loppuun saakka hyvin ja saisimme pienen nyytin tällä kertaa kotiin saakka. Tosiaan aika sattumaa, että laskettu aika on esikoisen syntymäpäivä. :) Isoveli varmasti suojelee pikkusisarustaan <3

      Poista
  10. Ihania uutisia <3 Olet ollut mielessäni useasti viime viikkoina. Siksi olikin kiva lukea ihania uutisia täältä. <3 Paljon paljon voimia sinulle !

    VastaaPoista