Olen huomannut tämän toisen raskauden kuluessa, että muistini pätkii ja usein. Monestihan monet ovat puhuneet siitä, että raskausaikana tulee muistamattomaksi ja se vaan jatkuu kun vauva on syntynyt. Joo, oon nyt viime aikoina huomannut todellakin ettei se muisti oikeen aina pelitä. Itseään alkaa ihan naurattaa kun ei muista mitä on tekemässä viiden sekunnin päästä tai mitä on tehnyt.
Eilenkin päätin vaihtaa puhtaat lakanat ja niitä sitten lähdin hakemaan. Menin siivouskaapille ja kirosin mielessäni miksi sen oven edessä on tuoli ja jotain muuta, etten jaksaisi millään siirtää. Onneksi muistin ennen kuin aloin niitä siirtämään, että en todellakaan edes kyseiseen kaappiin tahtonut vaan olin menossa liinavaatekaapille. ;) Siinä sitten miehelleni kerroin tätä ja hän naureskeli mun muistamattomuudelle, miten mä voin unohtaa makuuhuoneesta lähtiessä mitä olin tekemässä, jos olin just ottanut käytetyt lakanat pois. Mutta niin vaan voi unohtaa. Monta kertaa päivässä myös mietin et täytyy käydä netistä tarkistamassa se ja se juttu ja kun menen koneelle en enää muista mitä piti tehdä. Sekä lukemattomia kertoja alan selittämään jotain ja sitten en taas enää muistakaan mitä yritin olla sanomassa. :D
Sekä oon myös huomannut, että kun oon päivät nyt ollut yksin kotona ja meinaan et mulla on aikaa vaikka mihin, niin sitten kuitenkin huomaan, että päivä on tosi äkkiä mennyt ja en oo mitään saanut aikaiseksi. Tosin oikeen mitään en pysty tekemään, sillä en mitään painavaa voi nostaa ja selkä tulee tosi äkkiä kipeeksi kun vähänkin jotain tekee. Mutta oon pyrkinyt siihen, että ruoka olisi aina valmista kun mies tulee töistä, jos ei ole mitään edellispäivän ruuan tähteitä jäljellä. Usein huomaan kelloo katsoessani, että kauhea kello on jo taas noin paljon ja mun piti ruokaakin tehdä. Sitten monet ihmettelee miten mä saan ajan kulumaan kun oon vaan kotona. Joo ei tarvii olla huolissaan liiankin hyvin saan ajan kulumaan tekemättä mitään. :)
Tuntuu myös siltä etten koskaan ehdi tänne mitään kirjoitella. Mielessä on monesti, että kirjoittasin sitä ja tätä, mutta en vaan ole saanut aikaiseksi. Ja osa aiheista on sellaisia, että olen miettinyt uskallanko niistä kirjoittaa. Esimerkiksi pikkusisarukselle hankkimista vaatteista. Minun mielestäni pikkusisaruksella on oikeus saada jotain omaa, joten siksi olen hänelle muutaman jutun ostanut. Ja minähän olen ihan hurahtanut muutenkin lastenvaatteisiin, niin en vaan voi olla ihastelematta niitä ja sitten kun jotain kivaa on löytynyt vauvalle niin olla ostamatta. Vaikka kovin ristiriitaiset tunteet ovatkin sen suhteen. Vaikka itse en siihen usko, että jos ostan jotakin vauvalle niin sen vuoksi jotakin kävisi. Mutta en myöskään osaa luottaa siihen, että elävän vauvan saisin, joten kovin vaikeaa tämä on.
En ole myöskään pitkään aikaan ottanut vauvamahasta kuvaa, en siis sen jälkeen kun sen täälläkin julkaisin. Oliverin raskaus ajasta on monta vauvamasu kuvaa ja jotenkin harmittaa etten saa itseäni niskasta kiinni, että pikkusisaruksen masuajoistakin kuvia tallennettaisiin muistoiksi. Tarvitsee kyllä piakkoin oikeasti ottaa edes yksi kuva. Muutenkin tuntuu ettei ole mitään päälle laitettavaa kaapissa. Mulla on neljät raskaushousut ja yksi hame, jotka kaikki menee kyllä päälle mutta ei niiden kanssa voi olla. Joten ainoat niin sanotut housut jota voin käyttää on legginsit ja tällä hetkellä oon niin kyllästynyt kaikkiin mun tunikoihin. Ostin kyllä yhden tunikan tuossa pari viikkoa sitten, mutta kun se oli ollut pari kertaa päällä on se aivan nukkaantunut vatsan kohtaa. Ja mä en edes ole hieronut vatsaani se päällä ollessani. Täytyisi kokeilla pystyykö sen pelastamaan vielä, jos nukkaimurilla, vai mikä se pieni vekotin lie nimeltään, kokeilisi sitä nukkaa irrottaa. En vain ole saanut aikaiseksi kun siitäkin mulla on niin huonoja kokemuksia olen sillä saanut yhteen paitaan jopa reiän, mutta on se kyllä joissakin vaatteissa toiminut. Mutta nää on taas näitä juttuja kun siirrän ja siirrän koko ajan eteenpäin.
Aurinkoista viikkoa teille kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti