Vauva on jo kuukauden ikäinen. Mihin se aika oikeen katoaa?!?
Me ei olla oikeestaan mitään ihmeellistä tehty edes ja silti aika menee ihan liian nopeasti. Molemmat tytöt ovat tosi kilttejä. Isosisko on alkanut näyttämään viime päivinä hellyyden osoituksia vauvaa kohtaan ja tahtoo hoitaa. Jos ei oikeaa vauvaa niin sitten nukkeja. Kopio kaiken meiltä vanhemmilta, hoitaa siis omaa vauvaansa niin kuin me hoidetaan oikeaa vauvaa. Välillä oikein ihmettelen miten kaksivuotias voi niin sujuvasti leikkiä nukella ja tehdä ihan kaikkea samalla tavalla kuin me aikuisetkin. Eikö kaksivuotiaankin kuuluisi olla vielä ihan pieni?!? :)
Isosisko on taas alkanut puhua minusta äitinä ja miten ihanaa se onkaan kun hän tulee ja sanoo äiti. Sydän sulaa joka kerta. Äiti oli neidin ensimmäinen sana, mutta viimeisen puolen vuoden ajan hän on päättänyt olla sanomatta sitä, on joko kutsunut nimellä tai sitten minä olen ollut yhhyh. Mutta nyt olen taas äiti. <3
Katselen ja nautin näiden kahden suloisen tyttären äitinä olemisesta. Heillä on toisensa ja heillä on rakas enkeli suojelemassa, isoveli. <3
Ps.Blogia olen monesti miettinyt, mutta tämä eka kuukausi on mennyt jotenkin niin nopeaan ohi etten ole saanut avatuksi konetta ja tulla tänne mitään kertomaan meidän arjesta. Enkä lupaa tästä eteenpäinkään mitään suurta postaustahtia. Välillä olen jopa miettinyt lopettamista, koska tuntuu tylsältä kun en ehdi ja sitten en aina jaksa kirjoittaa. Mutta lopettaminenkin tuntuu jotenkin huonolta vaihtoehdolta, kuitenkin välillä kaipaan sitä, että saan tehdä jotakin omaa ja rustata tänne jotakin. Joten blogi saa jatkaa vielä ainakin elämäänsä, mutta postaustahti ei tule olemaan säännöllinen. Onkohan kyllä koskaan ollutkaan. :D
Kyllä täällä lukij(oit)a on, mutta ihan omaan tahtiin vaan :)
VastaaPoista