Tuntuu, että olen koko syksyn ja tämän kevään sairastellut. Kun yksi lähtee tulee toinen tilalle. On ollut poskiontelontulehdusta, kuumetta, käsi poikki, selkä kipeenä, mahatautia, iskias vaivaa ja nyt tuli taas flunssa. Tosiaan aina kun yks juttu loppuu niin toinen jo tulee nurkan takaa. Vissiin vain on niin huono henkinen sekä fyysinen kunto sekä raskauden alentama vastustuskyky, joten ei varmasti tarvitse ajatella näkevänsä tervettä kunnollista päivää ennen raskauden loppua.
Tällä viikolla alkuviikosta tuli yhtäkkiä kamala alaselänkipu joka säteili iskiaskivun lailla jalkaan ja en pystynyt kunnolla kävelemään. Sain jäädä loppuviikoksi vuosilomille lepäilemään. Ehdin mä yhden päivän levätä rauhassa ja vaiva tuntui vähän jo helpottavan kunnes sitten eilen aamulla heräsin ihan kamalaan poskionteloiden särkyyn ja kurkkukipuun. Nyt sitten mulla on flunssa. Toivon mukaan tämä helpottaisi tästä pikkuhiljaa viikonlopun aikana, kun olis vaan niin mukavaa joskus olla niin, että jaksaisi jotakin tehdä.
Pikkusisarusta ei onneksi haittaa vaikka en olekaan jaksanut paljon liikuskella, hän on jumpannut minunkin puolestani. Mikä on todella ihana juttu, ei tarvitse koko ajan miettiä mitä sinne masuun kuuluu. Toki silti koko ajan sitä pelkää, että jotain tapahtuu. Mutta nyt on vaan mentävä yksi päivä kerrallaan eteenpäin ja toivoa, että kaikki menisi hyvin.
Viime päivinä on ollut myös rakas esikoiseni erityisen paljon mielessäni. Sekä synnytys ja sairaalassoloaika. Näin viime viikolla kätilön, joka oli osastolla silloin kun Oliverin synnytyksen käynnistymistä odoteltiin ja sen takia varmasti palasi paljon muistoja taas mieleen. Tämä kätilö jonka näin oli aivan ihana ja hän jaksoi silloin kuunnella tätä itkuista äitiä ja kertoa asioista rauhottavasti. Toivon, että olisi niin hyvä tuuri kun menemme pikkusisarusta synnyttämään niin tämä sama kätilö olisi osastolla juuri silloin töissä. Olen alkanut jo hieman myös jännittämään tulevaa synnytystä, mutta en silti sitä pelkää. Odotan vain, että aika menisi nopeasti ja saisin pian oman pienen pikkusisaruksen syliini.
Apuaaa!! Mä en oo viime päivinä ehtiny muiden blogeja katella ja nyt kun näin ton sun 22. viikkoa postauksen, olin aivan et whaaat the hell, kuinka paljon mä oon missannut. Se olikin eka kerta kun siitä mainitsit :) Tsemppiä NIIIIIIN hemmetin paljon! Tällä kertaa onneksi kaikki menee hyvin <3
VastaaPoistaKiitos!! Mä jotenkin arvasin ettet oo ehtinyt pitkään aikaan käydä lukemassa kun ei ollu tullut mitään kommenttia tuosta raskaudesta. :D Tosiaan en täällä aikaisemmin jotenkin uskaltanut kirjoittaa, mutta kun tuo 22. viikkoa ohitettiin niin ajattelin että on aika se täälläkin paljastaa. :) Tällä kertaa toivon mukaan menee kaikki hyvin. <3
PoistaMä en ajatellut koko synnytystä raskausaikana juuri ollenkaan. Stressasin vain jokaisesta päivästä selviämistä. Jännitys iskikin sitte kertalaakista, kun supistusten takia synnärille mentiin ja kätilö totesi, että kyllä se nyt on synnytys käynnistynyt. Sitten vasta meni jotenkin tajuntaan että nyt ihan oikeasti synnytetään meille elävä vauva <3 (vaikka toki stressain vielä koko synnytyksenkin ajan ;) ) Näin jälkeenpäin katsottuna menihän se aika loppujen lopuksi ihan nopsasti, vaikka silloin ei siltä tuntunutkaan.
VastaaPoistaTsemppiä jokaiseen päivään <3
Mä oon jotenkin alkanut jännittää juurikin sitä, että tällä kertaa voi olla se elävä vauva jota synnytetään, niin oon miettinyt et miten mä oikeesti pysyn järjissäni sen synnytyksen ajan. Mutta sitähän ei mitenkään voi etukäteen suunnitella, joten nyt vaan odotellaan jännityksellä milloin se tapahtuu ja millainen se on. Itse kun tietää että kuolleen vauvan synnyttämisestä selviää niin se elävän vauvan synnyttäminen jännittää kun kokemusta siitä ei ole. Mutta toivon, että kesällä senkin kokemuksen saan kokea. <3
PoistaKiitos! <3
Heippa, Onnea odotukseen vaikkakin se on melko stressaavaa aikaa, ja toivottavasti flunssat rauhoittuu. Minulla kävi hyvä tuuri kun sattui olemaan juuri ihana kätilö Esikoisen synnytyksessä ja hän sitten oli pikkusiskon aikaan osastolla myös. Kysyi että haittaako kun kuulun hänen hoidettaviin että ymmärtää jos haluan hänet vaihtaa, minusta se oli ihanaa koska hän oli sellainen ihana turvallinen ihminen kaiken pahan keskellä. Tuttuja olivat myös nuo tunteet joista aikaisemmin kirjoitit että se vauva-arki tuntuu niin epätodelliselta, sama oli minulla en vaan osannut kuvitella että meillä sellaista elettäisiin tai että vauvat yleensä elossa syntyisivät, en vaan osannut kuvitella niin pitkälle, mutta kyllä se oli huojentavaa kun sen parkaisun kuuli. Paljon voimia, itse elin aina etappi kerrallaan (seuraavaan lääkäri/neuvola tai ultra/sydänääni käyntiin) siten jaksoin jotenkin.
VastaaPoistaKiitos. Kyllä on stressaavaa aikaa, sitä koko ajan miettii miten tuolla masussa oikeen voidaan. Mäkin oon aatellut , että se sama kätilö toisi jotenkin tuttua ja turvallisuuden tunnetta. Ja tosiaan tuota vauva- arkea on jotenkin niin vaikea kuvitella ja että se olisi meillä joskus oikeasti. Toivon mukaan mekin saamme kuulla sen parkaisun seuraavassa synnytyksessä. <3 Voimia tarvitaan ja neuvola ja ultra käyntien kautta eletään aina etappi ja jakso kerrallaan. Meillä on myös kotona doppler, jonka avulla saa rauhoitettua itseään ja kuunnella niitä sydämensykkeitä. <3
PoistaToi doppeleri on varmasti hyvä hankinta teille, vaikka normaalisti kokisin sen turhaksi... tietämättömyyttäni.
VastaaPoistaEn oo osannut pelätä, että mitään kävisi ikinä, niinkuin silloin sanoinkin.
Nyt teillä on se tilanne, että varmasti jännittää, eikä tarvi odotella aina niitä neuvoloita. Voi kuunnella sydänääniä vaikka keskellä yötä, jos huolettaa. Ja onhan se niin ihana ääni, että sitä kuuntelis vaikka huvikseenkin :)
Jotenkin samaistun nyt tuskaasi kyllä tossa sairastelussa. Nyt keskiviikkona olin ihan varma,e ttä jään kotiin torstaiksi, vaikka vain kaksi ehjää työviikkoa oon tänä vuonna pystynyt tekemään. Kuitenkin 9,5 tunnin yöunien jälkeen olinkin ihan pirteä ja räkäkin tuntui imeytyneen takaisin tai jotain.. Sain tehtyä jo kolmannenkin viikon.
Ja käsittämätöntä kyllä, mulla on vankka usko neljänteenkin viikkoon; tällä hetkellä siis kaikki on fyysisesti täysin kunnossa.
Toivottavasti myös sä alat jo olemaan oolrait!
Juu on nyvä toi doppleri vaikka tunnustan itsekin etten koskaan ekassa raskaudessa ymmärtänyt miksi sellaisen joku hankkii. Mutta niin se elämä muuttuu, turhasta jutusta tuleekin elintärkeä juttu. Mäkään kun ekassa raskaudessa osannut pelätä, mutta nyt senkin edestä sitten. Onhan niitä ihana aina kuunnella. <3 Vaikka meillä on neuvola tientoisella puolella niin silti en jaksaisi koko ajan käydä siellä tarkistamassa kun huoli yllättää, niin on helppo kun on kotona oma ja tosiaan voi keskellä yötäkin tarkistaa niin saa sitten mielelleen rauhan.
PoistaApua, oonkohan mä ollu yhtään kokonaista viikkoa töissä syksyn ja kevään aikana, luulen etten oo. Aina oli joko vapaapäivä tai sitten kun olis koko viikko ollu töitä niin olin kipee. ja sit viel kaks kuukaut käden takia pois. Toivotaan et molemmat alettais pikkuhiljaa olla kunnossa ja sais oikeesti nauttia ilman flunssia ynnämuita juttuja loppu kevään.
Vinkkaan vain, että luen blogiasi. Kiitos kovasti siitä.
VastaaPoistaKovasti voimia päiviin ja uskoa tulevaan. Toivon sydämeni pohjasta, että kaikki menee teillä nyt hyvin.
Mäkin oon käynyt lukemassa sun blogia. En vaan oo ehtinyt viel kertaakaan kommentoimaan mitään.
PoistaKiitos ja kovasti voimia myös sinulle jokaiseen päivään.
Toivotaan, että tällä kertaa menisi kaikki hyvin loppuun saakka.