Syksy

Syksy on todellakin tullut, sen huomaa kylmenevästä ilmasta ja yöpakkasista. Sekä kaikista niistä upeista väreistä mitä tuolla ulkona on. Olen jo kauan tykännyt syksystä. Ihanaa kun voi laittaa lämpimät vaatteet päälle ja villasukat jalkaan, tulematta itselle liian kuuma. Ulkona on ihanan raikas ilma hengittää. 

Tämä syksy on erilainen, tämän syksyn piti olla erilainen. Tämän syksyn piti olla pitkiin aikoihin paras syksy, mutta tästä syksystä on tullut synkin syksy pitkään aikaan. Oma jaksamiseni vaihtelee hirveästi päivien mukaan. Välillä jaksaa vaikka mitä ja taas välillä olo on sellainen, ettei mikään huvita ja mitään ei jaksaisi. 

Omaan jaksamiseen auttaa uusi ystäväni, joka on minulle erittäin rakas ja tärkeä. Ilman tätä uutta ystävyyttä ei tätä synkkää ja surullista elämänvaihetta jaksaisi näin hyvin. On joku jonka kanssa puhua lapsensa menetyksestä, niin että se toinen tosiaan tietää mitä se on. Ja samalla voidaan sanoa ääneen ne kaikki hassuimmatkin ajatukset, jotka ovat tulleet tämän kohtukuoleman myötä. Onneksemme me olemme hyvin samanlaiset, ihan niin kuin oltaisiin aina tunnettu. Viime tiistaina nähtiin ja mentiin yhdessä puolukkaan. Vaikka puolukkasato jäi melko köyhäksi, niin omaan jaksamiseen sai taas paljon lisää. Sain ystävältäni tuliaisen. Terraviivan kauniin sisustuslaatan. Teksti on niin sopiva meidän lapsillemme. Ajattelin, että voisin viedä sen haudalle, mutta en raaski viedä nyt, koska talvi on tulossa ja tulee kylmät ilmat ja lunta, ettei se sitten vain mene halki tai mitään muuta kummallista tapahdu. Mutta keväällä voisi asiaa miettiä uudestaan ja viedä sen sinne. Mutta nyt se saa olla Oliverin kuvan vieressä olohuoneen pöydällä. (Otin kuvan siis laatasta eripaikassa kuin missä sitä pidän.) Tosin sopisi se tuohon tauluhyllyllekkin, jossa Oliverin pupusoittorasia ja pipo ovat.