maanantai 4. elokuuta 2014

Hyvän äitiyden mittari

Meillä täällä Suomessa taitaa olla sellainen käsitys, että on sitä parempi äiti mitä kauemmin imettää omaa lastaan ja korvikkeet ovat miltei myrkkyä vauvalle. Mutta mitä jos imetys ei syystä tai toisesta onnistu, onko silloin huono äiti. Aina rintamaitoa ei vain riitä niin kauan kuin itse tahtoisi imettää. Minä olen tämän saanut itse kokea ja siitä olen hyvinkin paljon potenut huonoa omaatuntoa ja huonoa äitiyden tunnetta. Olisinko tuntenut näin jossei niin vahvasti imettämisestä puhuttaisi jokaisessa kanavassa. Jos imettämistä ei nostettaisi niin suuren arvoon. Toki olen itsekin sitä mieltä, että jos imetys onnistuu ja rintamaitoa tulee, niin silloin vauvan ravinto kuuluu olla oma äidinmaito eikä korvike. Mutta jos imetys ei onnistu ja maitoa ei tule niin silloin ravinnoksi vauvalle annetaan korviketta. 



Minulta tuli ensimmäiset kaksi kuukautta rintamaitoa erittäin hyvin, jopa niin paljon, että pakkaseen saakka riitti. Mutta kun se kaksi kuukautta ohitettiin ja nämä armottomat helteet vain jatkuivat, maidon tulokin alkoi hiipumaan. Aluksi riitti hyvin vauvalle vielä, vaikka pumppaamalla ei enää tullut kuin vähän silloin tällöin. Mutta noin kahden viikon päästä olikin jo pakko turvautua osaksi korvikkeisiin. Sillä en tahdo vauvani näkevän nälkää vain sen takia, että haluan pelkästään imettää. Nyt meillä mennään osittain imetyksellä, osittaine korvikkeilla. Imetän ja annan tarvittaessa korviketta. Vauvamme on iloinen ja tyytyväinen. Viikon verran minulla meni tämän asian sulatteluun. Podin huonoa omaatuntoa, koska maitoni ei riitä vauvalle ja joudun antamaan sitä kuuluisaa korviketta. Suorastaan minua hävetti tunnustaa asia, mutta viikon päästä pääsin yli tästä asiasta ja minulle on tärkeintä, että vauvani ei jää nälkäiseksi. 



Tein kaiken mahdollisen voitavan jotta maitoa riittäisi, mutta vaikka kuinka paljon joisi niin se ei auttanut pelastamaan maidon tuloa. Neljä litraa kahden tunnin aikana nestettä, eikä mitään vaikutusta siihen, että maitoa tulisi enemmän. Pelkään edelleen, että minulle tullaan sanomaan, että olisit vaan imettänyt kyllä se maitoa olisi riittänyt tai että minä imetin niin ja niin kauan mikset sinä imetä. Vaikka imetän edelleen osaksi, niin silti ne muiden kommentit pelottaa. Luulin ettei tämä olisi minulle niin vaikeaa, koska olin jo asennoitunut siihen etten ehkä pysty imettämään ollenkaan tai sitten maitoa riittäisi vai juurikin sen kaksi kuukautta. Mutta nyt kun tämä asia on tullut ajankohtaiseksi on se tullut minulle jotenkin niin kauhean suureksi asiaksi. Olen aina ollut sitä mieltä ettei korvike ole huono vaihtoehto vauvalle, jos rintamaitoa ei voida antaa. Mutta onko se sitten niin, että kaikessa missä vähänkin niin sanotusti epäonnistuu on itselle niin suuri asia. Esikoisen tuoma äitiys kun oli niin raskas matka, niin jotenkin tässä tytön tuomassa äitiydessä tahtoisi, että kaikki menisi hyvin ja parhaimmalla tavalla.

Mutta tahdon kaikille sanoa, että olen tehnyt kaikkeni ja aioin tehdä kaikkeni sen eteen, että tyttärelläni on hyvä olla. <3

6 kommenttia:

  1. Olet paras äiti tyttärellesi imetit tai et! Itse imetän vielä poika 9kk, mutta tottakai olisin antanut korviketta ( ilman tunnon tuskia )jos maitoa ei olisi riittänyt. Mutta niitä äitejä en henk.koht. ymmärrä jotka eivät imetä, jotta pääsevät menemään vapaasti... ei se vauva-aika niin kovin pitkä ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. <3 Eipä se vauva aika niin pitkä ole, että sen takia alkaisin korviketta antamaan, että pääsee vapaasti menemään. Imettäisin pelkästään jos vain se olisi mahdollista. Luulin ettei minulle olisi tästä tullut näin huonoa omatuntoa, mutta siitä vain tuli. Nyt olen alkanut pääsemään yli siitä ja edelleenkin osittain imetän ja osittain menee korviketta ja tyttärelläni on hyvä olla.

      Poista
  2. Oma äitini ei ole pystynyt imettämään minua tai kahta veljeäni kuin hetken aikaa, sillä hänelläkin maidontuotanto vain ehtyi. Eikä minusta tai sisaruksistani ole sen huonompia ihmisiä tullut.

