Syksyn hiljaisuus blogissa, on tehnyt hyvää. Olen miettinyt paljon tämän kohtaloa. Hiljaista on ollut ennenkin, mutta nyt todella hiljaista. Syksy on ollut kiireinen, muutoksia tuonut mukanaan, mutta hyviä sellaisia. Aika vain ei riitä kaikkeen ja se mistä aikaa ensin karsitaan on tämä.
Mutta mitä meille sitten on syksyllä oikein tapahtunut. No vaikka ja mitä. Palaset alkavat loksahtelemaan paikoilleen pikkuhiljaa ja elämä alkaa tuntumaan siltä mitä olen mielessäni aina odottanut. Eli elän nyt aikaa mikä ennen oli mielessäni sitten joskus. Mä olen hyvin osannut aina kuvitella monesta asiasta sitten joskus kun.. Mutta nyt tuntu siltä ettei enää tarvitse. Minulla on ihana rakastava perhe ympärilläni sekä ihana lapseni taivaassa suojelemassa meitä. Olemme muuttaneet ihanaan kotiin, minun ensimmäiseen omaan kotiin. Joten syksy on mennyt muuttoa tehdessä ja illat, viikonloput ovat menneet vaatekutsujen parissa. Vaikka välillä on vähän väsyttänyt tai aika paljonkin :D, niin silti olen ollut onnellisempi ja olo on ollut rauhallisempi pitkiin aikoihin. Keväällä tein vielä neuvolantädin kanssa päätöksen ottaa apua vastaan mieleni myllerryksiin. Joten nyt syksyllä täällä on käynyt "täti" juttelemassa minun kanssani. Joka on hyvin paljon auttanut omiin ajatuksiin ja auttanut itseäni ymmärtämään, että voin olla itselleni armollisempi. Tuntuu, että on helpompi hengittää.
Vielä en tiedä mikä on tämän blogin lopullinen kohtalo. Katsotaan jatkanko vai pitäisikö vain jo osata lopettaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti