Ensimmäinen äitienpäivä jolloin olen kahden lapsen äiti. Äiti kuolleelle, äiti elävälle. Erilainen äitienpäivä kuin viime vuonna. Tänään sain hyvin hyvin ihanan halin rakkaalta lapseltani heti aamusta. Toisen rakkaan lapseni haudalla istutin tänään orvokit. Kyyneleiltä ei vältytty, olin ajatellut etukäteen, että tänä vuonna se ei olisikaan niin raskasta. Mutta kun äitienpäivän aamu koitti kyyneleitä piti niellä ja lopulta ne tulvivat pitkin poskia. En tiedä osaanko koskaan nauttia äitienpäivästä täysin sydämin, vai puristaako sitä yhtä sydämen kolkkaa aina yhtä kovasti tälläisenä juhlapäivänä. Välillä jopa tuntuu, että äitienpäivää ehkä vähän liikaakin mainostellaan ja odotellaan aina joka kevät. Joka tuutista ja kanavasta tulee jotakin äitienpäivään liittyvää. Vaikka äitiys itsessään ei ole mikään itsestään selvä juttu. Toki meillä kaikilla on äiti, jotka täällä olemme, mutta kaikista ei tule äitejä vaikka kuinka toivoisimme. Äitiys on lahja.
Mukavaa toukokuun toista sunnuntaita ihan jokaiselle, muistakaa olette kaikki arvokkaita. <3
Voin vaan kuvitella, että äitienpäivä tulee olemaan aina yksi niistä raskaimmista. Ja olen kyllä päivittäin kiitollinen sun puolestakin, että tämä päivä saa olla sinulle myös yksi rakkaimmista. Ihanat ja niin rakkaat lapset. <3
VastaaPoistaMinäkin olen niin kiitollinen siitä, että minulla on nämä molemmat lapset. <3 Toki vielä kiitollisempi olisin jos Oliverkin olisi vielä täällä. Ihania ja rakkaita lapsia kaikki <3 Mä luin sun lauantaisen postauksen äitienpäivä aamuna ja itkin, olisi ehkä pitänyt olla lukematta juuri silloin kun on jo muutenkin itkuvaihde päällä. ;)
PoistaKaikenlainen äitiys on niin älyttömän suuri lahja <3
VastaaPoistaTuo on niin totta Turnip <3 Olen kiitollinen molemmista lapsistani <3 ja lapset tosiaan on lahjoja ei itsestäänselvyys.
Poista