Meillä on viime päiviin kuulunut monen monen kakun tekoa. Emme siis lopettaneet synttäreihin kakun tekoa vaan ollaan jatkettu samalla linjalla, joskin hieman erilaisempien kakkujen muodossa. Neidistä on kuoriutunut kova hiekkakakkujen tekijä. Tai se taitaa oikeastaan mennä niin, että äiti ja isi tekee kakut ja Olivia rikkoo. Mutta tykkää kyllä kovasti hiekkaa lapion kanssa ämpäriin laittaa ja onnistuukin siinä jo hienosti.
Yksi päivä sitten sanoin miehelleni, että lapsilla on varmaan joku sisäinen juttu siinä, että ne osaavat tehdä hiekkakakkuja, kun neiti sisälläkin otti ämpärinsä laittoi väärinpäin lattialle ja alkoi lapiolla taputtamaan ämpäriä. Mutta leikki on lasten työtä, joten oikein ihanaa kun neiti viihtyy hiekkalaatikolla ja unikin maistuu hyvin pienen iltaulkoilun jälkeen.
Meillä kun on arkisin ollut tapana käydä vaunulenkillä aamupäivisin ja iltapäivällä nukutaan päiväunia. Niin nyt ollaan joko välipalan jälkeen tai iltaruuan jälkeen menty hiekkalaatikolle leikkimään. Lisäksi neidin lempipuuhaa on ulkona käveleminen tuen kanssa vielä. Mutta tykkää jotenkin ulkona enemmän kävellä kuin sisällä. Mikä minusta on hassua kun siellä on kuitenkin epätasaisempaa. Mutta hyvä on kun harjoittelee vaikeamaastoisessa, niin sujuu sitten tasaisellakin hyvin. ;)
Ihanaa kun ulkona alkaa ilmat lämpeämään. Huomaa itsekin hyvin, että vietetään tosi paljon aikaa ulkona päivän aikana, paljon enemmän kuin vielä kuukausi sitten. Tosin minä en tykkää yhtään niistä ötököistä, enkä myöskään yhtenä päivänä lenkillä vastaan tulleesta kyykäärmeestä, hyi! Tänäänkin sisälle oli eksynyt heinäsirkka, minä ötökkä kammoisena sain juuri ja juuri sen lehden kanssa vietyä ulos, mutta urheutta vaati. Joku ötökön siedätys kurssi olisi ehkä paikallaan. Toivon mukaan neidistä ei tule ihan yhtä pahaa ötökkäkammoista kuin minusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti