Tänään tulee kuluneeksi Oliverin syntymästä kolme kuukautta.
Minulla on enää kuukausi äitiyslomaa ja sitten alkaisi työt. Olen käynytkin jo "tutustumassa" päiväkotiin ja ensi viikolla olisi taas tarkoitus mennä käymään. Jos lapsetkin käy tutustumassa hoitopaikkaan niin kyllähän minunkin täytyy käydä työpaikkaan. Tosiasissaha siis päiväkoti on minulle tuttu ja aikuiset siellä ovat tuttuja, mutta lähinnä käyn totuttelemassa itseäni olemaan ison lapsijoukon keskellä oman menetykseni jälkeen.
Äidillä on kova ikävä esikoistaan. Suru on muuttunut pikku hiljaa helpommaksi ja hyviä päiviä on enemmän. Mutta kun se suru ja ikävä iskee kunnolla, se kuoppa tuntuu syvemmältä kuin aikaisemmin, toki sieltä pääsee helpommin ylös kuin ennen. Mutta eihän se ikävä koskaan lähdekään kokonaan pois, päivä päivältä muuttaa muotoaan.
Jotenkin ihana postaus. Surullinen, haikea, mutta myös toiveikas tulevaisuuden suhteen. Kuvassa on myös jotain todella pysäyttävää. Pienen O:n hauta, johon on vähän kasvanut vihreää. Se, kertoo, että aika kuluu, mutta risti ja lyhty pitävät muistoista kiinni. <3
VastaaPoistaKiitos. Yksi päivä juuri pysähdyin kännykästä katsomaan Oliverin haudasta otettuja kuvia ja niistä näkee sen ajan menevän eteenpäin, pikkuhiljaa aina muutoksia siellä tapahtuu. Ensin oli kukkia, sitten hiekkainen kumpu, tasoitettu multainen ruohonsiementen peittevä maa ja nyt uusi ruoho sekoittuu syksyn lehtiin. Jotenkin myös uskomatonta tuo, että tuo ruoho on näin syksyllä noinkin hyvin alkanut kasvaa tuohon takaisin. Tosin taitaa sekin ruohon kasvu mennä taas piloille kun kivi tulee paikalleen ja uudestaan myllätään paikkaa. Mutta lyhty pitää muistoista kiinni, kun kivikin tulee ristin tilalle jossain vaiheessa, jolloin risti saa mennä toimittamaan uudelle paikalle surullista virkaansa.
PoistaMe odotetaan jo kovasti sitä, että saadaan sut työkamuksi:) <3 T: KLS
VastaaPoistaMä odotan kanssa töihin paluuta, mutta toisaalta se nostattaa surun enemmän pintaan. Mutta onneksi te ihanat työkamut ootte niin ihania niin töihin paluu ei ole liian ahdistava. <3 Maanantain jälkeen jäi jotnekin niin ihana olo ja ajattelin jo jopa, että voisin tulla vaikka heti töihin. Mutta älkää innostuko en mä kuitenkaan viel tuu, 4,5 viikkoa ja sitten mä oon siellä! :D
PoistaEhkä me jaksetaan odottaa se kuukausi vielä :) Ja sä rauhassa lomailet! Töihin palaamisessa on varmasti ne monet puolensa, ei se ihan ruusuilla tanssimista ole. Päivä kerrallaan kuulostellaan oloa... Saa tuntua pahalta, saa tuntua hyvältä <3
VastaaPoistaTöihin palaamisessa on juurikin ne kaksi puolta toisaalta odotan sitä jo innolla, mutta toisaalta se voi olla taas tosi raskasta! Onneksi siellä on teitä ihania työkamuja niin on helpompi tulla sinne. <3 Ja päivä kerrallaan edetään ja katsotaan miten onnistuu.
Poista<3 Oliver <3
VastaaPoista-sisko-