Yksi päivä pohdin puistoon lähtemistä, jotta neiti pääsisi keinumaan. Kunnes muistin omallakin pihalla sijaitsevan keinutelineen ja autotallissa olevan vauvakeinun. Niin sitä unohtaa kun ei olla meidän pihalla taidettu kahteen kesään leikkiä lasten kanssa. Neidin vaari tuli käymään ja saatiin asennettua keinu paikalleen. Voi miten neiti nauraakaan ääneen keinuun päästessään.
Miten pieni ihminen voikin nauttia näin paljon keinumisesta. Enää ei tule joka kerta tuulen osuessa sukellusrefleksiäkään niin voidaan nauttia rauhassa keinun vauhdista.
On mukavaa kun pikkuneiti kasvaa ja ulkona voidaan touhuta muutakin kuin vaunulenkkejä. Vielä kun vähän kevät aurinko lämmittää enemmän, voidaankin mennä hiekkalaatikolle tekemään hiekkakakkuja. Näin kevään tullen olemme olleet muutamilla pyörälenkeillä, messuilta hankitulla pyöränperäkärryllä, josta on luvassa jonkun näköistä postausta jossain vaiheessa kun vaan ehditään ottaa kamera matkaan mukaan, niin saadaan kuvakin kun kärry on pyörässä kiinni.
Keinut tuntuu nyt olevan pop! Ihana seurata pienen lapsen riemua. :)
VastaaPoistaKyllä tuntuu olevan. Huomasin, että tekin ootte löytäneet keinun ilot. :)
Poista