    Kieltämättä Suomessa tuo asenne imetyksen suhteen on kääntynyt jo sellaiseen suuntaan, että korviketta lapsilleen antavat saattavat saada jopa vihaa niskaansa. Tai ainakin itse huomasin mm. perhevalmennuksessa, ettei esim. rintamaidon ehtymisestä puhuttu oikeastaan mitään. Toitotettiin vain, että rintamaitoa kyllä riittää ja määrää voi vieläpä todella helposti säädellä. Itse sain valmennuksesta ainakin sellaisen kuvan, että äidin pitäisi katsoa peiliin, jollei maitoa tule: syönkö ja juonko riittävästi tai stressaanko jostain liikaa. Joskus maidoneritys vain ehtyy, teki äiti mitä hyvänsä ja luojan kiitos silloin voi vaihtoehtona tarjota korviketta. Monesti ne kovaäänisimmät korvikkeiden vastustajat ovat juuri niitä, joilla ei ole ollut minkäänlaisia ongelmia imetyksen suhteen.

    Oletko muuten kokenut itse saaneesi oikeanlaista tukea ja kannustusta tilanteeseesi neuvolasta? Myönnän nimittäin itsekin hieman jännittäväni sitä, miten imetys tulee osallani onnistumaan. Esikoiseni pitäisi syntyä syyskuussa ja varsinkin äitini imetyshankaluudet vielä lisäävät jännitystä. On helppoa sanoa ulkopuolisena ja asiaa vielä kokemattomana lohdutuksen sanoja, kunnes asia osuukin omalle kohdalle...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minunkaan äitini ei ole minua imettänyt kuin parisen kuukautta ja samoin siskoani ja veljeäni ja eipä se meihin ole mitenkään vaikuttanut. Itse olen aina ollut sitä mieltä, että korviketta voi hyvin antaa jos rintamaitoa ei riitä jostain syystä. Mutta kun se omalle kohdalle tuli niin aloinkin potemaan huonoa omaatuntoa asiasta. Varmaan taustalta tulevat menetykset toivat osansa tähänkin ja pettymys tuli kovana kun en voinut tyttärelleni tarjota ruokaa niin paljon kun hän tarvitsee.

      Sepä se, on kummallista ettei nyky yhteiskunnassa voida mitenkään ottaa asiaa esille, että se rintamaidon tulo voi ehtyä ja se ei äidistä johdu mitenkään. Kaikki kikka kolmoset ei vaan auta pelastamaan maidon tuloa vaikka kuinka itse tahtoisi. Juuri ne ovat melkeinpä eniten korviketta vastaan ja eivät ymmärrä, että maito vaan voi loppua kesken, ketkä voivat imettää juuri niin kauan kuin haluavat ja voivat itse säätää koska lopettaa imettämisen ja ne ovat myös yleensä niitä jotka kommentoivat ilkeästi.

      Me oltiin juuri käyty neuvolassa ja silloin maitoa tuli vielä riittävästi. Pari päivää neuvolassakäynnin jälkeen aloin huomaamaan, että nyt tytölle jää selvästi nälkä ja hän yrittää tankata pienin väliajoin silti tuntui ettei tullut tyytyväiseksi, joten kokeilin antaa korviketta ja tyttö tuli heti tyytyväiseksi. Ja kun nyt käydään neuvolassa kuukauden välein, niin en asiasta ole siellä vielä maininnut. Eli jännityksellä odotellaan seuraavaa neuvolakäyntiä. Vaikka eipä siellä koskaan olla oltu mitenkään negatiivisia mistään. Tosin se kuuluisa rintamaito on riittänyt, niin ei ole ollut asiaa josta nurista. Esikoista odottaessa, mulle ohjeistettiin, että pitää olla neuvolaan yhteydessä ja he antavat luvan lisämaidon antamiseen. Mutta itse olen sitä mieltä, että voin ihan maalaisjärjellä ajatella koska annan lisämaitoa ja koska en.

      Oikein paljon onnea loppuodotukseen! <3

      Poista
  3. Omasta kokemuksesta voin sanoa että esikoistani imetin 6kk ja sitten se loppui siihen kun lapsi alkoi hylkiä rintaa. Ei myöskään suostunut syömään pullosta, joten maitoa piti hörpyttää nokkamukista. Koko ajan huoli saako tarpeeksi. No on kasvanut ihan hyvin viimeiset kymmenen vuotta. Kuopus syntyi sektiolla ja maitoa ei koskaan alkanut tulla kunnolla. Joten hyvin pian aloin antamaan korivketta lisäksi ja kuukauden ikäisenä oli jo täysin pullopoika. Kommentteja kyllä tuli täydellisiltä, imettäviltä äideiltä, mutta jätin ne omaan arvoonsa, vaikka ne vieläkin vuosien päästä muistan. Hyvin on kuopuskin kasvanut ja kehittynyt, korvikkeesta huolimatta. Ja hellyyttä ja syliä voi antaa muutenkin, myös pulloruokinnassa ja myös isä voi syöttää. Voimia Sinulle ja ihanaa vauva-aikaa perheelleenne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Se on vaan niin inhottavaa kun toiset arvostelee siitä, että annat lapsellesi ravintoa jotta hänen ei tarvitse nähdä nälkää. Ja juuri ne täydelliset imettävät äidit sanovat niitä ilkeitä kommentteja. Ja vaikka yrittää unohtaa ne kommentit ja jättää omaan arvoonsa, niin kyllähän ne muistaa ja jäävät mieleen kummittelemaan. Kyllähän sitä hellyyttää ja läheisyyttä vauvamme saa vaikkei kokonaan imetyksellä olekaan, jopa niin paljon, että siitäkin saa kuulla kommenttia kun vauva tottuu olemaan vaan sylissä. ;)

      Poista