lauantai 6. heinäkuuta 2013

Blogistani on tullut..

minulle vähän kuin vauvan korvike. Niin julmasti kuin sen vain voi sanoa. Mutta kun sitä vauvaa ei ole, blogista on tullut minulle hirmuisen tärkeä. Tänne on helpompi tulla purkamaan tunteitaan ja ajatuksiaan kuin aina soittaisi jollekkin tai pyytäisi jotakin aina meille kuuntelemaan. Ja useinkaan vaikka minulla on monia jotka jaksavat kuunnella minua, en vain osaa kertoa niitä asioita joita täällä sitten osaan kuitenkin kertoa. Blogista on tullut yksia terapia muoto minulle. Eikä täällä onneksi yksin tarvitse puhella. Joten iso kiitos teille kaikille jotka jätätte kommentteja, laitatte sähköpostia tai facebookin kautta viestiä. Toivottavasti jaksatte edelleen kommentoida ja kirjoittaa minulle, sen avulla minäkin jaksan paremmin.

Vauvaperheessä kun pestään vauvapyykkiä, syötetään vauvaa ja nukutetaan vauvaa. Niin minä kirjoittelen tänne ja päivittelen blogilistojani, sekä muita asioita blogin ulkomuodossa sekä käyn vähän kerrallaan lukemassa muiden blogien postauksia. En olisi koskaan aiemmin voinut uskoa että vertaan blogia vauvaan. Tai että tälläisestä blogista voisi tulla vauvan korvike. Mutta kun asiat menee niin kuin minulla on mennyt niin eipä tässä enää osaa ajatella yhtään mitään järkevää. 

Vielä loppuun kaunis ja herkkä laulu: 


Kiitos Turnip sinulle kun vinkkasit tämän minulle, tämä tuo kyyneleet silmiin, mutta on niin kaunis ja herkkä ja sopii prinssillekkin vaikka laulun nimi onkin prinsessalle. 



Äidillä on niin kova ikävä äidin rakasta Oliveria, äidin enkelipoikaa, taivaan kauneinta prinssiä, esikoistani. 
 

9 kommenttia:

  1. Ihana laulu...sopii Prinssille myös hyvin. <3
    -sisko-

    VastaaPoista
  2. Suvi Teräsniskan, Jäätkö kanssain valvomaan- kappale on myös ensimmäisiä kappaleita joita kuuntelin kun kuulin että teidän pienestä on tullut enkeli. Jotenkin se kuvaa niitä tunteita mitkä kohtaa kun suuri suru tulee lähelle ja on vaikea tunteita kuvata.
    -sisko-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarviikin käydä jossain vaiheessa tuo kuuntelemassa, kun en nyt muista mitä kaikkea siinä lauletaan tai millaiset sanat siis siinä on.

      Poista
  3. Ei se nyt varmasti vauvankorvike, mutta jotain tärkeää mikä auttaa käsittelemään sitä että sitä odotettua vauvaa ei tullutkaan <3. Minullekin blogi on ollut ihan äärettömän tärkeä. Ajatuksia on ollut helpompi jäsentää kirjoittamalla kuin puhumalla ja minusta on ollut muutenkin helpompi puhua psykologin kanssa kuin sitten niiden jotka ovat ihan lähellä ( vaikka kuuntelijoita onkin ollut). Suosittelen kokeilemaan! (Itse sain neuvolasta lähetteen neuvolapsykologille, jonka luona yhä käyn)

    Minun blogista huomaa, kuinka alkuun kirjoitin joka päivä. Pikkuhiljaa kirjoittamisen tarve vähenee, joka toinen päivä, sitten kerran viikossa. Kyllä se elämä vie eteenpäin vaikka nyt ei ehkä sille tunnukaan. Mulla 4 kk tuntui olevan sellainen rajapyykki, että hieman helpotti vaikka yhä vielä nytkin se ikävä välillä yllättää. Mutta nämä ovat niin yksilöllisiä, jokaisella se ottaa oman aikansa ja ajan kanssa oman paikkansa.

    Halaus <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ei vauvankorvike, mutta tosi tärkeä paikka jossa voin käsitellä tätä vauvani menetystä.

      Meille pitäisi tulla aika synnytyssairaalasta psykologille, mutta siinä voi mennä hetki nyt kun on tämä kesäloma-aika ja sitten että se lähete menee sinne ensin. Mutta aoin kyllä käydä siellä psykologilla ja katsoa sitten että millaista se on ja onko se sellainen, että itse kaipaan ja tarvitsee käydä, kun näin ennalta on kovin vaikea sitä tietää.

      Sitä kun ei juuri etukäteen tiedä miten kauan minkälainen tunne on ja miten suru etenee ja kaikki kun vielä suree eri tavalla. Nyt on vaan elettävä hetki kerralla ja yrittää mennä arjessa eteenpäin ja kirjoitella tänne sen mukaan kuin hyvältä tuntuu.

      Halaus <3

      Poista
  4. http://www.youtube.com/watch?v=4_H6CL6FfI4

    Lauluja särkyneille - levyltä löytyy myös tällainen laulu, nimenomaan lapsensa menettäneille kirjoitettu.
    Voimia koko perheelle! Ikävää, että jouduitte kokemaan näin suuren surun, mutta onneksi teillä on läheisiä, jotka eivät jätä teitä yksin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävinkin tuon kuuntelemassa päivällä ja oli kanssa hyvin herkkä ja omalla tavallaan kaunis. Onneksi on läheisiä jotka eivät jätä meitä tämän surun hetkellä yksin ja saamme tukea juuri niin paljon kuin haluamme ja tarvitsemme. Voimia tarvitaan kyllä, kiitos!

      Poista
  5. Moikka!

    Oli niin kiva nähdä tänään ja voitaisiin kyllä tässä kesän aikana käydä toistekin tai vaikka kolmannenkin kerran =) Pakko näihin lauluihin laittaa vielä Jenni Vartiaisen Missä muruseni on. Se on niin kaunis ja mulla menee aina kylmät väreet, kun sen kuulen.
    Terveisin Marjo, Mette ja Paavo

    VastaaPoista
  6. Tuo Jenni Vartiaisen missä muruseni on, saa minullakin kyyneleet tulemaan. Olin taas sen jo unohtanut kokonaan.

    Oli kyllä niin kiva nähdä teitä, että uusiksi otetaan kyllä ja monta kertaa. =)

    VastaaPoista