Miten onnellinen saan ollakkaan...

Tuossa viikko sitten täytin pyöreitä vuosia ja olin jo aikaisemmin päättänyt etten pidä mitään juhlia... 

Mutta äitini ei tätä sulattanut vaan päätti järjestää minulle juhlat kaikesta huolimatta. Niinpä minun kolmea kymmentä vuottani juhlittiin kauniina kesäisenä päivänä. Täytyy sanoa, että olin niin otettu siitä kuinka minua muistettiin ja vielä hienoilla lahjoilla. Vaikka lahjat eivät olekaan enää tässä iässä tärkeintä vaan se että ihmiset tulevat ja onnittelevat. 

Minulle vain sattui juuri siihen päivään kamala hammassärky joka vähän vaimensi minun juhlintaani. Hammassärkyni itseasiassa voimistui vaan koko ajan enemmän ja meninkin sitten pari päivää ennen virallista päivää hammaslääkäriin, josta sainkin lahjaksi turvonneen naaman ja mustelman. Kaverit kyselivätkin multa, että miltä nyt tuntuu niin vastasin, että ei tässä mitään naama turvoksissa ja mustelmilla. :D Ja sain vielä jatkaa tätä sarjaa loppuviikosta ampiasen pistolla josta tuli pariksi päiväksi todella kamala olo. Joten ei ole vanhaksi tulemista. :D 

Taas kerran saan todeta, että vanhempani ovat valinneet minulle ihanat kummit. Toisen kummitädin kanssa vietin juuri puoli viikkoa mökillä. Ja toisen luokse kun menee kylään pääsee aina kuin lomalle, sillä siellä palvelu pelaa. :) Kaiken tämän lisäksi toinen kummeista antoi minulle lahjaksi jotakin todella arvokasta, nimittäin pikku myy taulun jota ei enää valmisteta. Toinen kummeista oli tyttärensä kanssa etsinyt kissojen ja koirien kanssa pikku myy kannua jota toivon lahjaksi. Vieläkin ajatellessani sitä mitä he ovat valmiita tekemään vuokseni, liikutun kyyneliin. Kummisedän kanssa ei kovin usein nähdä, mutta silti tiedän että hän minut muistaa ja oli aivan erityisen tärkeää, että hän saapui myös juhliini. <3 On ihanaa nähdä, että ympärilläni on paljon ihmisiä jotka välittävät.