Tänään vietetään kuolleiden lasten muistopäivää. Emme me kyllä unohda lastamme muinakaan päivinä. Hän on joka päivä läsnä ajatuksissamme, sydämessämme.
Tänään aiotaan pikkusiskon kanssa mennä viemään haudalle kynttilä rakkaalle isoveljelle.
Sekä kotona sytytämme kynttilän esikoisen kuvan viereen. Niin kuin monena muunakin päivänä teemme. Ja vaikka se kynttilä ei aina palaisikaan silti hän on mielessämme. Ei kulu päivääkään etten muistelisi esikoistani, rakasta poikaani.
Tuo laatta on kyllä niin liikuttava. <3 Voi pieni Oliver. <3
VastaaPoistaMäkin tykkään tuosta laatasta tosi paljon, tuohon yhteen lauseeseen mahtuu niin paljon. <3
PoistaLöysin blogiisi Ulpukan blogin kautta. Meidän Esikoispoika syntyi kuolleena tämän vuoden heinäkuussa. Voimia teille tähän päivään. ♥ Ihanaa, että tällainen päivä kuitenkin on. Vaikka ei heitä unohdeta muinakaan päivinä. Jään seuraamaan teidän tarinaa.
VastaaPoista//minea
Ihana kuulla että olet löytänyt blogini ja jäät seuraamaan meidän tarinaa. Tosin en olisi halunnut, että löydät kohtukuoleman kautta blogini. Suuri osanottoni esikoispoikasi menetyksestä <3 Paljon voimia ja haluaksia sinulle Minea! On ihanaa, että tälläinen päivä on, mielestäni se saisi olla vielä vähän enemmän tunnettu, koska monetkaan ei vielä tiedä tämän päivän olemassaolosta. Jotta kaikki ymmärtäisivät ettei sitä omaa lastaan unohda koskaan vaikka hän taivaan kotiin on mennyt ennen meitä.
PoistaKynttilät sytytettiin täälläkin. Ikinä ei unohdeta, vaikka suurin kipu väistyisikin <3
VastaaPoistaEi sitä omaa rakasta lasta unohda vaikka suurin kipu väistyisikin pois <3
Poista