Viime vapunaattona, otin kuvan vauvapallostani. Rakas esikoiseni oli vatsassani (raskausviikkoja oli kasassa 27+2) ja vaikka kuva ei ollutkaan mikään paras pääsi se silti tänne blogiin(ja pääsi vielä uudestaankin ;)). Tänä vappuna vauvapallollani raskausviikkoja on kasassa tasan 34. ;)
Näen omista silmistäni sen iloisen odotuksen, vaikka en osaa yhtään olla kameran edessä normaalisti. Aina olen jotenkin hassusti ja on hassut ilmeet. Mutta silmistäni näkee sen onnellisuuden. Tällä hetkellä kun ottaa samanlaista kuvaa, on jotakin kadonnut. Vaikka näytän onnelliselta, silmistäni paistaa myös suru ja ikävä.
 |
| Vappuna 2013 |
Koen silti tällä hetkellä olevani onnellinen vaikka olenkin samaan aikaan surullinen. Se on hyvin ristiriitaista, mutta se vain tulee varmasti olemaan näin lopun elämääni. Vaikka olisi kuinka onnellinen, on silti ikävä omaa esikoista ikuisesti.
En koskaan hyväksy sitä, että olen joutunut rakkaan esikoiseni menettämään, mutta olen huomannut, että asian kanssa oppii elämään. Välillä suru ja ikävä koskee enemmän ja toisaalta enemmän se on sellaista haikeaa ikävän kaipausta omaa esikoista kohtaan. Toki edelleen tekisin mitä vain jos saisin edes vielä kerran esikoiseni syliini.
Tänä vappuna me suunnataan mieheni kanssa mun siskon perheen luo. Sisko on luvannut tehdä meille ruokaa. Uusia perunoita olisi luvassa enkä malttais millään odottaa iltaan saakka et saan niitä ja niiden kanssa toki jotain grilliherkkuja. :)
Joten oikein kivaa vappua teille kaikille!
Voihan pallo! Kyllä se ikävä O:sta ja huoli pikkusisaruksesta näkyy, mutta niin kuuluukin, siellä on silti aina se ihan sama Laura. <3 Kivaa vappua, uudet perunat kuulostaa kyllä todella houkuttelevilta!
VastaaPoista<3
VastaaPoistaUudet perunat oli muuten tosi hyviä! :)