Eilen tämän blogin perustamisesta on kulunut seitsemän vuotta! Tuntuu, että aika olisi pitkä jos ajattelee, että seitsemän vuotta, mutta toisaalta tämä on mennyt nopeaan. Viime vuodet tämä on ollut vähän hiljaisempi, mutten silti osaa päästää irti tästä. Tämä on kuin yksi lapsistani.
Onhan tämän seitsemän vuoden aikana ehtinyt tapahtumaan vaikka ja mitä. Ensin tämä alkoi siitä onnellisesta esikoisen odotuksesta. Joka päättyi kuolemaan, suureen suruun. Isosiskon syntymä toi iloa kaiken harmauden keskelle. Pikkusisko syntyi reilu kolme vuotta myöhemmin tämän perustamisesta, jolloin allekirjoittanut taisi taas vähän käydä harmaissa vesissä. Mutta sieltäkin noustiin. Muutettiin kotiin joka tuntunut siitä asti siltä omalta kodilta, tänne meidän kuului tulla. Viime vuonna syntyi pikkuveli, jonka kasvua saamme isosiskojen ja isin kanssa nyt seurata onnellisesti siellä missä meidän kuuluukin olla. En kuitenkaan kokonaan pysty sanomaan, näin tämän kuului mennä, koska mielestäni esikoisemme ei kuulunut kuolla. Mutta näin me tämä elämä eletään, otamme sen minkä saamme.
Meidän vauvamme on helppo, mutta valvottaa öisin välillä. Itse hän varmasti nukkuu hyvin, mutta minä taas en saa nukutuksi kun kuuntelen miksi hän on levoton. Mutta en kuitenkaan voi sanoa, että hän olisi vaikea vauva, viime aikojen levottomien öiden syynäkin luultavasti on ollut puhjennut hammas.
Minä olen myös hurahtanut uuden harrastuksen pariin kokonaan tai en tiedä onko se uusi, mutta kuitenkin. Olen hurahtanut taas täysin ompelemiseen ja suurin osa ajasta kuluukin ompelukoneen ja saumurin takana, jos vain vapaa-aikaa kaikelta muulta jää. Mutta se on kyllä ihanaa hommaa, saa itse jotakin sellaista tekemistä ettei ehdi ajatella samaan aikaan muita juttuja, vaan voi ainoastaan keskittyä siihen hommaan mitä on tekemässä. Jospa saisi tännekin jotakin aikaiseksi esitellä tuotoksiani. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti