Höpinöitä...

Niin, mahtaakohan tää meidän vaavi olla tosissaan sitä mieltä, että se sukupuolineutralisuus on tän päivän juttu. Sillä nyt kolmannen ultran jälkeen (tai oikeastaan jos puhutaan totta niin viidennen ultran jälkeen, mutta niissä kahdessa ensimmäisessä ei ole mahdollista ollut nähdä sukupuolta) edelleenkään meidän vauva ei jalkoväliään näytä. Ultraajaakin  alkoi tänään naurattaa, että se ei tosiaan halua näyttää kumpi on. Ei sillä, että sillä sukupuolella olisi minulle väliä, yhtä rakas nyytti hän on jokatapauksessa. Mutta mä vaan oon niin malttamaton ja tahtoisin jo tietää sen. Joten pitäiskö mun nyt tästä päätellä, että hän haluaa kasvaa sukupuolineutraalisti. Tai sitten hän vaan on niin kuuliainen isäänsä kohtaan, että sen takia pitää jalat tiukasti kiinni. Sillä kun ennen rakenneultraa pohdimme yhdessä haluammeko sukupuolen tietää, mieheni oli aluksi sitä mieltä, että sen ehtii sitten näkemään kun syntyy. Joten vauva ja isimies on varmaan yhdessä päättäneet, että äidille ei sitä kerrota ennen kuin hän on syntynyt. ;) Tosin mä luulen ettei sukupuolineutraalisiti kasvattaminen multa onnistu vauvan syntymän jälkeen. Sillä tiedän, että jos hän olisi tyttö niin varmasti ostelisin kaiken maailman prinsessahörhelöt hänelle ja taas jos hän on poika, niin varmasti isinsä kanssa hänellä olisi kaiken maailman autolelut. ;)

Eli mä en oikeesti oo mikään sukupuolineutraalisuuden kannattaja, mutten vastusta jos jotkut haluavat niin lapsensa kasvattaa. Mutta kyllä sitä tosi herkästi työssäänkin puhuu tytöistä ja pojista ja jos on kahdelle pojalle/tytölle sanomassa jotakin samaan aikaan niin kahden nimen sijasta vaan sanoo automaattisesti tytöt/pojat. Enkä todellakaan osaisi kuvitella vaatekaupassa käydessäni, että ostaisin vain neutraaleja molemmille sopivia vaatteita koko lapsen tulevaisuuden. Koska jos vain sukupuoli on tiedossa niin kyllä sitä menee ostamaan vaatetta/lelua joko tytölle tai pojalle. Nyt toki on tarvinnut miettiä kun on vaatteita tai leluja ostellut, että ne sopisivat molemmille, koska siitä sukupuolesta ei ole tietoa. Tosin nyt päätin etten enää ainuttakaan vaatekappaletta osta ennen kuin joko vauvamme on suostunut näyttämään sulupuolen tai hän on syntynyt. Sillä meillä on ihan oikeesti jo ihan tarpeeksi vaatetta. Vauvan serkkupojalta kun tulee meilkein joka viikko pieneksi jääneitä vaatteita kassillinen meille. Tosin katsotaan pitääkö tää mun päätös kuinka kauan, kunnes taas esittelen teille, et katsokaas mitä mä ostin. ;) Yritän kyllä pitää päätökseni. Enää ei osteta kuin puuttuvat lastentarvikehankinnat mm. amme, pinnasängyn pehmuste, niin puuttuuko meiltä jotain muuta!?! Tarvisi joku päivä oikein katsoa ja miettiä, mitä vielä on hankkimatta, koska eihän tähän vauvan tuloon oo enää paljon aikaa. Iiiks!

Kuva kopioitu netistä.

Tänään kävin tilaamassa vaunuihin vielä jalkapeitteen joka niistä puuttui, talvea ajatellen. Ja ostin vauvalle pupusoittorasian, teddykompanietin. Mä niin tykkään noista teddykompanietin diinglisar sarjasta. Kun vauva vaan on syntynyt niin tahdon hänelle "unirätin", sillä jos hän on tyttö tahdon tuon vaaleanpunaisen kissan ja jos taas hän on poika niin vaaleansinisen hiiren. Eli se siitä sukupuolineutraalisuudesta. ;) Nyt voidaan alkaa soitella vauvalle pupusoittorasiaansa, jotta oppii tunnistamaan sen laulun. ;) Sekä ostin kehtoon nukkumistuen. Kehto on vielä maalaamatta, jospa ensi viikon jälkeen senkin saisin hoidettua kun alkavat kesälomat. Mullahan alkaa ensi viikon keskiviikkona kahden viikon kesäloma ja sitten on vuorossa kolmen viikon pakkoloma ja juhannuksen jälkeen alkaa äippäloma. 

