perjantai 21. kesäkuuta 2013

Juhannus

Nyt olisi sitten juhannus, se keskikesän juhla, jota aina niin innolla odotetaan. Odotinko minä tänä vuonna, no ehkä kesäkuun seitsemänteen päivään saakka, sillä juhannuksen jälkeen piti alkaa äitiysloma. Mutta kun kaikki meni sekaisin tuona kesäkuun seitsemäntenä, perjantai iltana, ja mikään ei ole sen jälkeen ollut ennallaan. Sen illan jälkeen en ole enää odottanut mitään. Tietenkin ihmettä joka toisi poikani takaisin elävänä. Mutta juhlapyhillä ja päivillä ei ole enää merkitystä, ainakaan hetkeen. Nyt osaan elää päivän kerrallaan ja totisesti en olisi tarvinnut näin surullista koulutusta siihen. Minun äitiysloma alkoi kesäkuun yhdestoista päivä, päivänä jolloin kaunis enkelipoikani syntyi. Mutta ei tämä äitiyslomalta oikeen tunnu. Minulta puuttuu rakas lapseni tai onhan hän minulla mutta hän on taivaassa.

Rakasta enkelipoikaani ikävöiden.

Kaikesta huolimatta mukavaa juhannusta kaikille, muistakaa pitää rakkaista hyvää huolta ja olla heidän lähellään ja nauttia rakkaiden läsnäolosta!

4 kommenttia:

  1. Hyvää juhannusta teille kaikesta huolimatta! Olette mielessämme, voimia! Riina & kump.

    VastaaPoista
  2. Kumpa kysymykseen miksi ? löytyisi/olisi sellainen vastaus/selitys jonka turvin olisi edes hivenen helpompaa jatkaa elämän matkaa ! Sanat tuntuvat tyhjiltä, syliin ottaisin ja tuudittaisin pois tuskasta jos se vain mitenkään olisi mahdollista. Pienen pieni suloinen enkelipoika piipahti maan päällä jättäen käden & jalanjälkensä. Vaikka "näkyviä" muistoja ei paljon vielä ehtinyt kertymään , niitä eikä rakkautta sinulta Laura rakas kukaan voi koskaan ottaa pois ! Toivon sydämestäni että löydät oman sinulle sopivan tiesi kulkea vaikka taakka jota kannat on raskain mahdollinen jonka saada voi , mikään eikä kukaan teidän pienessä perheessä ole enää ennallaan mutta fraasi elämä jatkuu pitää paikkaansa , sitten joskus askel kevenee .... Ajatuksin Pirjo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivon, että saisin kysymykseen miksi vastauksen. Jonkinlaisen vastauksen saan ehkä kun kuulemme tutkimusten tulokset, mutta osa jää silti selvittämättä. Mutta toivon, että meidän kohdalla saataisin jokin syy, vaikka ei se mitään välttämättä auta/helpota. Onneksi on muistoja ja rakkaus poikaa kohtaan, joiden avulla on helpompi selvitä.
      Lämmin kiitos Pirjo ajatuksista, ne lämmittää erittäin paljon. <3

      Poista