Edellisviikolta...

Anteeksi hiljaiseloni. Olen ollut viime aikoina vähän väsynyt. Tai jaksan hyvin päivän ja kun ilta koittaa ja on koko päivän touhuillut niin väsymys iskee. Enkä ole saanut aikaiseksi tulla päivittelemään tänne. Nyt ajattelin, että on aika vaikka kuinka paljon väsyttäisi. 

Edellisviikolla olin siskoni kanssa hulluilla päivillä. Voi kamala sitä tungosta sanon minä. Mua ei ihan heti saa uudestaan sinne. Tai sitten menen yksin, sanoin siskollekkin, että ehkä siellä on helpompi mennä yksin kun porukassa kun koko ajan kadottaa seuransa siinä väen tungoksessa. Ja voipi olla et tää raskauskin vaikuttaa siihen, että menee ihan hermo ja tulee ahdistus kun ei enää nääkään missä se sisko menee. Ja kun yrittää jonnekkin päin mennä niin aina joku tukkii reitin.Olin ainakin kaksi päivää tämän reissun jälkeen ihan puhki. No eihän me oltu koko päivää toki hulluilla päivillä. Käytiin me ekaks vähän mun lääkärireissulla, mulla oli ultra ja joo, meidän pikkukaveri ei taaskaan tahtonut näyttää kumpi on. Se ehkä haluaa pitää mua jännityksessä loppuun saakka. Tai sitten se tietää et jos hän näyttää kumpi hän on niin tällä äidillä karkaa shoppailumopo käsistä. Et ehkä hän vaan tahtoo säästää äitinsä rahoja. 

Hulluilla päivillä vauvanvaatetarjontakin oli melkeistään kaikki tytölle tai pojalle. Joten aika pieneksi jäi minun saaliit. Ostin yhden benettonin bodyn, matkalautasen, jossa haarukka ja lusikka, harsoja, hyttysverkon matkarattaisiin ja purulelun. 

Lauantaina käytiin miehen kanssa prismassa ja mä ostin alesta kauan himoitsemani toppapuvun vauvalle. Se oli 70% alenuksessa ja hintaa jäi alle 12 euroa. Olisin tahtonut ostaa ihanan toppahaalarin, joka olisi ollut remun, mutta kun värit oli pinkki tai sininen ja toisaaltaan ensi talveksi meillä on jo kotona kaksi toppahaalaria ja sitten yksi on tulossa äitiyspaketin mukana ja nyt sitten tämä haalari ja takki. 

Lauantaina meillä kävi kylässä myös minun rakas ystäväni, poikansa kanssa ja minun kummitätini. Kummitäti oli kutonut ihanat pikkuiset lapaset, jotka meidän vauva sai. Sopii hyvin tuon uuden toppapuvun kanssa jos menee vaikka auton kanssa kauppaan, eikä tarvitse paksumpia hanskoja. 

Ostin myös ystävältäni hänen lapsensa vanhan pinnasängyn, joten pinnasänky asiat on tässä talossa päätetty. Ystävälläni oli juuri sama sänky kuin se jonka halusin ikeasta vain vanhempaa mallia ja eri värinen. Mutta pohdintojeni jälkeen päädyin siihen enkä uuteen. Ja nyt täytyy myöntää, että olen enemmän kuin tyytyväinen, että päätin tämän meille ottaa. Se täytyi tietenkin koota heti tuonne vauvan huoneeseen. :)  Niin ja siis otetaan varmaan toiseksi pinnasängyksi se mieheni vanha. Vaikka tänään just mietin et haloo kuinka monella on oikeesti kaks sänkyy. No, joo mut kun mä haluun. ;) On siinä järkeä tai ei. On tuo pinnasänky vaan niin kaunis. Paljon parempi kuin se valkoinen, tuo tulee niin kauniisti esille tuosta valkoisesta seinästä.

Niin ja älkää pelästykö ei mulla ole vielä vauvaa odottamassa lakanat valmiina siinä. Laitan vauvan lakanat vasta kotiuduttuani sairaalasta, jotta niihin ei kerry huonepölyä. Siinä on nyt päiväpeitto patjan suojana. 

Ja tässä vielä kuva mahastani kun viikkoja tuli täynnä tasan 25. 

Niin ja miksen mä älynnyt tuota mekkoa laittaa lauantaina päälle kun ystäväni otti musta masukuvia. Mulla oli vaan tylsä musta toppi ja rumat äitiyshousut. No ei aina voi kaikkee muistaa mitä kaapista löytyy. ;) Mieheni sitten joutui ottamaan mahakuvia seuraavana päivänä ennen kuin taas olin lähdössä. Olin vielä koko viikon päätteeksi viettämässä ihanaa, rentouttavaa ja hauskaa iltaa Partyliten kevätkiertueella.