Vuosi sitten rakkain esikoiseni, rakas poikani Oliver syntyi.
Syntymä oli samalla hetkellä kaunis, mutta äärettömän raskas ja surullinen.
Vuosi sitten sain pitää rakasta poikaani ensimmäisen ja viimeisen kerran sylissäni.
Näin hänen kauniit kasvonsa ja sormet ja varpaat.
Nyt voin vain katsella kuvia ja muistella tuota hetkeä.
Tänään menimme haudalle toivottamaan hyvää syntymäpäivää.
Veimme kukkakimpun ja istutimme sydänkukkaruukkuun muratin ja kiven istutuspaikalle lumihiutale kesäkukan.
Oliver oli saanut monta kukkakimppua syntymäpäivän kunniaksi. <3
Äiti, isi ja pikkusisko toivottaa sinulle rakas Oliver hyvää syntymäpäivää sinne taivaaseen. Meillä on kova ikävä sinua ja pikkusisko olisi tahtonut kovasti sinut oppia tuntemaan. <3
Haudalla ollessamme pikkusisko raotti pikkuisia silmiään ja huulet alkoivat liikkumaan, mahtoiko pikkusisko lähettää onnentoivotuksia isoveljelle.
On muuten jännää miten tuollaiset pienet vauvat välillä ihan kuin "juttelisivat" kun heidän kanssaan käy haudalla. Samalla tavalla tytön serkku viime kesänä ollessaan vauva havahtui usein unestaan "juttelemaan" haudalla.
Ja kun taivaalta tähtenä katselet meitä,
VastaaPoistaja silmissämme näet kyyneleitä,
silloin kerrot: Olen olemassa,
olen tässä, olen rakkaitteni sydämissä.
Pysyn aina lähellänne.
<3 Oliver <3
-sisko-
<3 Mullakin oli runo joka mun piti tähän postaukseen laittaa mutta unohdin sen kokonaan ja löysin vasta nytmyöhemmin, täytyy johonkin muuhun postaukseen laittaa.
PoistaMuistan kun eilisen, kun luin tämän surullisen asian blogistasi :'(
VastaaPoistaNiin kauheaa se on, menettää oma lapsi :'(
Toivon kovasti teille voimia <3
Voimahali <3
Onnea pikkuisesta tytöstä vielä kerran :)
Terv.Suvi
Minäkin muistan kuin eilisen sen päivän kun kerrottiin hänen olevan menehtynyt. Mekko joka minulla oli päällä silloin sairaalaan mennessä tarkastuttamaan onko kaikki hyvin on tuolla kaapissa, enkä pysty sitä laittamaan enää päälleni. Kurjaa kun tykkäsin siitä mekosta ja tykkään vieläkin, mutten pysty sitä pukemaan päälleni. Kaikkein kamalinta elämässäni on ollut oman lapsen menetys eikä mitään niin äärettömän surullista ja julmaa olekaan kuin se.
PoistaKiitos <3
Tyttö on tuonut voimia tähän arkeen uudella tavalla ja sitä osaa nauttia jokaisesta hetkestä täysillä. Huomaan kyllä, että pelkään koko ajan tytön kasvavan liian nopeasti. Miten tämän vauva-ajan saisi kulumaan hitaammin. Esikoisen kanssa kun yhteinen hetki oli vain tosiaan pieni hetki, niin nyt sitä pelkää koko ajan tytön kasvavan liian nopeasti ja pelkään etten saa nauttia tarpeeksi vauva ajasta.