Vuosi on kulunut, muutosta omaan kotiin. Viimeisen vuoden aikana olen saanut kokea, miltä tuntuu asua omassa kodissa. Kodissa joka tuntuu siltä, että sinne on kiva tulla ja siellä on hyvä ja turvallista olla. Olihan mulla aiemminkin turvallinen koti, mutta siellä ollessa puuttui se jokin tunne minkä tuntee kun kokee sen talon kodikseen. Vaikee selittää, en sen tarkemmin osaa siitä kertoa.
Yksitoista vuotta sitten muutin onnellisesti mieheni luokse ja ajattelin, vaikka talo ei ollut ehkä ihan se minun mieleiseni pohjaratkaisujen ja sijainnin suhteen, niin silti siitä varmasti tulisi kotini. Kyllähän minä sitä kodiksi kutsuin, mutta jokin sieltä puuttui. Siellä me odotettiin meidän kolmea lasta sekä jokainen syntyi siellä meidän asuessamme. Olihan se haikeata ajatella, että muutetaan pois kodista jonne lapset ovat "syntyneet". Niin siis sairaalasta tulleet, niin rohkea en oo ollut, että kotona olisin synnyttänyt. Mutta nyt näin vuoden jälkeen voin kertoa, että kyllä muutto kannatti, nyt mulla on se tunne joka kuuluu olla kun sä olet kotona. Mä viihdyn kotona ollessa niin sisällä kuin ulkona, eikä mulla oo sellasta oloa etten kuuluisi tänne.
(Kuva on tällä kertaa vanha, kun laiskana en uusia ottanut)
Toki mä välillä silti leikittelen ajatuksella, että mitä jos mä saisin just sellasen talon rakentaa kuin haluaisin niin millanen se oliskaan. Mutta hei haaveilu on varmaan aina ihan hyvästä. Vielä kun harrastustyökseni käyn erilaisissa kodeissa, niin usein valtaa mielen et vau miten ihana koti. Mut onhan mullakin ihana koti, mun näkönen koti. Se mun on haaveilema koti on sellanen, etten mä sellasta koskaan saisi, kun se olis sit jo niin iso ja siellä olis vaikka ja mitä, niin parempi vaan haaveilla. :D
Mutta onhan sekin totta, että mistä vain talosta voi saada kodin, ihmiset tekevät sen kodin siellä talossa.
Vielä meillä on täällä kodissa paljon juttuja mitä ei vuoden aikana olla saatu tehtyä. Esim. yksi seinä on edelleen maalaamatta kodinhoitohuoneessa, minkä väri ei miellytä mua. Mutta kukaan vaan ei oo ehtinyt sitä maalaa. Sekä valokuvia ei oo vielä laitettu esille kun mä en osaa päättää, että olisko tauluhyllyt hyvät vai kuvakollaasi. Pikkuhiljaa hyvää tulee ja kun ei raaski tehdä hätäsiä suunnitelmia, niin parempi miettiä ajan kanssa. Ja tietty mä nyt olisin halunnut makuuhuoneeseen tapetin yhdelle seinälle, mutta se olis maksanut yli 400 euroa, niin mun ajatukselle ei ihan heti lämmetty, varsinkaan kun itse tosiaan hoitovapaalla olen niin tuota ylimääräistä rahaa tapettiin ei just nyt oo. Ja kun tän pettymyksen nielin ;), niin olisin halunnut ostaa valkoisen päiväpeitteen, mutta eihän sitä just minkä olisin halunnut, niin enää myyty missään lähialueen tavaratalossa, kun mä pääsin katsomaan. Joten se siitä kun toista samanmoista en oo löytäny sen tilalle. Ja uuden sohvankin haluisin, mutta meillä nyt sohva on vasta viisi vuotta ollut, niin eihän siinä nyt mitään vikaa ole. Paitsi mun mielestä muoto ja väri. :D Mutta nää nyt tietty on näitä sisustusjuttuja, kun aina haluis jotain erilaista, vaikka juuri on luullut, että tää on nyt se juttu mistä mä tykkään varmasti hamaan tappiin asti. Mutta kun ei vaan ookaan, kun se mieli muuttuu.
Mutta onneksi mieli ei ole talon suhteen muuttunut tää on edelleen tosi kiva kaikinpuolin ja mikä parasta mun koti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti