Tänään rakkaan Oliverin syntymästä on kaksi kuukautta. Ajan käsitys on hirveän sumea tältä ajalta. Toisaalta aikaa on kulunut vasta kaksi kuukautta ja toisaalta aikaa on kulunut jo kaksi kuukautta. Vasta kaksi kuukautta ollut suruaikaa, mutta taas siitä on jo kaksi kuukautta kun sain rakasta poikaani sylissä pitää. Voi miten vieläkin voin tuntea sen tunteen kun ihana lämmin nyytti annettiin syliini, se kaunis maailman rakkain esikoiseni. Voi kunpa hänet saisin syliini vielä, edes kerran.
Toimme Kreetalta Oliverille tuliaisiksi valkoisen kiven. Kirjoitin siihen maalitussilla Oliverille, äiti ja isi, 08/13.
Kivi laitettiin nallen syliin sydämen päälle, jospa se siinä säilyisi.
<3 Oliver <3 ...kummalista miten tämä kaksi kuukautta on toisaaltaan kulunut hitaasti mutta myös samalla nopeasti. Ikävä ei ole kadonnut mihinkään.
VastaaPoista-sisko-
<3
PoistaTämä ajan kuluminen on kyllä jotenkin muuttunut kohtukuoleman jälkeen, aika tuntuu niin matelevalta vaikka tietää että eteenpäinhän sitä mennään koko ajan. Tuo haudalla oleva nalle on muuten ihana, mistä olette sen löytäneet?
VastaaPoistaSe on jotenkin niin kummallista miten se ajan kulu onkin ihan täysin muuttunut, saa nähdä palaako se koskaan ennalleen.
PoistaMä löysin tuon nallen kesäkuussa Anttilasta, oli kyllä silloin jo poistomyynnissä, ainakin täällä Salossa. Se on sellainen kova nalle, niin ei ime vettäkään sateella. Oli kyllä ihana löytö ja niitä oli kahden värisiä näitä tumman ruskeita ja sitten oli vaalean ruskeita.