Uusi vuosi 2019

Uusi vuosi alkoi minulla flunssan kourissa ja ääneni oli miltei poissa. Mutta nyt alkaa taas tuntua, että flunssat, olisiko ne hetkeksi selätetty. Toivon ainakin niin. 

Tämä vuosi on tuonut muutoksia jo tullessaan ja varmasti tuo uusia muutoksia vuoden varrella lisää. Pienin aloitti myös kerhotaipaleen. Näin aluksi sai vain yhden kerhokerran viikossa, mutta parempi kai se kuin ei ollenkaan. Hän vain kovasti tykkää mennä sinne ja on todella reipas. Nyt näiden kahden kerhon jälkeen minusta on tuntunut kuin tyttö kasvaisi ihan sillmissä, sieltä tullessaan. Olen myös havahtunut siihen tosiasiaan, että hän täyttää toukokuussa jo kolme vuotta. Minun pieni vauvani, miten hän voi olla jo kohta kolme! Hänestä on kasvanut ihana iloinen, hyvin määrätietoinen tyttö, joka saa jutuillaan naurun muidenkin suulle. Tarpeen tullessa on kuitenkin arkakin, jotta kaikkeen asioihin ei suhtaudu pää edelle mentäen. Aina sanavalmis hän kyllä on ja jutut ei kyllä lopu koskaan kesken. Ja kun jotakin päättää sen myös pitää. 

Isosiskonsa kun on toista lajia, hän on arempi asioiden suhteen ja vaatii enemmän aikaa kaikelle uudelle. Pohtiva iloinen sekä myöskin ihana tarinankertoja kunhan saa rauhassa kertoa juttujaan ilman liikaa hössötystä. Kantaa huolta paljon monista asioista ja pohtii erilaisia asioita paljon. Tykkää olla äidille avuksi ja usein auttaakin pienempiä esim. vaatteiden pukemisessa. Hänellä on vahva äidinroolin sydän jo nyt. Herkkä ihana tyttäreni. Hän käy edelleen kolme kertaa viikossa kerhossa sekä kerran viikossa hänellä on uintiharjoitukset. Hän onkin ihan valtavasti oppinut uusia asioita uinnissa. Itse kun opetan toista ryhmää samaan aikaan kun hän on omassaan, niin ei enää pysy kärryillä mitä kaikkea siellä on oppinutkaan. Ja usein kun ollaan menty uimaan yhdessä perheen kanssa, minä olen mennyt vesijumppaan ja isi on sitten sillä välin nähnyt nämä kaikki uudet taidot. Kun minä olen tullut jumpasta onkin laskettu liukumäkeä ja menty saunaan sen jälkeen. Olin nyt maanantaina tyttöjen kanssa yksin uimassa ja hän sai näyttää kaiken oppimansa minulle ja olin kyllä niin iloinen ja ylpeä äiti. 

Eli niitä uusia asioita joita meidän arjessä on, niin on oikeastaan samojakin kuin jo viime syksyllä on tullut. Minä käyn siis ohjamaassa lapsia uinneissa kerran viikossa nyt keväällä. Syksyllä minulla oli vielä toinenkin ilta, mutta sen jouduin nyt omista syistä jättämään tauolle. Tosin tykkään kyllä hirmuisesti vetää noita lasten uinteja, että olen miettinyt pitäiskö ihan käydä uimaopen koulutus. Mutta sitten en taas tiedä tahdonko tehdä sitä kokonaan työkseni niin paljon vai olisko kerta viikossa sellainen hyvä määrä kuitenkin. Kauheen vaikeeta kun ei sitten tiiä mitä oikeesti tahtoo isona tehdä. :D  

Innolla tähän vuoteen, odottaen mitä kaikkea tämä vuosi 2019 tuokaan tullessaan!

Uusi vuosi, uudet jutut

Uusi vuosi on vaihtunut. Mutta enpä mä varmaan uusia juttuja voi luvata, samaa vanhaa taidan edelleen jauhaa. :D 

Kun vuosi vaihtui mulla oli vaikka kuinka monta postausideaa ja uusi innostus tätä blogia kohtaan. Silti toisena päivänä tätä uutta vuotta ihmettelin miksi mulla on olo etten jaksa yhtään mitään en kertakaikkiaan mitään. No siihen selvisi syy kuumemittarilla, kuumettahan se oli. Hassua mulla kun yleensä kuume ei nouse niin nyt nousi. Mutta mikä kivointa on ollut niin mitään nuhaa ei samaan aikaan ollut, joten paljon siedettävämpi. Nyt olo alkaa onneksi jo pikkuhiljaa normalisoitua. 

