torstai 7. marraskuuta 2013

Kivi

Hautakivi on ollut nyt melkein kaksi viikkoa paikallaan. Nyt hautausmaalla on pojalla jotakin omaa, meidän vanhempien suunnittelema hautakivi. Siitä tuli sellainen kuin me ajattelimmekin sen olevan.

Nyt se tuntuu jotenkin lopulliselta, oman pojan nimi hakattuna kiveen. Nyt paikka on valmis jossa käymme muistelemassa poikaamme ja kertomassa hänelle miten meillä menee. 

Voi miten minulla voikaan olla ikävä sitä pientä rakasta lastani.

 

En halunnut kaikille julkiseksi poikamme sukunimeä, joten se on rumasti viivattu yli kivestä. Mutta näkee siitä silti minkälainen kivemme on. Kuva ei ehkä ole parhaasta mahdollisesta kuvakulmasta otettu, mutta tämä saa nyt kelvata. Päivisin kun tuota valoa ei riitä kauhean kauaa, niin en ole ehtinyt menemään valoisaan aikaan ottamaan uutta parempaa kuvaa. 

Iso kiitos teille kaikille jotka olette auttaneet meitä tämän kiven hankinnassa. Ja kiitos Oliverin kummitädille havuista. 
Ja iso kiitos myös teille kaikille jotka olette tuoneet valoa ja tai muuta kaunista poikamme haudalle. Sydäntäni lämmittää joka kerta kun näen tai kuulen, että joku on käynyt "tervehtimässä" poikaamme. 

<3



8 kommenttia:

  1. Todella kaunis kivi ja hauta lyhtyineen kaikkineen.
    En ollut tajunnutkaan, että Oliverin syntymäpäivä on sama päivä kuin meidän esikoisemme. Varmasti muistan päivän tästä lähin.
    Olet ajatuksissa usein ja lukemassa käyn säännöllisesti, kommentointi vaan jää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. <3
      Onpas sattumaa että on sama päivä esikoisillamme syntymäpäivänä. Varmasti muistat tästä lähin Oliverin syntymäpäivän.
      Ihanaa kuulla, että jaksat seurailla, vaikka nyt on postauksia aika harvakseltaan tullut, työn aloitus on veroittanut kirjoittamista ja tuntuu ettei sitä kerrottavaakaan oikein aina ole.

      Poista
  2. ♡ ♡ Oliver ♡ ♡
    -sisko-

    VastaaPoista