Me käytiin viime viikolla Tampereella Särkänniemen koiramäessä. Paikka oli tunnelmaltaan mukavan pieni, joskin aika kuuma paikka kesäisenä helteisenä päivänä. Ja erityiskiitos siitä, että paikka oli todella siisti. Meillä pienempi tykkää ihan valtavasti eläimistä ja hihkuen katselikin niitä. Eläimiä olisi saanut halutessaan rapsuttaa kunhan olisi pessyt kädet ennen ja jälkeen. Koiramäessä oli rakennukset tehty mukailemaan Mauri Kunnaksen koiramäki kirjoja ja kirjoista tuttuja pieniä yksityiskohtia oli myös täällä nähtävissä.
Yhdessä paikkaa sai tehdä taikahiekasta vanhanajanjuustoja, kokeilla lypsäälehmää, keppihevosratakin löytyi, muutama tasapainoharjoitusta tukevia juttuja, sekä isommille lapsille löytyi drakkula jossa oli sitten kaikennäköistä leikkivempainta, meidän lapset olivat liian pienia vielä sinne. Sekä oikeiden lehmien lypsämistä pystyi seuraamaan lehmien kohdalla jos osuu oikeaan aikaan. Alueella oli myös teatteri jossa päivän mittaan oli teatteriesityksiä sekä muualla alueella oli erilaisia pieniä niin sanottuja esityksiä silloin tällöin. Jokaisen eläimen kohdalla oli kerrottu opastauluin eläimistä sekä alueelta löytyi myös hieno yrittitarha. Koiramäestä löytyi myös kiva lossi, jonka kanssa piti vetää itsensä toiselle puolelle lammikkoa (en tiedä miksi tätä vesistöä siellä oikeasti kutsutaan). Ja tietenkin myymälä, josta voi ostaa matkamuistot siellä myytiin kirjoja, pehmoleluja sekä muuta mauri kunnas tuotteita ja karkkeja löytyi vielä joko irtokarkkeina tai sitten ihan valmiita paketteja.
Meillä oli oikein kiva päivä Koiramäessä ja uskon, että voisimme piipahtaa vielä joskus uudelleenkin siellä.
Moi! Lueskelin tätä sinun blogiasi ja on pakko kommentoida kirjoitusta jonka kirjoitit kohtukuolemasta muutama vuosi sitten. On täysin totta että keskenmeno ja kohtukuolema ovat näennäisesti ja lääketieteellisesti kaksi eri asiaa. Johonkin kun se raja on vain laitettava. Mutta tuntui järkyttävältä lukea miten vähättelit keskenmenoa ja luit itsesi aivan eri kategoriaan kuin keskenmenon kokeneet. Keskenmenon kokeneet äidit menettävät myös lapsensa aivan samalla tavalla. Olen joutunut kokemaan keskenmenoja useita ja yksi oli viikolla 18. Ja ihan totta, minä myös SYNNYTIN lapseni hirveällä kivulla ja lapsi oli täydellinen ihminen. Ja voi kuinka toivoinkaan että olisin SAANUT haudata rakkaan lapseni. Suru on viime vuosina ollut valtava, josta ei yli pääse. Kukaan ei voi verrata äitien surua ja tuskaa sen määritelmän perusteella että onko kyse lääketieteellisesti keskenmeno vai kohtukuolema. Jollekin äidille voi keskenmeno olla suurempi tuska kuin jollekin kohtukuolema. Toivoisin että vastaisuudessa ymmärrät että et ole mikään parempi tai enemmän kokenut ihminen koska sinulla nyt sattui olemaan kyseessä kohtukuolema, etkä vähättele vastaisuudessa keskenmenon kokeneita!
VastaaPoistaOtan osaa menetyksiisi. Tarkoitukseni ei todellakaan ole ollut vähätellä keskenmenoa. Kuten olen kirjoittanut etten ole mikään asiantuntija asiassa, kirjoitin vain mitä minulle on kerrottu asioista. En ole ehkä osannut kirjoittaa asiaa niin, että asiasta ymmärtäisi mitä yritin asialla kertoa. Olen kuitenkin tuolloin vielä ollut aika syvällä surunkuopassa, joten ajatukset eivät ole olleet selkeät. Siksi siellä on mistä voi lukea enemmän asiasta. Enkä missään nimessä vähättele keskenmenoa mitenkään. Suru voi olla samanlaista tai erilaista. Olen todella pahoillani, että olet tästä pahoittanut mielesi.
Poista