P O. P

Nyt se alkoi meilläkin!

Nimittäin popitus!

Tänään Turussa järjestettiin Polarn O. Pyretin ystävämyynti ja munhan oli sinne mentävä. Siellä oli äitimalliston vaatteita sekä lapsille tietenkin. Mutta tuon äitimalliston takia lähinnä tahdoin eniten mennä. Löysin itselleni farkkuhameen ja masutuubin. Tottakai muutaman vaatteen myös nyytille. Varmasti olisi enemmänkin löytynyt, mutta kun sitä vaavin sukupuolta emme vielä tiedä niin ei oikeen uskalla ihan mitä vain ostella. Nyt ostin kaksi bodya ja kolmet housut.

Valkoisissa housuissa oli käännettävä lahje, joka jää "pussille" kun sen on kääntänyt tai sitten voi käyttää ihan vaan ilman kääntöä normaalisti. Tuo body kuin nuo housutkin oli niin ihanan pehmeää kangasta. Yhdet raitahousutkin kotiutin, aattelin et sinisiä voi käyttää kummalle vaan kun yhdistää jonkun kivan yläosan siihen.

Alla olevaan kuosiin ihastuin ja se oli pakko kotiuttaa bodyna ja housuina. Body oli vain sellainen vikakappale eli etuosassa yhdessä kohtaa on vähän väri päässyt leviämään. Mutta ei mun mielestä ollenkaan paha silti.

Minun farkkuhameesta saatte kuvia kun se on tuolta pesukoneesta tullut ja kuivunut. Koska siitä ei saanut hyvää kuvaa, niin aattelin et otetaan sitten kun se on mun päällä. Tosin en tiiä onko sittenkään yhtään sen parempi, mut kuitenkin. 

 

Mun täytyy saada...

Mulle on tullut ihan kamala himo mansikkajäätelöön. Se voi olla tuutti, puikko tai litran jäätelöä, kunhan on mansikkaa. Mä näin jopa viime yönä unta mansikkajätskistä. Olin käynyt ostamassa vääriä mansikkatuutteja ja maksanut niistä vaikka kuinka paljon ja viereisessä kaupassa oli paljon halvemmalla. ;)

 Mulle ei oo koko raskauden aikana tullut mitään muuta näin suurta himoa kuin tämä. No joo oon mä himoinnut pakaste mansikoita ja mustikoita, niitä kulhoon hetkeks lämpiämään mikroon ja puoliks jäisinä oon syönyt ilman sokeria. Eli paljon parempi vaihtoehto kuin tuo jäätelö jossa kuitenkin on vähän sokeriakin. Mutta kun nyt kuitenkin 1,5 viikon päästä alkaa kesäloma, niin pakkohan sitä on harjoitella lomaa varten jäätelön syöntiä. Ihan niinkuin en osais muka jäätelöä syödä. ;) Voisin vetää litra tolkulla. :D

Kuva valion sivuilta.

Meidän lähikaupassa myydään mansikka pingviini tuutteja vain yksittäiskappaleina ei sellaisessa kuuden laatikossa ja menin sitten ostamaan sen rainbow kuuden mansikkatuutin laatikon. Ja siitä kun himo ei mene kunnolla ohi koska siinä on puolet vaniljajäätelöä niin ei tule tarpeeksi mansikan makua mun mansikkajäätelöhimon mieleen. 


Oikein ihanaa mansikkajäätelöistä viikonloppua kaikille! :) 

Täytyihän munkin eilen...

Tottakai munkin tarvi eilen tehdä munkkeja ja viel ihan alusta loppuun saakka. Aamulla taikina kohoamaan ja sen jälkeen leivottiin ja öljy kuumenemaan ja eikun paistamaan. No, joo oon mä joskus ennenkin munkkeja paistanut itse, mutten vuosiin oo tehnyt sitä. Mut eihän se mitenkään vaikeeta ole. Ja hyviä niistä tuli. Tein litran taikinan ja niitä tuli siitä 49 kpl, joten suurin osa meni pakkaseen. Sieltä niitä on sitten kiva sulatella ja herkutella. 

Mulla oli tarkoituksena tehdä osaan sokerikuorrutus päällinen, mutta sitten laiskuus iski, joten vain sokeroin muutaman. Pakkaseen meneville en tehnyt mitään vaan kun ne sulattaa pakkasesta niin sen jälkeen sitten sokeroidaan. Osa syynä laiskuteen oli varmaankin se, että mun selkä oli aika loppu sen jälkeen kun olin seisoskellut ja paistellut munkit valmiiksi. Joten sen jälkeen olikin hyvä mennä päiväunille. :) 

Lopuksi vielä kuva vappupallomahasta ja sen kantajasta. ;) 

Kuvassa vauvamahan viikot on 27+2.