maanantai 17. marraskuuta 2014

Puoli vuotta

Meidän pikkusisko, pikkuinen vauvamme on puoli vuotta. Sunnuntaina tuli täyteen tämä virstanpylväs. Puolvuotissynttäreiden kunniaksi olimme neidin kanssa päättäneet pitää Me&i kutsut pienellä porukalla. Se onnistuikin mainiosti ja tää äiti sai ihania emännänlahjoja siinä sivussa ja harjoitella kakun päällisen tekemistä sokerimassasta. Mun on pitkään jo tehnyt mieli harjoitella päällystää koko kakku sokerimassalla, mutta en oo viitsinyt turhaa tehdä kakkuja, kun ei oo ollut mitään aihetta. Nyt päätin että pidetään pienimuotoiset kutsut niin saan sitten siinä samalla harjoitella. Se onnistuikin yllättävän hyvin, mutta sokerimassaa olisi saanut olla vähän enemmän niin isoon kakkuun. Olen joskus tehnyt kyllä pieniä kakkuja jotka oon päällystänyt marsipaanilla, mutta nyt vähän lisää haastetta isommasta kakusta. Ehkäpä mä sitten neidin oikeilla synttäreillä osaan tehdä  isoon kakkuun sokerimassa päällisen onnistuneesti. Mä tykkäisin useamminkin leipoa, mutta on kovin tylsää leipoa aina pakkaseen ja herkkujahan oon yrittänyt itse välttää viikolla, jotta joskus ees saatais tältäkin äidiltä ylimääräiset pois ja kevyempi olo. ;) Taitaa olla kyllä niin että siihen menee vielä ikuisuus...


Olivia sai puolvuotislahjoja vaikka olinkin kieltänyt niitä ostamasta. Koska ei meillä oikeasti mitään puolvuotissynttäreitä juhlita. Olivia sai seuraavan koon tutteja eli niitä kun puolivuotiaana voi antaa, mekon, pannan, purulelun ja muumilusikan. Mutta paras lahja tuli oikeastaan neidiltä itseltään sillä hän näytti äidille ja isille aamupäivällä miten sitä oikeen ryömitään ja päästään eteenpäin. <3 

 

Miten se vauva aika oikeasti menee niin nopeaan, nyt tuntuu siltä, että onko sitä osannut nauttia tarpeeksi siitä ihanasta vauvantuhinasta. Nyt mennään niin kovaa taidoissa eteenpäin, että äidin päätä ihan välillä huimaa. Soseitakin ollaan jo jonkin aikaa maisteltu ja tänään aloitellaan lihojen maistelu. On ihanaa nähdä tytön oppivan koko ajan uutta, mutta samalla se on niin haikeaa, minun pieni vauvani kasvaa koko ajan lähemmäksi isoa tyttöä. On ihanaa kun Olivia välillä kikattelee ja hänen juttujaan on ihana kuunnella, herätä häneen iloiseen hymyyn ja jokelteluun.

2 kommenttia:

  1. Tosi harmi juttu, että multa jäikin nyt välistä kutsut. Ihanalta näyttää kakku ja neitikin taas niin suloiselta (kuten aina)! Mä olen niin huono sanomaan vauvoista, että kenen näköinen on, mutta nyt on O:ssa ihan selkeästi näkyvissä myös pikku-Laura. <3 Onnea vielä tätäkin kautta uudesta taidosta. Niin ne vaan kasvaa... voih.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta sulla oli tärkempi meno kun nää kutsut. :) Kiitos, tosin onneks sä et nähny livenä tuota kakkua, niin nyt sulla on vaan ihana kuva siitä. ;) Olivia näyttää tosi useasti vain isältään, mutta nyt on taas tullut välillä sellaisiakin ilmeitä , että on ollut mun näköinen. Olivia kiittää taito onnitteluista. <3 Ihan liian nopeaan nää vauvat vaan kasvaa...

      Poista