Uusi vuosi alkoi minulla flunssan kourissa ja ääneni oli miltei poissa. Mutta nyt alkaa taas tuntua, että flunssat, olisiko ne hetkeksi selätetty. Toivon ainakin niin.
Tämä vuosi on tuonut muutoksia jo tullessaan ja varmasti tuo uusia muutoksia vuoden varrella lisää. Pienin aloitti myös kerhotaipaleen. Näin aluksi sai vain yhden kerhokerran viikossa, mutta parempi kai se kuin ei ollenkaan. Hän vain kovasti tykkää mennä sinne ja on todella reipas. Nyt näiden kahden kerhon jälkeen minusta on tuntunut kuin tyttö kasvaisi ihan sillmissä, sieltä tullessaan. Olen myös havahtunut siihen tosiasiaan, että hän täyttää toukokuussa jo kolme vuotta. Minun pieni vauvani, miten hän voi olla jo kohta kolme! Hänestä on kasvanut ihana iloinen, hyvin määrätietoinen tyttö, joka saa jutuillaan naurun muidenkin suulle. Tarpeen tullessa on kuitenkin arkakin, jotta kaikkeen asioihin ei suhtaudu pää edelle mentäen. Aina sanavalmis hän kyllä on ja jutut ei kyllä lopu koskaan kesken. Ja kun jotakin päättää sen myös pitää.
Isosiskonsa kun on toista lajia, hän on arempi asioiden suhteen ja vaatii enemmän aikaa kaikelle uudelle. Pohtiva iloinen sekä myöskin ihana tarinankertoja kunhan saa rauhassa kertoa juttujaan ilman liikaa hössötystä. Kantaa huolta paljon monista asioista ja pohtii erilaisia asioita paljon. Tykkää olla äidille avuksi ja usein auttaakin pienempiä esim. vaatteiden pukemisessa. Hänellä on vahva äidinroolin sydän jo nyt. Herkkä ihana tyttäreni. Hän käy edelleen kolme kertaa viikossa kerhossa sekä kerran viikossa hänellä on uintiharjoitukset. Hän onkin ihan valtavasti oppinut uusia asioita uinnissa. Itse kun opetan toista ryhmää samaan aikaan kun hän on omassaan, niin ei enää pysy kärryillä mitä kaikkea siellä on oppinutkaan. Ja usein kun ollaan menty uimaan yhdessä perheen kanssa, minä olen mennyt vesijumppaan ja isi on sitten sillä välin nähnyt nämä kaikki uudet taidot. Kun minä olen tullut jumpasta onkin laskettu liukumäkeä ja menty saunaan sen jälkeen. Olin nyt maanantaina tyttöjen kanssa yksin uimassa ja hän sai näyttää kaiken oppimansa minulle ja olin kyllä niin iloinen ja ylpeä äiti.
Eli niitä uusia asioita joita meidän arjessä on, niin on oikeastaan samojakin kuin jo viime syksyllä on tullut. Minä käyn siis ohjamaassa lapsia uinneissa kerran viikossa nyt keväällä. Syksyllä minulla oli vielä toinenkin ilta, mutta sen jouduin nyt omista syistä jättämään tauolle. Tosin tykkään kyllä hirmuisesti vetää noita lasten uinteja, että olen miettinyt pitäiskö ihan käydä uimaopen koulutus. Mutta sitten en taas tiedä tahdonko tehdä sitä kokonaan työkseni niin paljon vai olisko kerta viikossa sellainen hyvä määrä kuitenkin. Kauheen vaikeeta kun ei sitten tiiä mitä oikeesti tahtoo isona tehdä. :D
Innolla tähän vuoteen, odottaen mitä kaikkea tämä vuosi 2019 tuokaan tullessaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti