Tyttäremme sai lahjaksi valkea kuulas omenapuun naapureiltamme. Minusta aivan ihana lahja. Nyt on vaan äidillä ja isillä kova työ, että saamme sen kasvamaan ja suojattua talvella jäniksiltä ja myyriltä ja muilta tuholaisilta. Minun omat lahjaksi saamani omenapuut ja päärynäpuu kokivat kovia, kun niitä ei sitten suojattu tarpeeksi hyvin talvella ja nyt ne ovat entisiä. Ajattelin itse käydä ostamassa vielä toisen omenapuun, joka omistetaan sitten Oliverille. Ja päärynäpuunkin tahtoisin, mutta sillä ei niin kiire ole. Mutta toinen omenapuu olisi hyvä olla pölyyntymisen kannalta ja onhan se muutenkin mukavaa jos on kahta eri lajiketta. Vaikka itse tykkään kyllä valkea kuulaksesta tosi paljon. Siitä saa mielestäni parhaimmat hillot keitettyä.
Olen itse pienenä lukenut kirjaa nimeltä Ainon vuosi ja siinä Aino sai oman omenanpuun. Ja silloin jo pienenä mietin, että jos omia lapsia saan niin heille haluaisin kanssa oman omenapuun. Ja nyt on mennyt vuosia ja tyttäreni omena puu kasvaa puutarhassamme. :)
Tyttö vaan nukkui koko istutuksen ajan tyytyväisenä vaunuissaan. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti