Nyt on äitienpäivä vietetty

Hyvin surullinen, mutta samalla onnellinen. 

Kyllähän se iso itku pääsi hautausmaalla. 

Äiti äitienpäivänä poikansa haudalla. 

Äiti jonka sydämen alla pikkusisarus liikkeillään muisti äitiä. 

Molemmat lapset niin äärettömän rakkaita. 

Ensimmäinen äitienpäivä

Tänä vuonna minulla on virallisesti ensimmäinen äitienpäivä. 

Ensimmäinen vuosi kun olen äiti äitienpäivänä. 

Vuosi sitten en osanut kuvitellakkaan millainen minun ensimmäinen äitienpäivä tulisi olemaan. 

Muistan kun pappani viime vuonna sanoi minulle: "Ensi vuonna sinäkin saat viettää äitienpäivää". 

Niin, ei meistä kukaan tuolloin arvannut millainen se minun kohdallani tulee olemaan. 

Vietän äitienpäivän enkelipojan äitinä. 

Voin nähdä lapseni kasvot vain kuvissa ja mielessäni.

Voin vain muistella tunnetta kun sain omaa lastani sylissäni pitää. 

Ensimmäisenä äitienpäivänä tulee myös esikoiseni syntymästä 11 kuukautta. 

Tasan 11 kuukautta sitten minusta tuli ensimmäistä kertaa äiti. 

Nyt ensimmäisenä äitienpäivänä askeleeni suuntaavat hautausmaalle rakkaan poikani haudalle, sydämmeni alla pikkusisarus ja sydämmessäni esikoiseni.

Taas mennään vanhoilla kuvilla, joka on vuosi sitten jo blogissa ollut esillä. Kuva on otettu minusta viime vuoden äitienpäivänä. Oliver masussani ja raskausviikkoja minulla oli tasan 29. Nyt masussa on pikkusisarus raskausviikoilla 35+4. Tarvitsee käskeä miehen ottamaan ainakin yksi kuva minusta tänä äitienpäivänä niin jää äitienpäivien raskausmasut muistoihin.

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille!

Äitiysloma

Tänään alkoi virallisesti äitiysloma. Eihän se minun arkeani niin hirveästi muuta kun olen jo ollut pitkään sairaslomalla. Ja vaikka sairasloma muuttuu äitiyslomaksi niin ei se mun olo oo muuttunut yhtään paremmaksi, joten yhtä rennolla linjalla on jatkettava vauvan syntymään saakka. 

Joten otetaan rennosti ja toivotaan että saataisiin pian pieni elävä nyytti syliin. <3

Kissat ainakin osaa ottaa meillä rennosti, kun mun stressi tilani ei aina ihan noin rento ole. Huolta ja murhetta vauvasta on jokaisena hetkenä, mutta nyt ei auta kuin vain odottaa ja toivoa parasta.

Hyvää vappua!

Viime vapunaattona, otin kuvan vauvapallostani. Rakas esikoiseni oli vatsassani (raskausviikkoja oli kasassa 27+2) ja vaikka kuva ei ollutkaan mikään paras pääsi se silti tänne blogiin(ja pääsi vielä uudestaankin ;)). Tänä vappuna vauvapallollani raskausviikkoja on kasassa tasan 34. ;)

Näen omista silmistäni sen iloisen odotuksen, vaikka en osaa yhtään olla kameran edessä normaalisti. Aina olen jotenkin hassusti ja on hassut ilmeet. Mutta silmistäni näkee sen onnellisuuden. Tällä hetkellä kun ottaa samanlaista kuvaa, on jotakin kadonnut. Vaikka näytän onnelliselta, silmistäni paistaa myös suru ja ikävä.

Vappuna 2013

Koen silti tällä hetkellä olevani onnellinen vaikka olenkin samaan aikaan surullinen. Se on hyvin ristiriitaista, mutta se vain tulee varmasti olemaan näin lopun elämääni. Vaikka olisi kuinka onnellinen, on silti ikävä omaa esikoista ikuisesti. 

En koskaan hyväksy sitä, että olen joutunut rakkaan esikoiseni menettämään, mutta olen huomannut, että asian kanssa oppii elämään. Välillä suru ja ikävä koskee enemmän ja toisaalta enemmän se on sellaista haikeaa ikävän kaipausta omaa esikoista kohtaan. Toki edelleen tekisin mitä vain jos saisin edes vielä kerran esikoiseni syliini. 

Tänä vappuna me suunnataan mieheni kanssa mun siskon perheen luo. Sisko on luvannut tehdä meille ruokaa. Uusia perunoita olisi luvassa enkä malttais millään odottaa iltaan saakka et saan niitä ja niiden kanssa toki jotain grilliherkkuja. :)

Joten oikein kivaa vappua teille kaikille!