Torstaina oli poikamme nimipäivät. Ensimmäiset hänen syntymänsä jälkeen. On se vaan sydäntä raastavaa viedä nimipäiväkukat oman poikansa haudalle. Tottuukohan siihen koskaan. Oliver oli saanut muiltakin kukkia ja niin pieni kivi oli lähes kukkien peitossa. Me veimme kukat koko perheen voimin haudalle. Pikkusisko oli toista kertaa käymässä isoveljen haudalla. Ensimmäisen kerran pikkusisko kävi haudalla kotiintulopäivänä. Tänään kävimme pikkusiskon kanssa vaunulenkillä ja koska tämä äiti ei vielä kovin pitkiä lenkkejä jaksa tehdä, niin tuonne hautausmaalle ja takaisin on juuri hyvä matka. Ja minulle itselleni on tärkeää käydä säännöllisesti katsomassa, että siellä on kaikki hyvin. Koska en tahdo, että haudalla olisi milloinkaan kuihtuneita kukkia esillä. Ja muutenkin se on paikka jossa tunnen olevani lähempänä poikaani. Vaikka poikani tulee aina olemaan sydämessäni. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti