Vuosi 2013

Alkuvuodesta olin hyvin hyvin onnellinen. Odotimme esikoistamme ja ensimmäinen kolmannes ohitettiin onnellisesti tammikuussa. Ajattelimme mieheni kanssa tästä vuodesta tulevan onnellisin vuosi. 

Helmikuussa aloitin karusellikodissa bloggaamisen ja vanha blogi sai hiljentyä. Kevät menikin vauvajuttujen hankinnoissa ja onnellisessa odotuksessa. 

Kunnes saapui kesäkuu ja mustaa mustempikin loppuvuosi alkoi. Kesäkuussa synnytin esikoisemme, hän syntyi kuolleena hapenpuutteeseen. Koko kesä meni harmaan verhon alla. Kesästä en juurikaan muista mitään. 

Kiitos teille kaikki rakkaat ystävät jotka ootte olleet mun tukena, en ole teitä muistanut kiittää. Ystävistäni tiedän nyt, ketkä ovat todellisia ystäviäni, ne jotka lapsemme kuoleman jälkeen eivät unohtaneet meitä vaan uskalsivat olla lähellämme. <3

  

Tutustuin uuteen aivan ihanaan ihmiseen ja meistä tuli hyvät ystävät. Ilman uutta ihanaa ystävääni, jolta saan vertaistukea olisi loppuvuosi ollut varmasti vieläkin hankalampi. Kiitos ystävyydestäsi. <3

Olen saanut uusia lukijoita matkalleni mukaan, lämpimästi tervetuloa teille kaikille, toivottavasti jaksatte kulkea mukanani ensi vuonnakin. 

Äitiysloman jälkeen palasin töihin, mutta meninkin päiväkotiin, enkä jatkanut perhepäivähoitajana. Työ auttoi saamaan paremmin arjesta kiinni, mutta raskasta se oli. Olin koko syksyn hyvin väsynyt. Joulukuu kun koitti, menin kaatumaan käteni päälle. Oikean käden ranne murtui pahasti, joka nyt on ennen joulua leikattu. Joulu oli haikean surullinen, jotakin hyvin rakasta puuttui. 

Voisin sanoa, että vuosi 2013 ei ollut mielestäni hyvä vuosi ja toivonkin, että ensivuodesta tulisi parempi ja valoisampi. 

Lähetän rakkaalle esikoiselleni sinne pilvenreunalle paljon suukkoja ja haleja. Äiti ei sinua unohda vaikka vuosi vaihtuukin. Sama suru, ikävä ja kaipaus ja rakkaus sinua, enkelipoikaani, kohtaan kulkee sydämessäni. Koskaan en unohda sinua lapseni. <3

Oikein hyvää ja onnellista uutta vuotta 2014 kaikille!