Olen tässä pitkällä ajalla postaushiljaisuus ajalla, miettinyt pääni puhki. Jatkanko vai en. Ikuisuus kysymys mun blogin kohdalla. En pysty päästämään irti tästä. Kohta tulee neljä vuotta kun aloitin täällä karusellikodissa bloggaamisen ja tästä piti tulla sellainen ihana odotus sekä vauva-arki blogi. Sellaista ei silloin tullut tai odotusajalta hetken, mutta sen jälkeen kaikki muuttui. Halusin jatkaa ja olla avoin kohtukuolemasta. Olen saanut palautetta monelta, siitä että olen jakanut kaikki tunteeni ja ajatukseni tänne sekä yhden todella tärkeän ystävän. Kiitos palautteista ja kiitos sinulle rakas ystävä ystävyydestäsi, oot tärkeä vaikka ei kauhean usein nähdäkään. <3 

Ajattelin, toisen raskauden aikana tästä tulevan vihdoin se ihana vauva-arkinen blogi, sitä se toisaalta ehkä vähän on ollut, mutta silti taas ei. Sitten olenkin tainnut kirjoitella vähän milloin sattuu ja mitä sattuu. En tiedä miksi on niin vaikeaa välillä kirjoittaa tavallista arki jutuista tänne, vaikka kuinka haluaisi. 

Nyt ajattelin kun vuosi vaihtuu ja silloinhan kuuluu aina niitä lupauksia tehdä, niin tehdään sitten.

Haluan tänä vuonna olla armollisempi itselleni. Haluan, että nautin kaikesta täydestä sydämestä ja teen asiat niinkuin itsestäni tuntuu parhaalta. Haluan olla sellaisten ihmisten kanssa tekemisissä, jotka hyväksyvät minut sellaisena kuin olen, eivätkä tuomitse tai muuten henkisesti satuta koko ajan. Toivon, että pala kerrallaan minusta kasvaisi parempi henkisesti voiva ihminen. 

p.s. Jatketaan täällä ihan samalla sekametelisopalla niin kuin ennenkin, seuraa jos tykkäät jutuista ja kommenttejakin saa mielellään jättää tai sähköpostia laittaa. 

Ja tosi hyvää, ihanaa, onnellista ja rakkauden täyteistä Suomen juhlavuotta kaikille! 

Uusi vuosi

Uusi vuosi vaihtui rauhallisissa merkeissä kotona, neiti nukkui rauhallisesti omassa sängyssään kun muut katseli ulkona raketteja. On se vaan helppoa kun on kamerallinen itkuhälytin, voi itse katsoa rauhassa raketteja näkemällä samalla koko ajan mitä neiti omassa sängyssään tekee. :) Uusi vuosi vaihtui kauniissa kuun loisteessa, joskin kyllä vähän oli sumua, mutta ei liikaa ettei olisi raketteja nähnyt. Me ei olla miehen kanssa ostettu kuuteen vuoteen rakerreja, niin emme ostaneet nytkään. Ja silti näimme monen monta rakettia. Kuuta ympäröi muuten hieno tuollainen valokehän näköinen rengas. Bongasiko joku muu sen uutena vuotena?!?

Uusi vuosi ja uudet jutut. No ei vaan eipä täällä niinkään uudet jutut ala pyötimään samoilla mennään kuin ennenkin. Tosin postausideoita otetaan vastaan, mitä te haluaisitte nähdä tai kuulla meistä. En kyllä ihan kaikkea lupaa kertoa ja näyttää, mutta kuitenkin ideoita saa antaa. Tuntuu välillä, että kerrottavaa olisi, mutta en vaan saa aikaiseksi tehdä niistä postauksia.

Uutta vuotta ollaan elelty nelisen päivää ja ilmat ulkona on ainakin olleet todella vaihtelevat. Ensin oli valkoista, sitten olikin loskaa ja sitten satoi vettä, eilen taas räntää ja myrskysi ja tänään tulee lunta, huomiseksi kai oli luvattu pakkasta. Ei ainakaan tylsäksi käy kun ilmat vaihtelee päivittäin. Äitinikin osti mulle liukuesteet vai mitkä niiden nimi on kenkiin, jotta en murtais toista kättä tai jalkaa. ;) Niitä testattiinkin eilen siskon kanssa räntätuiskussa, hyvin piti jäällä ja oikeesti sai kävellä rauhassa pelkäämättä koko ajan löytävänsä luunsa yhdestä kasasta maasta. ;) Ai miten niin mä pelkään, että voisin kaatua enhän mä juurikaan koskaan oo kaatunut, kerran vaan ja sittenkin kunnolla. :D 

Tänään aloitettiin joulukoristeiden siivous, kuusta en raaskisi viedä pois kun se on niin nätti eikä varisekaan vielä, mutta silti se kyllä saa luvan lähteä. Eihän me ees enää muisteta laittaa siihen valojakaan palamaan. Ensi vuonna haluan kyllä tuoda kuusen hyvissä ajoin ennen aattoa, koska en mä siitä enää joulun jälkeen oikein perusta. On paljon kivempaa jos voi luoda sen jouluntunnelman aikasemmin, kuin että se jouluntunnelma on täällä joulunpyhien jälkeenkin kun ei oikeestaan enää jaksais siltä kerralta joulua ollenkaan. Ja onhan se loppiainenkin jo tiistaina. Oliskohan huomenna niin ahkera, että siivois oikeen kunnolla, kaikki joulu pois ja kevät tilalle. :)