Mitä se äitiys sitten on? Luulin löytäväni vastauksen tähän kun olen synnyttänyt esikoiseni. Mutta kun kaikki muuttui, en löytänytkään vastausta tähän. Miltä tuntuu olla äiti? En oikein tiedä sitäkään. On kummallista, että olen äiti mutten voi lastani hoitaa. Eihän äitiyden kuulu olla sellaista, ettei ole lasta jota hoitaisi. Äidillä kuuluisi olla se pieni vauva jota hän saa hoivata. Mutta kun kaikki ei mene niin kuin haluaisi, jää jäljelle erilainen äitiys. Äitiys jota ei itsekään oikein osaa kuvailla sanoiksi tai kertoa millaista se on. Olin ajatellut valmiiksi millaiselta se äitiys voisi tuntua ja mitä kaikkea ihanaa saankaan tehdä vauvani kanssa. Mutta nyt opin, ettei elämää kannattaisi ajatella valmiiksi, vaan elää päivän kerrallaan tai oikeastaan tunnin kerrallaan. Turhaa ajatella ja kuvitella kuukausien päähän, kun ei voi tietää edes mitä huominen tuo tullessaan.
Olen viime päivinä tuntenut itseni huonoksi äidiksi. Äidiksi joka ei pystynyt suojelemaan omaa lastaan. Äidiksi jolle ei ehkä olekaan tarkoitettu elävää lasta. Äidiksi joka sai hetkeksi oman vauvansa. Äidiksi joka sai tuntea oman vauvan potkut vain sydämensä alla. Äidiksi joka ei koskaan kuule lapsensa ääntä. Äidiksi joka ei koskaan nää lapsensa ensihymyä. Äidiksi joka on epäonnistunut. Äidiksi joka sai liian vähän aikaa oman lapsensa kanssa. Äidiksi joka ei saanut kerätä muistoja esikoisen ja isän kanssa yhteisistä hetkistä. Äidiksi joka ikävöi ikuisesti esikoistaan. Äidiksi joka ei saa koskaan järjestää esikoisensa syntymäpäiviä. Äidiksi joka jää paitsi kaikesta esikoisensa kohdalla.
Äidiksi joka rakastaa ja ikävöi ikuisesti omaa kaunista enkelipoikaansa, esikoistaan. <3
<3 muuta en osaa sanoa, kun toivottaa voimaa tälle alkaneelle elämän mittaiselle taipaleelle. Jatka vain kirjoittamista, itsellä se oli ja on yhä hurjan tärkeä tapa käsitellä asioita. Jaksaa ei tarvitse kuin pieni hetki kerrallaan. Ja ei, emme me ole huonoja äitejä, vaikka tiedän että olen itse tainnut miettiä ihan samaa...
VastaaPoistaHalaus <3
Niin kyllähän sen itsekin tietää ettei me olla huonoja äitejä, tämä kohtalo vaan pistää miettimään kaikkea. Ei tälläistä haluaisi kenellekkään ja silti ihan liian moni joutuu tämän kokemaan. Kirjoittaminen auttaa tässä surussa ja pystyy itsekin välillä käydä lukemassa mitä itse oikein on ajatellut. Onneksi ei ole pakko jaksaa kuin hetken kerrallaan ja tehdä asioita sen mukaan mikä tuntuu hyvältä.
Poista<3 Halaus <3
Karnevaalikaudesta eksyin tänne.
VastaaPoistaOlen niin kovin pahoillani, otan osaa valtavaan suruunne. <3 Tämä elämä on niin julma välillä, niin julma, niin julma. Enkeleitä ja jaksamista teille. <3
Kiitos <3
PoistaOlemme saaneet kokea tämän elämän julmuuden kaikkein julmimmalla tavalla kuin vain voi kokea. Ei kukaan halua menettää omaa vauvaansa.