Pyhäinpäivä

Tänään kävimme kirkossa kuuntelemassa rakkaan poikamme nimen kun se luettiin muiden haudan lepoon siunattujen joukossa. Miten kamalalta se kuulostaakin. Jokaiselle sytytettiin oma kynttilä, sekä yksi kynttilä joka sytytettiin kaikille niille joita haluaa muistella mutta ovat haudattu muualle. Nyt on sitten virallisesti viimeisen kerran lausuttu rakkaan poikamme nimi. Nyt se lukee hautakivessä hautausmaalla. Miten tämä elämä onkin julmaa, ennen pyhäinpäivänä on muisteltu niitä rakkaita isovanhempia nyt heidän lisäksi muistellaan myös omaa poikaa. Olisin kyllä mieluusti tämän kokemuksen jättänyt väliin. Mutta kun mitään ei itse pysty tässä maailmassa päättämään. 

Illan päätin istumalla terveyskeskuksen päivystyksessä. Ärsyttävä poskiontelon särky osoittautui poskiontelon tulehdukseksi. En vain enää psytynyt odottamaan maanantaille tämän säryn kanssa ja nyt tuntuukin ihan kuin toinen puoli päästä irtoaisi. Toivon mukaan lääkkeet alkaa auttamaan pian.