tiistai 24. helmikuuta 2015

Kun yksi unelma toteutuu

Minulla on jo ollut vuosia yksi unelma. Olen monesti miettinyt miten sen toteutan ja monesti tullut siihen tulokseen ettei se tule toteutumaan. Minulla on ollut kaksi unelmaa töiden suhteen, toinen perhepäivähoitaja. Oikeasti, olen aika alusta saakka kun valmistuin lastenohjaajaksi tahtonut perhepäivähoitajaksi. Tämä unelma toteutui vuonna 2011. Perhepäivähoitajana aion jatkaa tämän vuoden elokuussa. Tuntuu luontevalta aloittaa työt jo kun tyttäremme on hieman yli vuoden, koska se ei arkeamme kuitenkaan kovin paljon muuta. 

 
Mutta sitten minulla on ollut toinen haave lastenvaatteiden myyminen. Ajattelin jossain vaiheessa, että aloittaisin me&i myyjänä, mutta sitten tuli sellainen olo, että niitä myyjiä on jo joka paikassa ja ne vaatteet ei loppupeleissä ole kaikki niitä joista oikeasti hirmuisesti tykkään. Vaikka vaatekaapit niitä pursuavatkin. Mutta meillä onkin vaan vaatekaapeissa niitä mitkä miellyttävät silmää. Samalla tahdoin jotain uutta, jotain sellaista joita voisin myydä, niin että ihan oikeasti niistä vaatteista pidän ja olisivat laadukkaita eikä silti mitään ihan överihintaisia. Voiko sellaisia edes olla. Mutta sitten nettiäni syksyllä selailtuani, löysin jotakin johon rakastuin heti. Tajusin, että nämä vaatteet ovat niitä joita mä oikeasti voisin myydä niin ettei mun tarvitse leikkiä tykkääväni niistä. Minä kun en ole koskaan tykännyt kaikista riemunkirjavista kuoseista. Toki niitäkin saa olla mutta hyvässä suhteessa. Kävin Turussa babyboom & kids messuilla ja siellä sain ensimmäisen kontaktin kohti unelmaani. Unelmaani vaatteiden kotimyyjänä. En kuitenkaan syksyllä halunnut vielä iloita asiasta ja olin aika hiljaa siitä, että olen laittanut hakemuksen kotimyyjäksi menemään. Vai osasinkohan mä olla hiljaa tästä!?! ;) 



Joulukuussa sain sähköpostiini iloisen yhteydenoton. Minut oli valittu. SIIS MINUT oli valittu muiden ihanien kotimyyjien joukkoon. :)) Minä olin niin iloinen etten olisi millään malttanut odottaa helmikuulle, jolloin uusi kausi alkaa. 



Eli 11.2. sain kunnian aloittaa Silverjunglen kotimyyjänä. Mä oon niin innoissani tästä työstä ja odotan aina kutsuja innolla. Tällä viikolla olen menossa paikalliselle lastentarvikirppikselle koko päiväksi esittelemään ja toivon, että porukkaa tulisi paljon paikalle, jotta saisin uusia ihmisiä tutustumaan ja varaamaan kutsuja. Odotan sitä innolla ja jännitykselläkin ehkä. Mutta niin kivaa kun yleensä kaikissa tuollaisissa tapahtumissa on paikalla just me&i ja nosh, niin nyt vähän jotakin uutta ja ihanaakin! 


Onko teille siellä ruudun toisella puolella Silverjungle tuttu merkki?


Mä niin tykkään näistä, meidän suosikeiksi on noussut tähtipaidat, frillajoogat, neulejoogat, neuletunikat sydämillä ja siis luettelenko mä ne kaikki tähän.. Vai onko helpompaa jos vaan käytte katsomassa kaikki ne ihanat vaatteet täältä :).

Me innostuttiin tai siis oliskohan ollut niin et tää äiti innostui kokeileen neidin päälle vaatteita. Mutta neiti kyllä siis suostuu sovittelemaan ja tykkää ihan hirmuisesti vaatteista. Mutta se, että saisin pysymään hetken paikallaan kuvassa onkin sitten vähän hankalampaa. Meillä siis neiti varmaan seuraa äitinsä jalanjälkiä ja alkaa isona vaatemyyjäksi. Näin ainakin kummitäti meinasi kun laitoin kuvia kun neiti sai uusia vaatteita itselleen. Hän siis oli vaatteiden keskellä ja hiplaili niitä ja naureskeli ja huokaili ja nuuskutti niitä. Että on se ihan äitinsä tytär, samalla tavalla mä käyn hiplailemassa silverjunglen mallistoa joka päivä ja mietin erilaisia yhdistelmiä niistä kutsuja varten ja suunnittelen mitä meidän neidille niistä ostetaan sekä mitä mulle itselleni.

Olen jo kauan pähkäillyt mikä olisi neidin yksivuotismekko, mutta sekin ongelma on hoidettu. Sillä puuvillamekko pussihelmalla vaaleanpunaisena on ihan ehdoton lempparini. Ja siihen ajattelin että josko harmaat leggarit, kun toukokuussa on vielä ehkä vähän vilpoista. Tai siis viime vuonna oli kyllä helteitä juuri silloin kun neiti syntyi, että saas nähdä millaiset kelit nyt on. 

Mutta siis kenellekkään ei varmaan ole jäänyt epäselväksi, se että olen hullaantunut lastenvaatteisiin jo heti neidin syntymän jälkeen ja kenellekkään ei varmasti jäänyt epäselväksi, että tykkään tästä uudesta "työstäni" tosi tosi paljon. Ihanaa kun saa esitellä vaatteita joista oikeasti tykkää ja huomaan, mitä enemmän niitä esittelen sitä enemmän niistä alan pitämään. 


maanantai 23. helmikuuta 2015

Täällä taas!!

Nyt on läppäri tullut huollosta ja pääsee taas helpommin tännekkin kirjoittelemaan. :)
Siis enhän mä nyt silti lupaa mitään jokapäiväistä postaustahtia, mut jos nyt muutama tulis silloin tällöin. ;) Tosin en tiedä onko kaikki lukijat jo kaikonneet kun täällä ei mitään tapahdu ja muutenkin aika tylsät jutut, mutta jatketaan silti täällä samoilla linjoilla tai ehdotuksiakin otetaan vastaan.



Meillä neiti on kovasti kasvanut ja tykkää hirmuisesti nousta koko ajan seisomaan ja tukea vasten kävelläänkin jo muutamia askelmia ja kaikista kivointa on kun joku vähän kävelyttää. Joten aika vauhdikasta meillä täällä on meno. Nuhaa ja yskääkin on ollut koko perheellä enemmän tai vähemmän. Saisi jo loppua nämä flunssat, alkaa väsyttämään tälläinen puolikunto ja myöskään en tykkää katsoa ja kuunnella neidin nuhaa ja yskää, ei kivaa ollenkaan. Sekä samalla on tullut aika huomata, että vauvavuosi vetelee viimeisiään, meidän neiti on jo aika iso tyttö. Päiväunien pituuskin on lyhentymässä, mutta silti onneksi nukutaan kyllä tarpeeksi. On samalla haikeaa ja samalla ihanaa, kun katsoo kun pieni oppii uusia asioita. Myös uusia tuulia on tullut tämän äidin arkeen, siitä teen oman postauksen kunhan ehdin. Olen aloittanut jotain josta olen unelmoinut pitkään. :) Ollaan taas kuulolla!

tiistai 3. helmikuuta 2015

Karusellikoti 2 vuotta

Tänään tulee kaksi vuotta täyteen kun karusellikoti avasi "ovensa". 

Mitään suuria synttärijuhlia ja postausta ei nyt tule. Oma läppäri on huollossa ja tabletilla kirjoittelu ei oikein ole mukavinta. Eli syy hiljaisempaakin hiljaisempaan postaus tahtiin on läppärin oleminen huollossa. 




Blogihan on muuttunut kahden vuoden aikana valtavasti aluksi odotuksesta kohtukuolema blogiksi ja taas uudestaan odotusblogiksi jossa vauvan kuolema varjosti uutta onnea. Nyt elellään vauva-arkea jossa taustalla eletään vauvan kuoleman aiheuttamaa surun käsittelyä sekä samalla välillä postaillaan sisustusjuttuja. Joten aikalailla sekametelisoppa tuntuu tämä karusellikoti olevan.  :)

Iso kiitos teille jotka olette jaksaneet olla mukana alusta saakka ja teille jotka olette matkan varrella mukaan tulleet ja kaikki uudet olette edelleen lämpimästi tervetulleta mukaan lukemaan karusellikodin postauksia joita ilmestyy epäsäännöllisin väliajoin.