Lupa väsyä

Olen ollut hetken aikaa vähän väsynyt. Olen miettinyt onko minulla lupaa väsyä?!? 

Olen saanut kolme täydellistä lasta. 

Olen saanut kaksi niistä pitää täällä maan päällä. 

Yksi opetti minulle sen mitä on rakastaa jotakin eniten maailmassa ja samalla kuinka kamalaa on menettää se tärkein. 

Olen saanut kaksi kilttiä tyttöä. 

Onko näiden syiden jälkeen lupa väsyä?!? 

Jos saan itse vastata kysymykseen vastaan, että on. 

Minulle on ollut äärettömän vaikeaa tunnustaa se tosiasia, että minua väsyttää. Vauva antaa kyllä nukkua ja nukunkin aina yhden kolmen tunnin pätkän sikeästi ja saisin kauemminkin, mutta itse herään usein nälkään, vessahätään tai siihen että olen tottunut heräämään tiettyyn aikaan yöllä, mutta saan jatkaa usein untani heti herättyäni. Molemmat tytöt nukkuu yleensä puoli yhdeksään tai kymmeneen aamulla, joten jos ei ole menoa voin itsekin nukkua pitkään. Toki imetän vauvaa yöllä, mutta hän onneksi yleensä öisin syö nopeasti ja jatkaa uniaan. Toki on niitäkin öitä kun välillä sitten valvotaan kun uni ei tulekaan heti uudelleen. 

Mutta se miksi minua väsyttää on tuo taaperon ihana uhmaikä. Tiedän ettei hän sitä tahallaan tee ja rakastan häntä joka päivä enemmän ja enemmän, mutta kun aloitat joka päivän sillä, että meilkein jokaisesta asiasta väännetään ja uhma on kova, eikä äitiä nyt tykätä totella. Niin siinä alkaa omaa päätä kiristämään ja lapselle kuitenkin pitäisi olla se aikuinen edelleen ja jaksaa venyttää omaa pinnaa. Koska tiedän ettei hän sitä tahallaan tee. Kamala itku tulee äidin perään jos äiti poistuu jonnekkin. Silloin tätä äitiä taas itkettää, että miksi minä olen väsynyt siihen uhmaan kun taapero selvästi tarvitsee minua. Tiedän myös, että mustasukkaisuus on yksi minkä takia uhma tuntuu todella vahvalta. On vaikeaa kasvaa isosiskoksi kun sitä syliä hänkin vielä kaipaa usein. Ja kun se sylipula iskee yleensä samaan aikaan kuin vauvan nälkä, niin siitähän iskee itku ja harmitus. Toivon että tämä vaikein uhma lähtee seuraavaan paikkaan pian ja taas voin vaan ihmetellä miten olen voinut näin ajatella. ;)

Perjantai illalla pääsin yksin vauvan kanssa meikkikutsuille ja sen jälkeen saunaan rentoutumaan. Ja voi, että taas tuntuu siltä ettei se niin haittaa jos se taapero vähän uhmailee.